WRC 4

Ralli on vaikea aihe pelitaloille. Toisaalta pitäisi tyydyttää kaikkitietävät kaahailufanaatikot ja silti huolehtia, ettei peli tunnu luotaantyöntävältä niille, jotka etsivät vain mukavaa korviketta Colin McRae Rallylle.

Rallimaun suhteen asetun skaalan keskivaiheille. Ajoin nuorempana rallia ihan oikeasti (keskinkertaisin tuloksin), mutta en oikeastaan himoitse Richard Burns Rallyn kaltaista puhdasta rallisimulaattoria. Siinä pelituntuma on aivan liian anteeksiantamaton ja ratojen selvittäminen on vaikeampaa kuin miltä se todellisuudessa näyttää.

Italialainen Milestone on yrittänyt WRC-peleillään löytää kultaisen keskitien, mutta ilman läpimurtoa. Yksikään peli sarjassa ei ole ollut suoranaisesti surkea, mutta ne eivät ole myöskään olleet ensimmäisten Colin McRae -pelien kaltaisia laatutuotteita. Valju ulkoasu, ylimalkainen ajomekaniikka ja vaatimaton ohjaintuki ovat estäneet sarjaa saavuttamasta huippuarvosanoja.

Neljännen osan alla Milestone lupaili parannusta. Uudet grafiikat, parannetut fysiikat ja kiinnostavampi uramoodi nostattivat odotuksia. 21 tuntia WRC 4:n parissa kuitenkin paljastavat, ettei tavoitteisiin ole ylletty. Aivan kuin aiemminkin, peli ei ole pohjimmiltaan huono, mutta jokaista avua kohden on jokin ärsyttävä ongelma, mikä lopulta jättää kokemuksen keskinkertaiseksi.

Milestone on puhunut ennakkoon aika paljon uramoodista ja sen parantamisesta. 120 000 muun kaahailun tavoin ura alkaa oman kuljettajan (sekä kartanlukijan ja managerin) muovailulla, minkä jälkeen lähdetään nuorena rallilupauksena radalle tavoittelemaan parempia paikkoja. Pyörin lyhyen aikaa Junior WRC -sarjassa ennen kuin pääsen ajamaan isoja poikia vastaan. Järkevästi kehittäjä on vähentänyt hitaimpien luokkien tuottamaa vaivaa, joten rakennetta on selvästikin mietitty uudelleen.

Uramoodi ei kuitenkaan tuo eteen mitään, mitä ei olisi tehty viimevuotisissa kaahailuissa paremmin. Pelaaja osallistuu WRC-kisoihin, lukee sähköposteja managerilta ja sponsoreilta ja kärvistelee äärettömän pitkäveteisten lataustaukojen parissa. 13 rallia myöhemmin ura on ohi. Kokemuksesta jää antikliimaksinen kutina. Milestonella ei ole aseita genren jättiläisiä, Forzaa ja Dirtiä vastaan, kun katsotaan tunnelmaa, progressiota ja tasapainoista vaikeustasoa.

Rattituki edellisissä osissa on ollut puutteellinen. Tällä saralla on menty onneksi eteenpäin. Ökykalliista Fanatecistakin on nyt iloa, kun 900 asteen kääntökulmat toimivat täydellisesti ja useammat napit ovat täysin tuettuina. Ajomekaniikan parannuksista huolimatta itse ajotuntuma on hyvin samankaltainen kuin viime vuoden pelissä. Auto ikään kuin leijailee näkymättömällä laatalla tienpinnan yläpuolella ja väännön ja huippunopeuden ero on yhä heikohko niin kuin WRC 3:sakin.

Erikoiskokeilla on hankala löytää luonnollista flow'ta, koska kitkan mallinnuksessa on oikaistu. Isommat ja pitemmät autot (kuten Evo X) eivät koskaan lennä sorateillä niin voimakkaasti kuin olisi toivottavaa, ja pienemmät etuvedot lyhyemmällä akselivälillä vastaavat vasemman jalan jarrutukseen epäjohdonmukaisesti. Kaiken kaikkiaan Milestonella on vielä pitkä matka yhtä tasapainoiseen, viihdyttävään ja palkitsevaan ajokokemukseen kuin Colin McRae -sarjassa on nähty.

Grafiikat ovat kehittäjän mukaan kokonaan uudet - itse olen skeptinen. Toki on selvää, että tekstuureja ja valaistustehosteita on viilattu, mutta WRC 4 on edelleen rumempi kuin kutakuinkin kaikki muut nykyaikaiset ajopelit, mitä kaupoista löytyy. Kuvituksen parhaat palat löytyvät päävalikon taustoista, joihin on tuotu runsaasti videomateriaalia oikeista WRC-kisoista.

Lisämiinuksen voi antaa viime vuoden versiossa esiintyneiden klassikkoautojen poistamisesta. Ratkaisu on täysin käsittämätön. Mutta miten vain; Milestonen rallipeli on jälleen kovin keskinkertainen. Olisi tervetullutta vaihtelua nähdä WRC-lisenssin vaihtavan omistajaa. David Kaemmer iRacing-tiimeineen voisi ehkä tehdä ihmeitä tälle sarjalle.