Suomi
Gamereactor
artikkelit

Stephen King: Se (kirja)

Muinainen pahuus liikkuu Derryn kaupungissa pellen hahmossa. Se pysyy mittavasta sivumäärästään huolimatta hyvin kasassa, ja kuuluu Kingin tuotannon parhaimmistoon.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Alun perin vuonna 1986 englanniksi julkaistu Se kuuluu Stephen Kingin tuotannon parhaimmistoon. Sivuja on 1136, ja ajallisesti liikutaan peräti kahdella eri vuosikymmenellä. Siitä huolimatta tarina pysyy Kingille epätyypillisesti hyvin kasassa. Lisäksi tarinan kertominen vaatii juuri sen verran sivuja kuin mitä teoksessa on, joten ylimääräistä lörpöttelyä ei juuri mukana ole.

Se on lähtökohdaltaan hyvin yksinkertainen, kuten Kingin teoksissa tapana on. Yhdysvaltojen Mainen osavaltiossa sijaitsee pieni kaupunki nimeltä Derry, jonka esikuvana kirjailija on käyttänyt Bangorin kaupunkia. Nyt ei kummittele talo, eikä yksittäinen ihminen ole riivattu. Koko kaupunki on kummittelun kohde. Ikuinen pahuus nousee horroksestaan keskimäärin 27 vuoden välein, ja on tehnyt sitä jo pitkään. Derryn kaupungin alla kulkee laaja ja hyvin vanha viemäriverkosto, jonka laajuudesta ei kukaan tunnu olevan varma. Siksi juuri viemärit ovat se Derryn pelottavin paikka, ainakin lasten mielestä.

Kirjan päähenkilöt nimittävät kaupunkia riivaavaa pahuutta nimellä Se (englanniksi It). Tämä johtuu siitä, että pahuudella on tapana ilmestyä kohteelleen siinä hahmossa, mitä tämä eniten pelkää. Elokuvantekijät ovat tehneet tunnetuksi Pelle Penninvenyttäjän (Pennywise the Dancing Clown), mutta kyseessä on vain yksi Sen monista ilmentymistä. Muita kohdattavia muotoja ovat muun muassa jättimäinen lintu, muumio, mustan laguunin hirviö ja spitaalia sairastava mies. Kohteekseen Se valitsee yleensä lapsia, koska he ovat siinä iässä, että uskovat helpommin näkemänsä todeksi.

Tarinan edetessä Sen tarkoitusperät ja taustatarina selvitetään hyvin. Lisäksi King osaa avata juonen hitaasti vähän kerrallaan. Tällainen "ikuinen pahuus" olisi ollut niin helppo jättää pelkäksi mystiseksi entiteetiksi sen ihmeemmin asiaan paneutumatta, mutta onneksi King ei ole näin tehnyt. Juonta liiaksi paljastamatta huomioin sen, että logiikka, jolla Se lopulta tuhotaan, on kekseliäs ja suorastaan yllättävä.

Tämä on mainos:
Stephen King: Se (kirja)

Stephen Kingillä on tapana kirjoittaa kirjojaan ajatusvirtana, ja yleensä tämän huomaa rönsyilevänä rakenteena. Moinen ei päde Se-romaanissa. Teoksen rakenne on hyvin selvä, ja juoni etenee odotetulla tavalla alusta loppuun. Moinen on ehkä ollut pakollista, sillä Se kertoo kaksi tarinaa rinnakkain. Vuoteen 1958 sijoittuva tarina kertoo 11-vuotiaiden päähenkilöiden edesottamuksista Sen kanssa, ja se toinen sijoittuu sitten vuoteen 1985. Jälkimmäinen jakso kertoo siis noin 38-vuotiaiden aikuisiksi varttuneiden päähenkilöiden kohtaamisesta Sen kanssa.

En muista ennen lukeneeni kirjaa, jossa kulkisi yhtä selvästi kaksi täysin eri aikaan sijoittuvaa tarinaa rinnakkain alusta loppuun. Onkin hatunnoston arvoinen suoritus, että kokonaisuus pysyy kasassa. Itse asiassa vasta aivan loppuratkaisussa tapahtumien seuraaminen vaikeutuu, kun aikakausien välillä hypitään liian usein. Suuri ongelma tämä ei ole, mutta vaatii hetken ylimääräistä aivotyöskentelyä.

Se sijoittuu kahteen jo mennyttä maailmaa edustavaan aikakauteen. Silti siinä esille tulevat teemat tuntuvat edelleen hyvin ajankohtaisilta. Erityisesti mieleen jäävät avoin rasismi, ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuva syrjintä. Kaikkein pahimmin moinen koettelee mustaihoisia ihmisiä ja homomiehiä, mutta osansa saavat myös ylipainoiset lapset ja kevytkenkäisiksi maineeltaan vihjaillut tytöt.

Tämä on mainos:

Päähenkilöitä on peräti seitsemän: kuusi poikaa ja yksi tyttö. Kaikkien taustat selvitetään, ja jokaisella on omanlaisensa persoonallisuus. Kingille tyypillisesti aluksi on vaikeaa hahmottaa, kuka on kuka, mutta koska teoksella on mittaa sen yli tuhat sivua, asiat selviävät ilman sen kummempia ponnisteluja ihan vain lukemalla sivuja eteenpäin. Toisin sanoen lukuun ottamatta loppuratkaisun aikakausien välillä tapahtuvaa kiivasta hyppimistä lukemaansa ei ole tarpeen pysähtyä erikseen pohtimaan, sillä kaikkeen käytetään kyllä riittävästi aikaa. Lisäksi juonen suurena opetuksena on nähtävissä kirjailijalle ominainen syklinen maailmankuva, jossa tietyt asiat toistuvat aina uudelleen ja uudelleen.

Stephen King: Se (kirja)Stephen King: Se (kirja)

Se on luokiteltavissa kauhuromaaniksi, ja tämän huomaa muun muassa varsin brutaalissa väkivallassa. Iso osa tästä kohdistuu nimenomaan lapsiin, mikä on ajoittain vastenmielistä luettavaa. Lisäksi epäilen vahvasti, että joukko 11-vuotiaita tuskin pystyisi toimimaan yhtä määrätietoisesti ja ohjatusti kuin mitä tämä Derryn kaupungin seitsikko tekee.

Käännöksen on tehnyt Ilkka Rekiaro, joka on tunnetusti hyvä työssään. Mukana on lukuisia laulunpätkiä ja loruja, jotka kääntäjä osaa sovittaa hyvin suomalaiseen suuhun sopivaksi. Näissä kohdissa kääntäjä tavoittaa lorun tai lausahduksen idean tekemättä sanatarkkaa käännöstä. Huonona puolena on se, että pieniä kirjoitusvirheitä on harmillisen paljon. Ne eivät hankaloita lukemista, mutta tarinan edetessä lyöntivirheiden runsaan lukumäärän panee kyllä merkille.

Se kuuluu ehdottomasti Kingin tuotannon parhaimmistoon. Sen mittava sivumäärä pelottanee monia potentiaalisia lukijoita, mutta tiiliskivimäinen koko on tässä tapauksessa perusteltu. Parasta kirjassa ovat ne osa-alueet, joissa Stephen King yleensäkin loistaa: tarina itsessään on mahtava, ja kaikki henkilöhahmot tuntuvat eläviltä persoonilta. Käytetty kieli ei ole mitenkään erikoista, vaan päinvastoin suorastaan arkista.

Julistan, että ainakin toistaiseksi pidän Se-romaania Stephen Kingin toiseksi parhaana teoksena. Ykkösenä paistattelee edelleen Uinu, uinu, lemmikkini.

King, Stephen, Se, s. 1136, Tammi 2015

Gamereactorin arviot Se-elokuvakaksikosta voi lukea täältä ja täältä. Uinu, uinu, lemmikkini -kirja-arvion pääsee katsomaan täällä, Musta torni -sarjan arvion täällä ja Tukikohta-teoksen arvion täällä.

Stephen King: Se (kirja)Stephen King: Se (kirja)


Ladataan seuraavaa sisältöä