Steel Battalion: Heavy Armor

Steel Battalion -sarjan tunnusmerkki on sen ensimmäisen osan mukana kaupattu valtaisa erityisohjain. Toistasataa maksanut möhkäle tarjosi kaiken mitä kaksijalkaisen tankin ohjaamiseen tarvitaankin, mutta nyt From Software on poistanut lankun yhtälöstä ja kartoittaa ohjauksen ruudulle Kinectin avulla.

Pelaajan pitää vielä roikkua kiinni perinteisessä ohjaimessa liikkumista, kameran kääntelyä ja tykitystä varten. Simuloitujen kädenliikkeiden yhdistäminen kiinteään ohjaimeen luo tukevan illuusion kolmen hengen kävelevän tuhokoneen ohjaamisesta, ainakin toimiessaan.

Pääasiallinen ongelma nousee Kinect-ohjauksen kalibraatiosta. Microsoftin liikeohjaus on saanut ennenkin sapiskaa rajoituksistaan, ja Steel Battalionin opiskelu vaatii suorastaan jumalaista kärsivällisyyttä. Se tuntuu ensin, pelin ensimmäisen kentän tavoin, täysin mahdottomalta.

Katso pelistä tehty live-traileri:

On äärimmäisen tärkeää, että peli seuraa tarkasti pelaajan kädenliikkeitä, ja jos tämä esimerkiksi lösöttää tuolissaan, kuten niin monet meistä tekevät, saattaa se rekisteröidäkin pelaajan polvet. Kalibraatiojärjestelmän marginaalit ovat äärimmäisen kapeat, ja jos ryhti pääsee herpaantumaan, herpaantuu myös pelin tarkkuus. Liikkeiden rekisteröinnissä on myös ikävästi viitettä.

Kunhan ryhti on saatu kuntoon ja nojatuoli on vaihtunut suoraselkäiseen, pitää opetella villin huitomisen sijaan sangen tarkaksi, koska eri namiskat ovat hyvin lähellä toisiaan. Jos tämän saa hanskaan, uppoutuu peliin mukavasti. Illuusio kuitenkin rikkoutuu, kun taistelukenttä ajaa pelaajan paniikkiin ja tämä alkaa riehumaan taas kuin oranki.

Vaihtoehtoinen mutta pakollinen visuaalinen apu valaisee sen kohteen, jota Kinect uskoo sinun tavoittelevan. Se auttaa opettelussa, mutta tehtävien aikana sen hidas reagointiaika ei ole omiaan auttamaan eloonjäännissä.

Joku voisi väittää, että tältähän murjotun ja arkaaisen taistelukoneen ohjailu varmaan tuntuukin. Pelissä voidaan olla tulevaisuudessa, mutta maailma on joutunut teknologiselle kivikaudelle globaalin konfliktin vuoksi. Ulkoasu on toisen maailmansodan rankkaa jenkkipatriotismia, ja aseet ja viestintälaitteet jostain 40-luvulta. Tässä on enemmän Pelastakaa sotamies Ryania kuin Patlaboria.

Tehtäväkartat ovat paperille raapustettuja rävellyksiä, joihin on arvioitu vihollisten sijainnit. Näihin pääsee käsiksi vain pistämälle pelin hetkeksi tauolle, ja kyllä, niiden annin unohtaa nopeasti. Tiedustelun sijasta pelaaja päätyy hortoilemaan pitkin maita ja mantuja, ja nauttimaan Game Over -ruudusta monen monituista kertaa ennen kuin tehtävä on suoritettu.

Tehtävien tavoitteet vaihtelevat villisti, mutta niiden komponentit ovat aina samat:

1. Kävele seuraavalle tarkastuspisteelle nuolta seuraten ja toivo, että hiffaat mitä pitää tehdä ennen kuin sinut ja joukkosi pyyhitään kartalta jostain näkymättömistä.

2. Heiluttele kameraa ympäriinsä ja tihrusta havaitaksesi jalkaväkeä sinkojen kanssa tai kaukana seisovia tankkeja, jotka takovat sinua asemistaan.

3. Tanssi kahden askeleen valssia vihollisyksiköiden kanssa, koittaen arvata näiden tervaa hitaampien väistöjen ja iskujen tahtia, samalla näiden polvia takoen.

Jos tämä kuulostaa turhauttavalta, johtuu se siitä, että sitä se nimenomaan on. Kumma kyllä se ei silti koskaan ole tylsää, ja tässä lepääkin Steel Battalionin viehätys. Jossain tässä sekamelskassa piileskelee melko hyvä mech- ja sotasimulaatio, joka tuo mukanaan vahvan paikallaolon tunteen. Jokainen tehtävä tulee aloitettua avaamalla luukku ja istumalla tankin päällä hetken aikaa vain saadakseen hieman raitista ilmaa. Alla odottavan hien ja tunkkaisuuden voi suorastaan haistaa. Tällaisina hetkinä pelaaja voi unohtaa miehistön virkaa toimittavat kammottavat stereotypiat, ongelmallisen ohjauksen ja epämääräisen viitoituksen. Olet hetkessä ja elät pelin todellisuutta.

Kokemus taistelukentällä on kuitenkin epätasainen. On aivan uskottavaa, että jalkaväkeen on lähes mahdoton osua tankin automaattikanuunalla, ja marssi maanalaisen tunnelin lävitse, jossa täytyy varoa romahduttamasta koko hoitoa on nerokas, mutta samaa ei voi sanoa siitä, että satunnainen käkkärämänty ja eräässä tapauksessa kankainen teltta ottavat täyslaidallisen ilman mitään vahinkoa.

Katso miltä itse peli näyttää:

Tämä on brutaalin hankala peli, mikä ei yllättäne ketään, tuleehan se samalta studiolta kuin Demon's Souls. Syy hengenlähtöön on silti pelaajan sijasta usein myös Kinectissä. Peli olisi saattanut hyötyä hieman lempeämmästä oppimiskäyrästä, sillä tällaisenaan se on omiaan karkottamaan kaikki kiinnostuneet.

Yhteistyötila on kummallista kyllä saatavissa vain kouralliseen tehtäviä, ja nämäkin pohjautuvat tiukkoihin aikarajoihin ja huippupisteiden tavoitteluun. Päivityksiä tankkiin tarjoillaan korkeita pistemääriä keränneille, eli juuri niille jotka eivät välttämättä näitä tarvitsisi.

Heavy Armour ei tule voittamaan palkintoja tai ottamaan edeltäjänsä paikkaa. Se tullaan leimaamaan hardcore-pelin sijasta vain epäreilun vaikeaksi. Tarjolla on samaan hintaan vähemmän vaativia vaihtoehtoja, mutta jos sinulla on aikaa ja kärsivällisyyttä, on tämän vääntyneen metalliromun seasta mahdollista löytää jotain arvokasta. Steel Battalion: Heavy Armor on sangen viallinen, mutta ainutlaatuinen peli tämän päivän markkinoilla.