Tell Me Why, arviossa Chapter 1

Ranskalainen Dontnod nousi maineeseen pelillään Life is Strange, ja on raivannut itselleen aseman episodeihin jaettujen pelien saralla. Lajityypin teki tunnetuksi Telltale Games, mutta studio suljettiin muutama vuosi sitten. Dontnodin pelien vahvuus on hyvä käsikirjoitus, ja lisäksi heidän tapansa käsitellä sosiaalisia ja kulttuurisia asioita.

Tell Me Why'n ensimmäinen jakso on saapunut, ja tällä kertaa tarinassa on ainoastaan kolme jaksoa. Peli on suunniteltu yksinomaan PC:lle ja Xbox-konsoleille. Yksi keskeisistä teemoista (joskaan ei ainoa) on transseksuaalisuus, joka koskettaa toista päähenkilöistä Alyson ja Tyler Ronan. Dontnodin valitsema lähestymistapa on luonnollinen, eikä teema koskaan tunnu pakotetulta. Toivonkin, että monimuotoisuus olisi pelin lailla luonnollinen asia myös oikeassa elämässä.

Kehittäjät ovat ottaneet peliinsä mukaan niiden ihmisten oikean panoksen, jotka ovat kohdanneet transseksuaalisten ihmisten haasteita omissa elämissään. Tell Me Why on osoitus siitä, että nykyaikana videopelit voivat olla tärkeä työkalu tukemassa ihmisiä, joita niissä käsitellään. Samalla on oiva tilaisuus opettaa teemasta sellaisille pelaajille, jotka eivät ennakkoon asiasta mitään tiedä. Tell Me Why vetoaa ennen kaikkea tarinavetoisten pelien ystäviin.

Tarina sijoittuu vuoteen 2015 unohdettuun ja uniseen kylään Alaskassa. Kaksoset Alyson ja Tyler Ronan tapaavat toisensa kymmenen vuotta heidän äitinsä kuoleman jälkeen. Tarkoituksena on myydä lapsuuden talo. Ulko-oven avaaminen osoittautuu vaikeammaksi kuin luulikaan, sillä metsän keskellä oleva talo on niin täynnä kaikenlaisia muistoja, ja niistä osa on kivuliaita. Talon irtaimiston käsittelyn kuluessa kaksoset tuovat esiin vuosia haudattuna olleen yliluonnollisen kyvyn, jonka avulla he pääsevät elämään vanhoja muistojaan uudelleen. Mieli kuitenkin tekee tepposet, ja osa muistoista on ehtinyt muuttua. Näin ollen kaksoset muistavat samat tapahtumat eri tavoilla. Tämän erikoisen kyvyn avulla kaksoset pääsevät selvittämään perheensä menneisyyttä.

Kuten jo mainitsin, Dontnodin käsikirjoitus on mestarillista. Jo ensimmäinen jakso herättää ajatuksia vieden pelaajat mysteerien maailmaan. Ja toki loppu jättää kaipaamaan lisää. On selvää, että studio on saavuttanut tietynlaisen kypsyysasteen siinä, mitä kertoa (ja mitä ei), ja miten pelaajan kiinnostus pidetään yllä loppuun asti.

Tell Me Why on rytmitetty loistavasti, eikä mukana ole ainuttakaan turhalta tuntuvaa hetkeä. Voi siis olla, että tämä kolmen jakson mitta on juuri se oikea ratkaisu. Sekin on huomattava, että tietyt aiemmissa peleissä omaksutut perusosat ovat edelleen paikoillaan aloittaen vaikkapa toimintaa tukevasta soundtrackista. Ajoittain kamera viipyy pitkään Alaskan maisemissa, ja toisaalta eri päähenkilöiden lähikuvissa.

Se keskeinen valintojen ja niiden seurausten mekaniikka on edelleen paikoillaan. Kokonaisuudesta ei tokikaan vielä voi sanoa, mutta ensimmäisessä jaksossa valinnat vaikuttavat ainakin kaksosten keskinäiseen suhteeseen. Odotan innolla, millaiseksi tämä kehittyy myöhemmissä jaksoissa.

Jää nähtäväksi, miten Tell Me Why pystyy säilyttämään ensimmäisen jakson tunnelman, ja onko peli kokonaisuudessaan samanlainen menestys kuin studion aiemmat pelit. Onneksi ne myöhemmät jaksot julkaistaan viikon välein.