Suomi
Gamereactor
artikkelit
Contra Rebirth

Contran vuosikymmenet

Konamin legendaarisimpiin sarjoihin kuuluva Contra sai alkunsa vuonna 1987, ensin kolikkopelinä ja varsin nopeasti myös kotikonekäännöksinä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pelin sisältö koostui kommandokaksikko Bill Rizerin ja Lance Beanin kuolettavasta ravista vasemmalta oikealle tulevaisuuden terroristeja lanaten. Samantyylisiä pelejä julkaistiin 80-luvulla karkeasti arvioiden noin miljardi, joten joukosta erottuminen ei ollut helppoa.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Konamin legendaarisimpiin sarjoihin kuuluva Contra sai alkunsa vuonna 1987, ensin kolikkopelinä ja varsin nopeasti myös kotikonekäännöksinä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pelin sisältö koostui kommandokaksikko Bill Rizerin ja Lance Beanin kuolettavasta ravista vasemmalta oikealle tulevaisuuden terroristeja lanaten. Samantyylisiä pelejä julkaistiin 80-luvulla karkeasti arvioiden noin miljardi, joten joukosta erottuminen ei ollut helppoa.

HQ

Contra kuitenkin onnistui jäämään pelaajiensa mieleen kahdestakin syystä. Konamin kiero huumorintaju ja mielikuvituksekas tasosuunnittelu olivat Contrassa huipussaan. Vihreänruskeiden toimintaelokuvien tyyliä tavoittelevien tasoloikkien joukossa Contran sekoitus jäyhää militarismia sekä villejä tieteisvisioita oli virkistävää vaihtelua. Se tunnetumpi syy on kuitenkin pelin legendaarinen vaikeustaso. Yksi ainoa osuma riitti viemään pelaajalta hengen ja jatkoyritysten loputtua ei armoa tunnettu. Peli ei kuitenkaan huijannut. Kontrollit olivat erittäin terävät ja tarkat eikä pomohirviöitä lukuunottamatta vastaantulleet viholliset olleet yhtään pelaajaa kestävämpiä. Konamin tavaramerkiksi muodostunutta huijauskoodia käyttämällä elämiä sai reippaasti lisää, mutta läpipeluu jäi silti monelta haaveeksi. IGN listasi ensimmäisen Contran taannoin vaikeimmaksi peliksi koskaan.

Contra oli maailmanlaajuinen menestys, mutta sen sisältöä ei katsottu joka kolkassa hyvällä. Saksan sensuurilaki oli noihin aikoihin vielä nykyistäkin tiukempi, joten ihmismäiset terroristit saivat väistyä vihollisen roolista persoonattomampien robottien tieltä. Pelin nimi ei enää vastannut sensuurin saksista saanutta sisältöä, minkä takia Eurooppa ja Australia tunsivat pelisarjan pitkään nimellä Probotector. Kolikkopeliversio tituleerattiin härmäläisille kielille helposti taipuvaksi Gryzoriksi.

Huolimatta pelin saamasta suosiosta jatkoa saatiin odotella yllättävänkin pitkään. Jatko-osa Super C (Probotector II: Return of the Evil Forces) ilmestyi lopulta vuonna 1990 jatkaen samoilla linjoilla kuin edeltäjänsä. Uutuutena kaavaan jatko-osa korvasi ensimmäisen osan kolmiulotteiset ammuskelukohtaukset ylhäältä kuvatuilla, hieman Gauntlet-pelejä muistuttavilla osuuksilla. Vaikka peli oli yhtä laadukas kuin edeltäjänsä, se ei kuitenkaan saanut yhtä suurta huomiota osakseen.
Lisää oli luvassa varsin nopeasti. Gameboylle vuonna 1991 ilmestynyt Operation C (Probotector) yhdisteli kenttiä ensimmäisestä ja toisesta osasta, eikä siten ollut varsinaisesti uusi osa sarjaan. Gameboyn rajallisista tehoista huolimatta peliä pelanneiden mielestä se on alustan paras lajityypin peli.

Varsinaista jatkoa sarjaan saatiin vuonna 1992, kun Nintendon uudelle ja uljaalle Super Nintendo -ihmelaitteelle julkaistiin Contra III: The Alien Wars (Super Probotector: The Alien Rebels). Kolmosen myötä Contrat olivat yhä useamman huulilla eikä ihme, sillä peli on edelleen sarjan paras ja tasapainoisin osa. Nyt mukana olivat niin ylhäältä päin kuvatut osat, 3D-kohtaukset kuin tietysti tavallinen tasohyppelykin. Peli otti myös kaiken irti SNES:in tehoista, mukaanlukien kolmannen ulottuvuuden elävöittämiseen käytetty Mode 7 -tekniikka. Peli oli himpun verran helpompi kuin edeltäjänsä, mutta loppuun pääseminen tuntui silti vaativan yli-inhimillisiä kykyjä. Samaan aikaan kolmannen Contran kanssa myös NES sai kolmannen Contransa nimellä Contra Force. Peli jäi kuitenkin pahasti SNES-Contran varjoon, eikä sitä koskaan julkaistu Euroopassa.

Tämä on mainos:

Sega-fanien leiristä vilkuiltiin syystäkin kateudesta vihreinä Contra III:n suuntaan, eikä riemulla ollut rajaa kun vuotta paria myöhemmin Konami julkisti uuden osan sarjaan, vieläpä Mega Drive -yksinoikeutena. Muistan vieläkin koirankorville selaamani Mean Machine -lehdet, jossa uutta tulokasta hehkuteltiin aukeamakaupalla. Eikä vuonna 1994 ilmestynyt Contra: Hard Corps (Probotector) kehno peli ollutkaan. Peli ei ollut suoraa jatkoa sarjalle, joten Billin ja Lancen tilalla oli kokonaan uusi hahmonelikko. Näistä muistettavin on ehdottomasti aurinkolasipäinen ihmissusi Brad Fang, joka liiskasi hirviöt jo pelkällä viileydellään. Eurooppalaisia tosin sorsittiin tässäkin asiassa ja Probotectorissa Brad korvattiin sutta muistuttavalla kyborgilla nimeltään CX-3. Mega Driven laitteistopuolen jokainen mahdollinen kikka oli käytössä ja erikoisefektejä viljeltiin jatkuvalla syötöllä. Vaikeustaso oli vaihteeksi aivan hillitön, jopa niin että sarjan sisäisessä hierarkiassa Hard Corps kamppailee hankaluudessa tiukasti sarjan ensimmäisen osan kanssa.

90-luvun puoliväli oli klassisten sarjojen kolmiulotteistamisen aikaa, eikä Contrakaan säästynyt tältä kohtalolta. Vuonna 1996 julkaistu Contra: Legacy of War sekä vuoden 1998 C: The Contra Adventure siirsivät kuvakulman sivulta pelaajan pään yläpuolelle ja ryydittivät toimintaa polygonigrafiikoilla. Samalla Probotector-nimestä ja sensuroinnista päästiin lopullisesti Euroopassa eroon. Molemmat pelit saivat murska-arvostelut ja floppasivat totaalisesti. Pelit eivät enää kuitenkaan tuntuneet Contralta ja runsaat tekniset ongelmat saivat pelaajat turhautumaan. Ilmeisesti Konami säikähti vihaista vastaanottoa, sillä Nintendo 64:lle luvattu Contra Spirits 64 sai nopeasti kirveestä ja koko pelisarja jätettiin muutamaksi vuodeksi rauhaan.

Vuonna 2002 oli Contran 15-vuotisjuhlan aika. Juhlakalua kunnioitettiin Gameboy Advance-porttauksella kolmannesta Contrasta sekä kokonaan uudella osalla sarjaan. Sony Playstation 2:lle ilmestynyt Contra: Shattered Soldier pitäytyi fiksusti klassisessa sivultakuvatussa toiminnassa ja ristiriitaisesta vastaanotostaan huolimatta oli ihan pätevä peli, vaikkei esikuvilleen pärjännytkään. Peli menestyi kohtalaisesti, joten jatkoa ei tarvinnut odottaa kauaa. Kaksi vuotta edellisen jälkeen ilmestynyt Neo Contra hylkäsi sivultakuvatun toiminnan ja siirsi perspektiivin jälleen yläviistoon. Toisin kuin aiemmat yritykset samasta kuvakulmasta, Neo Contra onnistui kaavan siirrossa vaikka huippusuoritukseen ei vieläkään ylletty.

Tässä vaiheessa kolmannesta Contrasta oli ehtinyt vierähtää aikaa jo 12 vuotta, eikä virallista jatkoa pelin tarinalle ollut näennäisesti edes luvassa. Riemu ja yllätys seurasivat toisiaan, kun Konami lopulta ilmoitti julkaisevansa neljännen Contran sarjan 20-vuotisjuhlien kunniaksi. Alustavalinta oli luonnollisesti sen hetken myydyin pelilaite, eli Nintendo DS. Contra IV täytti odotukset mainiosti, vaikka varsinaisia ihmeitä kaavaan ei kahden ruudun käyttöä lukuun ottamatta nähtykään. Toimintatasoloikkana neljäs Contra on kuitenkin DS:n parhaita, eikä vaikeudessakaan oltu pihistelty. Menestys jäi kuitenkin varsin vaisuksi, eikä peliä ole ainakaan toistaiseksi julkaistu virallisesti Euroopassa.

Tämä on mainos:

Contran matka on siis ollut pitkä, eikä läheskään aina järin ruusuinen. Contra Rebirth kuitenkin näyttää että vanha potkii vielä, eikä yksinkertaisesta konseptista ole vielä lypsetty tarpeeksi irti. Toivon mukaan Contran uudelleensyntymä ei muutu samalla sarjan muistolauseeksi.

Contra RebirthContra RebirthContra RebirthContra Rebirth
Contra RebirthContra RebirthContra RebirthContra Rebirth
Contra RebirthContra RebirthContra RebirthContra Rebirth
Contra RebirthContra RebirthContra RebirthContra Rebirth

Aiheeseen liittyviä tekstejä

1
Contra RebirthScore

Contra Rebirth

ARVIO. Kirjoittaja Tero Kerttula

Jättiraketit ovat Contrassa perussettiä. Tuhon määrä on silmitön, kun ruudulla räiskyy ja räjähtää jatkuvalla syötöllä.

0
Contran vuosikymmenet

Contran vuosikymmenet

ARTIKKELI. Kirjoittaja Tero Kerttula

Konamin legendaarisimpiin sarjoihin kuuluva Contra sai alkunsa vuonna 1987, ensin kolikkopelinä ja varsin nopeasti myös kotikonekäännöksinä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pelin sisältö koostui kommandokaksikko Bill Rizerin ja Lance Beanin kuolettavasta ravista vasemmalta oikealle tulevaisuuden terroristeja lanaten. Samantyylisiä pelejä julkaistiin 80-luvulla karkeasti arvioiden noin miljardi, jot...



Ladataan seuraavaa sisältöä