Maddenin joutsenlaulu tämän sukupolven konsoleilla ei onnistu tuomaan paikallaan polkevaan pelisarjaan mitään ratkaisevasti uutta. Ehkä sarja herää uuteen eloon seuraavilla konsoleilla, sillä tällä tiellä jatkamalla se uhkaa vajota pysyvästi keskinkertaisuuden suohon.
Ensimmäisen Madden-pelin julkaisemisesta on kulunut 25 vuotta. Sarjan uusin osa varustettiin tämän tapauksen kunniaksi numerolla 25, mutta valitettavasti merkkipäivä ohitetaan pelissä lähes täysin. Olisi ollut hauskaa, jos mukaan olisi mahtunut esimerkiksi samanlainen nostalgiaa ruokkiva pelimuoto kuin mikä uudessa NHL-pelissä nähdään. Nyt merkkipaalusta ja sarjan kehityksestä muistutetaan ainoastaan latauskuvissa, joissa esitellään kunkin osan mukanaan tuomia uudistuksia.
Tämän vuoden kainalopallopelissä korostetaan juoksemista. Pallonkantajalla on käytössään aikaisempaa enemmän liikkeitä, joilla puolustuksen pelaajia voi yrittää hämätä. Uudistus toimii, sillä nurmella kirmaaminen ei ole koskaan ollut näin hauskaa. Runsas liikevalikoima yhdistettynä viime vuonna esiteltyyn reaaliaikaiseen fysiikkamoottoriin takaa sen, että jokainen juoksu tuntuu erilaiselta. Valitettavasti mukana on myös edelleen sarjaa jo vuosia vaivannut ominaisuus, jossa puolustajan linjamies liimautuu automaattisesti läheltä juoksevaan hyökkääjään. Muutoin meno kentällä tuntuu tutulta ja turvalliselta.
Toteutus on vanhaa tuttua Maddenia. Selostajat ovat onneksi saaneet uusia repliikkejä, joten enää ei tarvitse kuunnella pelkästään vuosien takaa tuttuja jorinoita. Toisaalta taso on edelleen todella kaukana esimerkiksi NBA 2K- tai MLB The Show -sarjoista, joissa selostukset mukautuvat kentän tapahtumiin. Samoin myös kaikki ottelun alussa nähtävät joukkueiden ja pelaajien esittelyt tuntuvat todella valjuilta. EA:n täytyisi lopultakin ymmärtää se, että urheilupelien täytyy yrittää näyttää mahdollisimman paljon oikealta urheilutapahtumalta. Esimerkiksi NBA 2K:ssa kaikille stadioneille on määritetty autenttiset kamerakuvakulmat. Joissain kamera on hieman kauempana, joissain taas alempana ja lähempänä. Tämä luo hyvin tunnelmaa ja saa jokaisen ottelun tuntumaan erilaiselta.
Pelimuotoja löytyy runsaasti, mutta valitettavasti osa on jäänyt kehityksessä selvästi taka-alalle. Oman pelaajan luotsaaminen läpi useiden kausien ei onnistu tempaisemaan mukaansa, sillä kokemus tuntuu niin mauttomalta. Kyseinen pelimuoto esiteltiin jo vuosia sitten, joten miksi sitä ei ole vieläkään kehitetty tarpeeksi? Paras ja addiktoivin tapa pelin tahkoamiseen on ehdottomasti "uusi" Connected Franchise Mode, jossa hypätään jonkin joukkueen omistajan saappaisiin. Oman joukkueen asioihin voi vaikuttaa todella monella tasolla ja jopa yksittäisten sipsipussien hinnat voi säätää mieleisikseen. Managerointi on hauskaa ja näpertelemiseen uppoutuu mielellään. Tosin mistään uudesta innovaatiosta ei ole kyse, sillä kyseinen pelimuoto oli mukana jo Madden NFL 04:ssä. Nykyisten konsolien kainalopallosta se tipahti pois, mutta toivottavasti niin ei käy taas ensi vuonna seuraavan sukupolven versiossa.
Nettipuolella mennään vanhoilla tutuilla vaihtoehdoilla. Netissä voi pelata yksittäisiä otteluita tai jopa kokonaisia kausia. Suurin muutos on tapahtunut keräilykortteihin perustuvassa Madden Ultimate Team -pelimuodossa, jossa voi nykyään pelata minikausia. Lisäksi joukkueestaan voi kehittää tiettyä pelitapaa suosivan. Itse pidän lyhyillä syötöillä rakennettuihin hyökkäyksiin, joten kasasin joukkueeni kokoonpanon sitä silmällä pitäen. Uudistus on hauska ja se tuo pelimuodolle uudelleen peluuarvoa.
Arvioni saattaa vaikuttaa negatiiviselta, mutta se johtuu ainoastaan siitä että hyvä sarja on jämähtänyt viime vuosina paikoilleen. Vuosittaiset julkaisut ovat tuntuneet saman vanhan pelin pieniltä päivityksiltä, eikä edes tähän juhlapainokseen keksitty mitään todella uutta. Lähinnä juoksupeli tuntuu tässä versiossa paremmalta ja erilaisia liikkeitä yhdistelemällä on mahdollista luoda näyttäviä kirmauksia. Valitettavasti Maddenille ei ole pelimarkkinoilla enää vaihtoehtoja, joten se on sinänsä pakko-ostos amerikkalaisesta futiksesta innostuneille, vaikka ansiot eivät olisikaan joka vuosi täyden hinnan mukaisia.