Xbox Spring Showcase -päivän antia

Microsoftin Xbox-pomo Phil Spencer pitää journalisteille lyhyen puheen San Franciscossa sijaitsevassa Bryant Streetin autotallissa. Olemme saapuneet tänne laittikolan täyttämään Xbox Spring Showcaseen koskettelemaan yhtiön kevätkauden tulevia tuotteita.

Spencer kuvailee vuotta 2016 "kulminaatiopisteeksi" Xbox Onen ja Windows 10 -pohjaisten PC:iden kohdalla. Cross-play-fokusta on tarkoitus kehittää entisestään uusien toimintojen ja pelijulkaisuiden muodossa. Windows 10:n kautta pelaajat saavat parhaan mahdollisen kokemuksen niin konsolilla kuin PC:llä, jossa kaksoisnäytönohjaimet nestejäähdytyksineen pusertavat viimeisetkin tehot irti. Microsoftilla on paljon todistettavaa flopanneen Games for Windows Liven jälkeen ja Spencer painottaakin yhtiön sataprosenttista omistautumista Windows 10:n peliominaisuuksille.

Testattavana olevat pelit heijastavat tätä omistautumista. Quantum Break, Dark Souls III, Killer Instinct Season 3, Gears of War: Ultimate Edition, Pit People, Ori and the Blind Forest: Definitive Edition sekä The Division julkaistaan kevään aikana sekä konsoleille että Windows 10:lle - osa jo samana päivänä tämän tekstin julkaisun kanssa. Samaan hengenvetoon Phil toistaa 67:ttä kertaa omistautumistaan ja paljastaa jopa Forza Motorsportin tulevan kympille.

Ainoa aikarajallinen yksinoikeuspeli on, ellen ole missannut jotain, Capybara Gamesin mystillinen indieseikkailupeli Below. Kolme vuotta vanhaa julkistusta on seurannut lähes täydellinen hiljaisuus. Ensikosketukseni maanalaisen pelin intro-osuuteen... ei itse asiassa ollut kovin vaikuttava. Ulkoasu on loistava, minimalistinen ja tyylitelty. Valaistusta kehtaa ihmetellä hetkestä toiseen ja makroperspektiivi on virkistävä ajatus. Pelin mystinen ilmapiiri muistuttaa minua sekä Zeldoista että Team Icon tuotoksista. Below alkaa päähenkilön herätessä rannalle ankkuroidun veneen vierestä. Selityksiä ei anneta, joten siirryn tutkimaan ympäristöä sateen kaatuessa niskaan. Lopulta löydän luolan suun ja soihdun tuoman valon turvin jatkan syvemmälle pimeyteen.

Astun ansaan, jonka naulat läpäisevät ruumiini. Aloitan uudelleen luolansuulta. Väistän ansan tällä kertaa, kerään maastoon sirotellut rojut, sytytän leiritulen ja nirhaan erinäisiä jättihyönteisiä miekka heiluen. Kaikki näyttää todella kauniilta, muttei ole erityisen viihdyttävää. Mikä on kaiken tämän tarkoitus? Mitä olen tekemässä? Kysymyksiä satelee enemmän kuin vastauksia ja peliohjaimen laskettuani en oikein tiedä, mitä Below:sta pitäisi ajatella. Meluisa messuympäristö ei takuulla ole Below:n kaltaiselle pelille eduksi. Ajan ja harvempien "tu as Vole mon beurre!":a huutavien ranskalaisten kanssa pelistä voi vielä kuoriutua jotain virkistävää ja intiimimpää.

Quantum Breakin PC-versio on seuraavana jonossa. Pelimedioita seuraavat tietävät jo Microsoftin julkistaneen Remedyn kunnianhimoisen ja viivästyneen scifi-epiikan saapuvan sekä PC:lle että Xbox Onelle saman päivän aikana. Jostain syystä osa konsoliomistajista olivat tähän tyytymättömiä, mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on hyvä uutinen. Peli näyttää todella, todella hyvältä molemmilla yhtä aikaa vierekkäin pyörivillä pelialustoilla.

PC-pelaajat voivat puskea tulevat laitteensa pelin näyttävyyden paljon konsoleita pidemmälle. Quantum Break on parhailla asetuksilla todella vaativa peli, mistä todisteena sen laitteistovaatimukset. Edes testikäytössä ollut kone ei pysty maksimiasetuksiin. Pelaan 1080p:n tarkkuudella monien asetusten ollessa Mediumilla. Tarkoituksena on kenties osoittaa, miten peli vertautuu Xbox One -versioon. Joka tapauksessa äärimmäisen tyylikkäät valaistusefektit, tuhoutuva ympäristö ja vaikuttavat animaatiot saavat pelin näyttämään todella hyvältä. Pelattavuus on tiukasti ohjattua ja erittäin kunnianhimoisesti toteutettua.

Kaksi hyvin subjektiivista asiaa huolestuttavat. Jo pelin ensimmäinen (viidestä) jaksosta kärsii monista kolmannen persoonan toimintapeleistä tutusta ongelmasta. Vihollisia puskee joka suunnalta aalto toisensa jälkeen. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen protagonisti Jack Joyce on ampunut Parolan panssariprikaatin verran vastustajia. Kyllästyin tähän jo Uncharted 2:n aikana, mutta toivottavasti Jackin paikan ja ajan manipuloinnin mahdollistavat kyvyt pystyvät pitämään toiminnan tuoreena. Toinen ongelmani liittyy raskaasti panssaroituihin haulikkosotilaisiin kakkosjakson alussa. Henkilökohtaisesti vihaan vastustajia, joihin pitää upottaa 12 000 luotia. Tällainen ei tee pelistä hyvällä tavalla haastavaa vaan ainoastaan todella rasittavaa.

Ori and the Blind Forestiin olemme tutustuneet jo aiemmin. Se lopullinen Definitive Edition julkaistaan kuun aikana. Lopullisen ja parhaan version siitä tekee tuottaja Daniel Smithin mukaan lukuisat pienet parannukset kuten pikamatkustus, kaksi uutta erikoiskykyä ja uusi Black Roots Burrows -alue. Jälkimmäinen on lisätty saumattomaksi kokonaisuudeksi peliin ja antaa Smithin mukaan noin 40-90 minuuttia lisää pelattavaa tutkimusmatkailun määrästä ja vaikeustasosta riippuen. Tästä puheen ollen, mukana on nyt myös uusi, helppo vaikeustaso niille, jotka kaipasivat alkuperäiseen peliin hieman vähemmän yritystä ja erehdystä.

Seuraava, lähinnä parempaan ulkoasuun keskittyvä, uusioversio on Gears of War Ultimate Edition (ei siis Definite, vaan Ultimate - iso ero). Global Product Marketing Manager Josh Kerwin ylpeilee sanoessaan jokaisen pelin elementin käyneen päivitettävänä. Jokainen välinäytös on myös paranneltu ja leikattu uudelleen. PC-pelaajia kiinnostanee myös mahdollisuus pelata peli 4K-resoluutiolla läpi. Kerwin toivookin, että Ultima Edition toimii porttina myöhemmin ilmestyvään Gears of War 4:ään niille, jotka eivät ole sarjan parissa vielä viihtyneet.

Minut ammuttiin pelisession päätteeksi palasiksi sodan runtelemalla aukiolla - sillä samalla, jolla kuolin noin 214 kertaa alkuperäisessä pelissä. Ulkoasun päivitys ei ole muuttanut pelattavuutta mitenkään kymmenen vuoden takaisesta niin hyvässä kuin pahassakin. Ohjattavuus on sulavaa ja väkivalta sotkuista, mutta sen kumarru-ja-räiski -mekaniikka ei tunnu lähellekään yhtä tuoreelta kuin kymmenen vuotta sitten. Ultimate Edition on joka tapauksessa ladattavissa Windows Storesta jo tämän artikkelin ilmestyttyä.

Uusio- ja Windows 10-versioiden lisäksi mukana oli luonnollisesti annos virtuaalitodellisuutta. Pelitapahtumia ei nykypäivänä voi oikein järjestää ilman niitä. Seikkailin uusimmat Oculus Riftit päässä ohjatulla kierroksella Minecraftissa tavalla, joka olisi sopinut suoraan Pohjois-Korean turistikierrokselle. Mielipiteeni virtuaalitodellisuudesta ei kuitenkaan vielä muutu; tällä hetkellä se on lupaava mutta keskeneräinen konsepti, enkä halua laittaa siihen omia rahojani kiinni.

Minecraft-kiertoajelun jälkeen palaan takaisin perinteisten Dark Soulsin ja Killer Instictin tarjoamien nöyryytysten pariin. Ensimmäinen tuntuu Dark Souls -veteraaneille hyvin tutulta niin ilmapiirin kuin haasteiden tason suhteen. Nopeutta on hieman lisätty ja ohjattavuus on edeltäjiään piirun verran tiukempi, mutta muuten mennään vanhojen askelmerkkien mukaan. Pelin estetiikka on vaikuttavaa, tunnelma yhtä masentava kuin aina ennenkin ja virkistystaajuus vaatii pari-kolme päivitystä. Eli juuri sitä, mitä From Software -peliltä on lupa odottaa. Kuolin noin sata kertaa samaan pomoon samalla kun taakseni keräytynyt yleisö naureskeli edesottamuksilleni eri kielillä.

En ole koskaan pärjännyt erityisen hyvin Killer Instictissä, eikä kolmas kausi muuttanut tämän suhteen mitään. Pelasin Halosta tutulla Arbiterilla, kiroilin ruotsiksi ja otin turpiini. Ei muuta raportoitavaa.

Muutaman vessatauon tauottama parituntinen Microsoftin kevätlinjaston teki selväksi, että Xbox One- ja PC-omistajilla on paljon odotettavaa. Ymmärrän osittain Xbox One -omistajien harmistumista aiemmin yksinoikeuksiksi kuvittelemiensa pelien siirtymistä muille alustoille, mutta Microsoftin kannalta alustojen haltuunotto tuntuu vain ja ainoastaan loogiselta liikkeeltä. Phil Spencer ja kumppanit ovat myös vakuuttuneita siitä, että he pystyvät ohjaamaan aluksen Games for Windows Liven upottaneelta karikolta.