Suomi
Gamereactor
artikkelit
Doom

Takaisin helvettiin: Doomin kunniakas paluu

Kauan piti odottaa, ja pahaakin jo pelättiin. Doom kuitenkin tuli ja näytti demoniset kyntensä.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Päättynyt vuosi toi muassaan Doomin vuosikymmenen odotuksen jälkeen. Mukana tulivat energinen ääniraita, vauhdikkaat taistelut ja paljon brutaaleja glory kill -teloituksia. Doomin modernisointi seisoi rinta kaarella muiden vuoden parhaiden räiskintäpelien rinnalla tehden kunniaa myös sarjan juurille. Moninpeli oli silti sanalla sanoen vaatimaton ainakin julkaisussa, mutta hiljalleen päivitysten myötä myös verkkokahinat saivat lihaa luiden ympärille.

Alku ei antanut odottaa hyvää, kun Bethesda ilmoitti toimittavansa Doomin arviokappaleet lehdistölle vasta julkaisun yhteydessä. Yleensä tällainen pimittäminen kielii pelin huonosta laadusta, mutta näin ei kuitenkaan käynyt.

Yksinpeli asetti kokijansa jälleen kerran äänettömän ja kasvottoman Doom-mariinin saappaisiin Marsiin. Helvetin demonit olivat päässeet irti, ja oli aika ryhtyä lahtaamaan niitä. Pelillisesti meno muistutti 20 vuotta vanhaa esikuvaansa siinä, että avain voittoon oli jatkuva liikkuminen, kolmiulotteisen tilan hyödyntäminen ja aggressiivinen räiskiminen.

Aseissa oli selvää massan tuntua potkun kera. Tarinan edetessä vastaan asettui alati isompia ja lukumäärällisesti runsaslukuisempia demoneja, mikä pakotti käyttämään useita tuliluikkuja yhden ja saman taistelun aikana. Myöskään yksi ja sama tekniikka ei toimi kaikkiin pahiksiin, mikä pakotti sopeutumaan nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Aluksi tuhoa tehtiin vain plasmapistoolilla, mutta varsin pian käsissä oli jo haulikkoa ja muita tehokkaampia tussareita. Usein nämä aseet poimittiin pahasti runnelluilta ruumiilta, joista vain pyyhkäistiin veret pinnalta pois. Erilaiset viholliset yhdistettynä monipuolistuvaan asevalikoimaan tuottivat sen, että taistelut alkoivat tuntua yksipuolisilta vasta pelin lopussa.

Tämä on mainos:

Jo aiemmin mainitut glory kill -teloitukset olivat brutaalia katsottavaa, eikä niihin kyllästynyt missään vaiheessa. Tämä johtunee siitä, että animaatio oli jokaisella vihollistyypillä erilainen. Bloodbornen malliin suoritukseen oli tietty aikaikkuna, ja jos siihen ei pääse mukaan, altistaa samalla itsensä muille vaaroille tilanteessa. Onnistuminen taas palkitaan tyydyttävällä animaatiolla, jonka seurauksena saa hieman aina niin tuiki tärkeää energiaa tai ammuksia. Demonien paloittelu moottorisahalla veren roiskuessa oli erittäin tyydyttävää, koska monsterit kuitenkin tuottavat pelaajalle niin paljon päänvaivaa.

Hurmeisista laboratorioista helvetin tuliseen pätsiin vei mariinin tie vuoden 2016 Doomissa. Silmäkarkki säilyi tasaisena kautta linjan, ja värejäkin uskallettiin käyttää rohkeasti. Ruudunpäivitys pysyy silkkisenä hektisen toiminnan aikana. Tunnelman kruunasi Mick Gordonin aggressiivinen, aiemmista peleistä innoittunut ääniraita runsaiden kitarasoundien kera.

Doom

Doom loi aikoinaan mullistuksen räiskintäpeleihin, mutta modernisointi ei onnistunut samassa määrin varsinkaan verkkopelin osalta. Halon veteraanit Certain Affinity -firmasta hoitivat moninpeliä julkaisuun asti. Heidän työnsä jälki oli pätevää, mutta ei missään nimessä saavuttanut yksinpelin tasoista mahtavuutta. Julkaisun jälkeen id Software otti ohjat käsiinsä moninpelissäkin, ja yhtiö teki toukokuusta lähtien päivityksiä moninpeliin. Kokemus siten parantui ja monipuolistui hiljalleen myös verkossa.

Tämä on mainos:

Alussa oli team deathmatch, ja siinä sivussa myös freeze tag, domination ja infernal run. Ajan kanssa muitakin seurasi, kuten niin sanotut free-for-all-muunnokset näistä pelimuodoista. Tämä oli luonnollisesti ihanteellista niille, jotka pelaavat mieluiten yksin. Pelimuodot eivät nostaneet Doomia erilleen muista verkkoräiskinnöistä. Sitä ei tehnyt edes yleinen tunnelma. Doom erottui kilpailijoistaan tavalla, jolla se antoi pelaajien muuttua itse demoneiksi verkkokahinoissa. Kaikilla demoneilla oli omat erikoiskykynsä, ja niillä pelaaminen johti pikavauhtia kissa ja hiiri -leikkiin pitkin taisteluareenaa: jokaisen demonin voima oli niin merkittävä, että yksinomaan sillä ottelun suunta voitiin kääntää.

Yksi pelin ylistetyimmistä ominaisuuksista oli niin sanottu Snap Maps, eli mahdollisuus tehdä omia kenttiä jakaen niitä muille verkossa. Näin id Software pystyi luomaan tasapainon helposti omaksuttavalle rakentelulle, ja toisaalta Snap Maps mahdollisti monipuolisten omien kenttien tekemisen. Ominaisuus tuotti käytännössä loputtoman määrä pelattavaa sitä haluaville.

Kausipassin hankkineille tarjottiin ensimmäinen erä nannaa elokuussa lisäosalla Unto the Evil. DLC laajensi moninpeliä entisestään kolmella lisäkartalla ja isolla läjällä yksilöitäviä haarniskaosia. Pelin julkaisun yhteydessä ilmassa oli valitusta siitä, että peruspelin kartat olivat liian samanlaisia toisiinsa verrattuna. Juuri tähän Unto the Evil halusi tarttua, ja laajennuksen areenat ovatkin isompia ja vaihtelevampia emopeliin verrattuna. Pisteenä iin päällä oli uusi pelattava demoni, joka syöksi sormistaan sähköä poloisten vastustajien päälle.

Seuraava saapuja oli Hell Followed, joka painottui sekin vahvasti moninpeliin. Edeltäjästään sen kuitenkin erottivat kartat, jotka olivat ehkä kekseliäimpiä kaikista. Orbitalissa viedään taistelut avaruuteen. Argent Breach eroaa muista sikäli, että se inspiroituu selkeästi goottityylin kauhusta. Tämä on selkeä ero verrattuna julkaisukarttojen futuristiseen menoon. Ensimmäinen demoninen ase oli nimetty osuvasti The Reaper, ja vehje kylvi tuhoa runsain mitoin. Edeltävän laajennuksen malliin mukana oli myös lisää muokattavia haarniskaosia.

Epäpyhä kolminaisuus täydentyi viimeiseen lisäosaan Bloodfall, joka antoi pelaajille pitkälti lisää sitä samaa kuin aiemmatkin laajennukset. Kausipassin sisältö teki lopulta Doomin moninpelistä hyvän kokonaisuuden, mutta yksinpeliin se ei tuonut oikein mitään. Tämän vuoksi ei voida sanoa kausipassin olleen ainakaan kokonaan hintansa arvoinen.

Hieman yskivästä moninpelistä huolimatta Doom vuosimallia 2016 on ehdottomasti yksi päättyneen vuoden parhaita pelejä. Modernisointina se on selvästi ylpeä juuristaan tuoden samalla kokonaisuuden nykyaikaan. Sanalla sanoen: se on DOOM.

Doom
Doom
HQ
HQ
HQ

Aiheeseen liittyviä tekstejä

3
DoomScore

Doom

ARVIO. Kirjoittaja Markus Hirsilä

Se on DOOM, ja ehkä vuoden kovin yllättäjä.

0
Xbox Game Passiin Doom ja Rage

Xbox Game Passiin Doom ja Rage

UUTINEN. Kirjoittaja Markus Hirsilä

Viime viikonlopun QuakeConissa saatiin kuulla, että sekä Rage että vuoden 2016 Doom ovat saapuneet Xbox Game Passiin. Tämä johtuu tietysti siitä, että QuakeConissa...



Ladataan seuraavaa sisältöä