Suomi
Gamereactor
arviot
Pokémon Mystery Dungeon: Gates to Infinity

Pokémon Mystery Dungeon: Gates to Infinity

Miten satunnaiset luolastot ja Pokemonit käyvät yhteen?

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Pokémonit ovat eräitä lempipeleistäni. Söpöjen taskuhirviöiden kerääminen on aina yhtä hauskaa ja jokaiseen peliin saa upotettua loputtomasti pelitunteja. Valitettavasti peruslinjasta poikkeavat Pokémon-pelit eivät ole olleet kovin hyviä, eikä tämäkään tee poikkeusta sääntöön.

Pokémon Mystery Dungeon: Gates to Infinity alkaa mystisellä unella, jonka seurauksena pelaaja tempaistaan Pokémonien maailmaan. Samalla hän myös itse muuttuu pikkuiseksi hirviöksi. Yksin tallustaminen vieraassa maailmassa on aina pelottava kokemus, joten onneksi ensimmäinen kaveri tulee vastaan heti alkumetreillä. Hänen tavoitteenaan on Pokémonien paratiisin perustaminen, jossa kaikki pienet otukset voisivat elää keskenään sulassa sovussa. Tällä hetkellä Pokémonit juonittelevat toisiaan vastaan, mikä tuntuu kummalliselta. Ehkä ilmiö liittyy jotenkin mystisiin luolastoihin, joita on ilmestynyt ympäri maailmaa. Vastaus löytyy vain yhdellä tavalla, eli kyseisiä luolastoja koluamalla.

Mystery dungeon -nimi sopii peliin täydellisesti, sillä siinä keskitytään enimmäkseen satunnaisesti luotujen luolastojen koluamiseen. Mukana on myös kevyttä kaupunginrakentamista, mikä tuo peliin virkistävää vaihtelua. Tämä ei kuitenkaan pelasta sitä, sillä suurin osa ajasta kuluu erittäin tylsissä merkeissä.

Pokémon Mystery Dungeon: Gates to InfinityPokémon Mystery Dungeon: Gates to Infinity
Tämä on mainos:

Pokémon Mystery Dungeon: Gates to Infinityn suurin puute löytyy sen perussisällöstä, eli luolastojen tutkimisesta. Ne ovat erittäin tylsiä paikkoja ja koostuvat suurimmaksi osaksi pitkistä käytävistä. Välillä vastaan tulee muutamia huoneita, mutta niitäkin tuntuu olevan vain noin viittä eri tyyppiä. Tietenkin satunnaisesti luodut luolastot asettavat rajoitteita, mutta tämän pelin kohdalla vaihtelevuutta on aivan liian vähän.

Tylsiä käytäviä ei tarvitse samota yksin, sillä mukana kulkee myös muutamia tekoälyn ohjaamia Pokémoneja. Valitettavasti luolastojen painottuminen kapeisiin käytäviin onnistuu tuhoamaan lähes täysin kavereiden tuoman hyödyn. Käytävissä mahtuu kahinoimaan vain yksi kerrallaan, mikä tarkoittaa sitä, että taisteluvastuu lojuu 90-prosenttisesti pelaajan ohjastaman otuksen harteilla. Ensimmäisenä perässä tulevan kaverin voi toki päästää taistelemaan vaihtamalla hänen kanssaan paikkoja. Muiden mukana seuraavien Pokémonien täytyy tyytyä vain taistelujen seuraamiseen vierestä.

Tekoälyä voisi tässä pelissä kutsua tekoälyttömyydeksi. Kavereilla kun ei tunnu olevan lainkaan älynlahjoja. He vain tallustavat aivottomasti pelaajan perässä, eivätkä kykene tekemään minkäänlaisia päätöksiä. Tämä tulee tuskastuttavasti esille etenkin silloin, kun Pokémonien ominaisuudet ovat laskeneet vihollisten edellisessä taistelussa käyttämien liikkeiden vaikutuksesta. Ympäri luolastoja lojuu parannustiiliä, joille astuminen poistaa kaikki haitalliset vaikutukset. Osaavatko mukana kulkevat Pokémonit itse kävellä läheisille tiilille? Eivät osaa. Pelaajan täytyy kävellä tiilen päältä yhä uudelleen ja uudelleen sen toivossa, että perässä laahustavat zombimonit sattuisivat vahingossa astumaan sille.

Hauskin osuus pelissä on Pokémon -paratiisin kehittäminen. Siinä pääsee rakentamaan erilaisia rakennuksia, joissa voi muun muassa kasvattaa marjoja, kehittää kykyjään tai vaikkapa raaputtaa arpoja. Jokainen pytinki vaatii tiettyjä resursseja, joita saa luolastoja koluamalla. Pidin pelin tästä puolesta, mutta se tuntui jotenkin nurinkuriselta. Silloin on menty metsään, kun pelin mukavin osa-alue löytyy muualta kuin sen pääsisällöstä.

Tämä on mainos:

Toteutukseltaan peli on kaksijakoinen. Toisaalta kolmiulotteiset Pokémonit ovat hienoja, kun taas luolastot näyttävät todella tylsiltä. Samojen huoneiden ja käytävänpätkien kierrättäminen tekee niistä kaikista samannäköisiä. Taustalla soiva musiikki ajaa asiansa, eikä se herätä suuria tunteita suuntaan tai toiseen.

Tässä vaiheessa on jo selvää, että Pokémon Mystery Dungeon: Gates to Infinity oli minulle pettymys. Se on luolastojen koluamiseen keskittyvä peli, jonka suurimmat puutteet löytyvät nimenomaan itse luolista. Pitkät kapeat käytävät tuhoavat mukana kulkevien kavereiden hyödyn ja kaikki luolastot muistuttavat toisiaan. Pelin ainoiksi valopilkuiksi jäävät sen kaupunginrakentamiseen keskittyvä osuus ja hienot kolmiulotteiset Pokémonit. Toivottavasti kolmiulotteisuus yltää jatkossa myös pääsarjan puolelle, sillä nämä monsterit ovat rutkasti näyttävämpiä kuin kaksiulotteiset kaimansa.

Pokémon Mystery Dungeon: Gates to InfinityPokémon Mystery Dungeon: Gates to Infinity
03 Gamereactor Suomi
3 / 10
+
Pokémonit ovat hienoja, paratiisin kehittäminen on hauskaa
-
Luolastot näyttävät kaikki toistensa kopioilta, pitkät kapeat käytävät vievät kaiken hyödyn mukana kulkevista kavereista, tekoälyn ohjaamat Pokémonit ovat umpitolloja
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä