Pelihistorian havinaa: Slicks 'n' Slide

Syksy saapui ja lehdet tippuvat. Kaksi poikaa tulee etupihan portista juosten. Portti jää tietenkin auki, sillä nyt on kiire. Etuovesta sisään; eihän ystävällisellä 90-luvulla ovia lukittu. Matkalla takit, kengät ja reput ovat jääneet maahan kuin Hannun ja Kertun leivänmurut. Suunta on selvä. Jäljet johtavat olohuoneen kulmassa olevalle 486-koneelle. Kaksi poikaa etsii kuumeisesti levykettä joka sisältää koulusta tuodun aarteen. Slicks 'n' Slide sharewarena. Toinen näistä pojista oli muuten minä. Vuosi oli 1993.

Näin kolmekymppisenä, jolla pelaaminen on jo jäänyt enemmän muisteluiden varaan, peleistä puhutaan enemmän kuin pelataan. Muistellaan Counter-Striken beta-aikoja, ja sitä kuinka oltiin pelien aallonharjalla silloin kun pelaaminen alkoi. Näin varmaan muistelee jokainen sukupolvi ja nostellaan esille niitä itselle tärkeitä pelejä. Slicks 'n' Slide on kuitenkin se minkä lähes jokainen yli 25vuotias muistaa. Kuka oli paras milläkin ajoneuvolla, miksi ufo oli parempi kuin moottoripyörä, ja miksi oli säälittävää käyttää mitä tahansa muuta kuin ikonista ralliautoa.

Muistan pelanneeni peliä veljeäni vastaan, joka oli tuohon ikään ratkaisevat kuusi vuotta vanhempi. Pelasin peliä luokkalaisiani vastaan. Vastustajalla ei ollut väliä, vaan sillä kuka oli nopein radan ympäri. Koko luokka tiesi ne joilla oli kotona kone, joka jaksoi peliä pyörittää, ja ne joilla oli kone jossa peli pyöri, mutta näppäimistö tilttasi jos useampaa nappia painettiin saman aikaisesti. Peliä siis pelattiin pääsääntöisesti samalta näppäimistöltä samalla koneella.

Ehkä yksi syy miksi peliä muistellaankin niin suurella lämmöllä, on moninpeli samalla koneella. Viimeisen vuosikymmenen paras pelimuisto kun on Gears Of War -maraton joka pidettiin kaverin kanssa. Istuttiin alas perjantaina, ja pelattiin läpi yön lauantaiaamuun tahkoen kahta ensimmäistä peliä läpi. Puhetta ei juurikaan tarvittu, sillä samassa huoneessa pelaaminen toi peliin jo oman tunnelmansa.

Slicks 'n' Sliden arvostelu nykypäivän standardeilla on vähintäänkin hankalaa, mutta onneksi voin arvostella pelin nostalgisten lasien läpi.

Grafiikat ovat huikeat. Kartalle piirtyy kaikki mitä tarvitset, eikä ole epäselvyyttä missä esineiden rajat menee, ja minkä läpi pääsee ajamaan. Värimaailma on aivan huikea, esitellen ainakin 256 eri väriä. Joskin näistä ei välttämättä kaikkia käytetty.

Pelimoottori kestää ikää. Autoilla on eri käyttäytymismalli, ja jokainen tuntuu uniikilta, järkevältä vaihtoehdolta. En muista nähneeni yhtä realistista törmäystä kuin violettiin 'pomppuseinään' osumisen.