Paper Mario: Sticker Star

On tullut jokavuotisen Tarrajuhlan aika. Prinsessa Peach ja runsas väkijoukko odottaa Tarrakomeetan laskeutumista innolla, sillä huhutaan että se täyttää toiveita. Ainoa ehto on se, ettei komeettaan saa koskea. Vanha ilkimys Bowser ei tietenkään piittaa moisista varoituksista, vaan syöksyy päätä pahkaa komeetan kimppuun. Komeetta hajoaa räjähdyksen saattelemana lukuisiksi pieniksi tarroiksi ja luonnollisesti vastuu niiden keräämisestä lankeaa punahattuisen putkimiehen harteille.

Marion pitkä matka alkaa Decalburg-nimisestä kylästä, joka toimii koko seikkailun läpi eräänlaisena varustautumis- ja lepopaikkana. Siellä saa palautettua ilmaiseksi huvenneet elämäpisteet, ja kylästä löytyy myös taisteluissa tarvittavia tarroja myyvä kauppa. Seikkailun aikana sinne ilmestyy vielä lisää kiinnostavia kauppoja, joista tärkein on erilaiset esineet erikoistarroiksi muuttava koju. Näillä supertarroilla on todella voimakkaita ominaisuuksia, sillä niillä pystyy jopa muokkaamaan pelimaailmaa. Esimerkiksi tuulimyllyn, jonka lapa tukkii tärkeän ovenkäynnin, saa käyntiin liimaamalla sen taakse tuulettimesta tehdyn jättimäisen tarran. Pidin paljon tästä ominaisuudesta, sillä viimeksi näin paljon pelimaailmaan on päässyt vaikuttamaan Okamissa.

Suuri etsimisretki suoritetaan NESin ja SNESin Mario-pelejä muistuttavalla kartalla. Ensisilmäyksellä vaikuttaa jopa siltä, että kenttiä voi pelata läpi haluamassaan järjestyksessä. Vapaus on tosin vain näennäistä, sillä eteneminen tyssää aika pian tietyn esineen tai kyvyn puutteeseen. Tämä pakottaa pelaamaan maailmat ja kentät läpi tietyssä järjestyksessä. Tämä on harmillista, sillä toivoin enemmän vapautta seikkailemiseen.

Kentissä vastaantulevia öttiäisiä liiskataan erillisessä vuoropohjaisessa taistelutilassa. Marion hyökkäykset valitaan tarra-albumissa mukana kulkevista tarroista. Näitä löytyy useita erilaisia ja mukana ovat tietenkin Marion perinteiset liikkeet, kuten päälle hyppääminen ja tulipallojen heittely. Hyökkäysten teho riippuu tarran kunnosta. Goombat ja muut perusvastustajat kukistuvat tavanomaisilla tarroilla, mutta uutuuttaan kiiltävät ja erikoisesineistä muutetut tarrat kannattaa säästää kovempiin vastuksiin. Kolikkoja uhraamalla tarjoutuu myös mahdollisuus suorittaa useampi kuin yksi hyökkäys kierroksessa. Syvyyttä tarrakokoelman luontiin tuo se, että valikoima pitää suunnitella monentyyppisiä vihollisia ajatellen. Liian yksipuolinen valikoima kostautuu helposti, koska esimerkiksi lentäviä vihollisia ei voi vahingoittaa lainkaan puunuijia kuvaavilla tarroilla.

Suurimmat kitinät koskevat suunnittelijoiden ratkaisua karsia käytännössä kaikki roolipelimäiset piirteet pelistä. Olisi ollut mukava kehittää Mariota taisteluista saatavalla kokemuksella samaan tapaan kuin aikoinaan Gamecuben Paper Mario: The Thousand Year Door -pelissä. Nyt taisteluista nettoaa ainoastaan kolikoita. Koska kolikkoja käytetään pääasiassa halpojen hyökkäystarrojen ostoon, on Marion lompakossa parin maailman läpäisyn jälkeen jo noin tuhat kolikkoa. Tarpeeksi suuren rahavarannon keräämisen jälkeen taisteleminen ei enää yksinkertaisesti kannata.

Toteutus on joka tapauksessa taattua Mario-laatua. Musiikki on tuttua hyväntuulista jazz-vaikutteista jammailua. Säveltäjät ovat yhdistäneet uusia melodioita vanhoihin klassikkosävelmiin, ja ratkaisu on varsin onnistunut. Kenttäsuunnittelu puolestaan on kekseliästä ja kolmiulotteinen kuva sopii paperipeliin täydellisesti. Kaksiulotteisten hahmojen yhdistäminen kolmiulotteiseen maailmaan luo niiden välille hauskan kontrastin.

Paper Mario: Sticker Star on kokonaisuutena viihdyttävä seikkailupeli. Ainoastaan roolipelimäisten piirteiden puuttuminen ja tutkimisen vapauden rajoittaminen laskevat pykälän verran pelin pisteitä, mutta jos on ihastunut sarjan aikaisemmista osista, pitää varmasti myös Sticker Starista. Paperiset Mario-pelit ohittaneille puolestaan on jo korkea aika tutustua putkimiehen seikkailulliseen puoleen.