Nintendo 3DS Amsterdamissa

Finnairin aamulennolle Amsterdamiin pakkautui pinkeitä ja uteliaita pelijournalisteja. Matkan maalissa häämötti Nintendon Discover 3DS -tapahtuma, joka pidettiin valtaisassa teollisuushallissa kymmenisen kilometriä Amsterdamin keskustasta. Halli oli jaettu kolmeen osaan: sisääntuloaulaan mediatiloineen, konferenssisaliin sekä 3DS:n pelaamiseen tarkoitettuun pyhättöön. Suurille pelitapahtumille tyypillisesti bussikuljetukset tapahtumapaikalle eivät sujuneet kovinkaan sujuvasti, mutta ehdimme paikalle juuri parahiksi ennen lehdistötilaisuuden alkua.

Brittiläisen televisiopersoonan Jonathan Rossin juontama tilaisuus oli pienoinen pettymys. Nintendo vieritti lavalle kameroiden eteen joukon avainpelijulkaisijoita ja yhteistyökumppaneita. Mukana oli muun muassa Capcom, Konami sekä Ubisoft, jotka kaikki esittelivät laitteen julkaisussa ilmestyviä pelejään. Täysin uudet julkistukset ja uutiset jäivät kuitenkin varsin vähiin. Onneksi saimme sentään vihdoin tietää 3DS:n Euroopan julkaisupäivän, joka on 25. maaliskuuta. Hinnoittelu sen sijaan sysättiin alueellisille toimijoille. Ottaen huomioon Yhdysvaltojen 250 dollarin hintalapun journalistien konsensus paikan päällä oli se, että hinta olisi samoilla hujakoilla myös Euroopassa.

Tilaisuudessa huomiota saivat erityisesti 3DS:n langattomat verkko-ominaisuudet. Nintendo hehkutti erityisesti Street pass -toimintoa, jonka avulla konsolit voivat automaattisesti lähettää ja vaihtaa pelitietoja toisten lähellä olevien 3DS-laitteiden kanssa missä ikinä sitten liikkuukin. Esimerkiksi Super Street Fighterissa omat palkintofiguurit voivat käydä taistoon muiden pelaajien figuureja vastaan ja otteluiden tulokset näkyvät, kun konsolin seuraavan kerran avaa.

Nintendo kertoi myös lisää 3DS:n mukana tulevista sovelluksista, joita onkin aiempaa enemmän. Konsoli esimerkiksi osaa taskussa ollessaan laskea käyttäjän ottamat askeleet, mikä toimii perustana arkiselle elämäntapaseurannalle. Konsolin sisäkannen kameraa voi käyttää kasvontunnistukseen ja oman Mii-hahmon luomiseen. Ulkokannen kahta kameraa voi puolestaan käyttää 3D-kuvaukseen ja lisätyn todellisuuden sovelluksiin; mukana tulevat erikoiskortit muuttuvat kameroiden läpi katsottuna interaktiivisiksi hirviöiksi. Ja onpa mukana myös musiikkisoitin, joka tukee sekä MP3- että AAC-tiedostoja. Nettiselain ja ladattavia pelejä myyvä kauppa sen sijaan saadaan ohjelmistopäivityksenä. Sovelluksiin pääsee käsiksi vaikka pelin aikana Home-painiketta painamalla.

Lehdistötilaisuuden jälkeen päästiin vihdoin itse asiaan eli uutuuslaitteen hypistelyyn. Jos lehdistötilaisuus jäi vähän vaisuksi, niin varsinainen pelipuoli ei pettänyt. Testattavana oli yli kaksikymmentä peliä eli miltei kaikki noin 25 julkaisupelistä.

Ulkonäöltään, painoltaan ja kooltaan Nintendo 3DS tuntuu samanlaiselta kuin sen edeltäjät DS ja DSi. Mukana on kuitenkin paljon mielenkiintoisia parannuksia kuten SD-muistikorttipaikka, analoginen ohjaustatti, gyroskooppinen liikkeentunnistin sekä tietysti se merkittävin: 3D-näyttö, joka tosiaan ei tarvitse erillisiä laseja toimiakseen. 3D-kokemus olikin erittäin mielenkiintoinen. Kuvat eivät hyppää niinkään ruudusta ulospäin, vaan 3D-efekti näkyy syvyyssuunnassa sisälle ruutuun. Näkymää voisi parhaiten kuvata omana pikkuikkunana kolmiulotteiseen pelimaailmaan. Joissain mallikuvissa näkyneitä esiin pomppaavia hologrammiobjekteja ei näin ollen kannata odottaa.

Pelaamiseen kolmiulotteisuus tuo ennen kaikkea tunnelmaa ja tarkkuutta. Etäisyydet on helpompi arvioida, ja etenkin nopeassa liikkeessä kuten vauhdikkaassa lentelyssä Pilot Wingsissä tai Kid Icarusissa se auttoi huomattavasti. Kaikkia pelejä voi toki pelata myös ilman kolmiulotteisuutta. Näytön oikeassa laidassa olevalla liukusäätimellä efektin voi halutessaan säätää kokonaan pois, jolloin näkymä muuttuu tavanomaiseksi pelinäytöksi.

Aivan alussa 3DS-pelit ovat outo kokemus. Pelaaminen ja katseen kohdistaminen vaatii todellista keskittymistä. 3D:n edellyttämä katselukulma on kapea, joten ei ole täysin yhdentekevää, miten konsolia pitää. Päätä ei voi vapaasti käännellä, sillä jos katse harhailee pois ruudulta, kestää aina hetken ennen kuin kolmiulotteisen vaikutelman hahmottaa. On mielestäni selvää, että pelaaminen rasittaa silmiä normaalia pelaamista enemmän. Osaltaan se johtuu juuri keskittymisen tarpeesta, mikä voi pitkäjaksoisemmassa pelisessiossa tuottaa päänsärkyä. Analoginen ohjaintatti jätti myös pieniä epäilyksiä. Kannettavan laitteen tatiksi se tuntui asiansa ajavalta, mutta supertarkaksi sitä ei voi kehua. Hienovaraiset ohjausliikkeet eivät toimineet, vaan jos suuntaa halusi muuttaa, vaati tatti lähes aina ääriasentoon painamista.

Nintendon tilaisuus oli laitteen ja pelien testaamisen kannalta kokonaisuudessaan onnistunut. Samaa ei tosin voi sanoa illan loppuohjelmasta, jonka pilasi totaalisesti karmiva DJ ja salin epäonnistunut äänentoisto. 3DS:stä jäi kuitenkin mieleen ehdottomasti positiivinen kuva. Teknologia toimii ja uudet ominaisuudet, kuten 3D-videot ja -kuvaus sekä hyvältä kuulostavat verkkomahdollisuudet, lisäävät odotuksia. Laite ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa. Viime kädessä paljon riippuu pelien laadusta ja siitä, kuinka hyvin pelintekijät onnistuvat hyödyntämään uusia ominaisuuksia. Varhainen pelitarjonta näyttää Nintendon kannalta hyvältä. Tulevien pelien katalogi on nimittäin erittäin monipuolinen ja on vaikea kuvitella, ettei laite kiinnostaisi pelaajia, kun sille on tulossa sellaisia nimiä kuin Kid Icarus: Uprising, The Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D, Pro Evolution Soccer 2011 3D, Super Street Fighter IV 3D Edition, Resident Evil: The Mercenaries, Metal Gear Solid: Snake Eater 3D ja monia muita.

Lue lisää laitteen peleistä tästä!