Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
arviot
Assassin's Creed IV: Black Flag

Assassin's Creed IV: Black Flag - Freedom Cry

Gillen lähti vieraille vesille neljännen Assassin's Creedin ensimmäisessä lisäosassa.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Katsot

Preview 10s
Next 10s
Mainosta

Freedom Cry sijoittuu joitakin vuosia Black Flagin tapahtumien jälkeen, mutta epilogin sijasta se on oma, itsenäinen tarinansa. Kyseessä on helppo nelituntinen pyrähdys, jota voisi kuvailla pääkampanjan mikrokosmokseksi. Siinä on purjehtimista, mutta horisontti tulee nopeammin vastaan. Siinä on laiva jota päivittää, mutta ei niin laajasti. Mukana on myös kaloja harppuunoitavaksi ja kaupunkeja vierailtavaksi, muttei taaskaan niin montaa.

Edward Kenwayn entinen perämies Adewale on ehtinyt toimia Salamurhaajien riveissä jo joitakin vuosia, mutta joutuu nyt luopumaan haaksirikon vuoksi asevalikoimastaan ja tyytymään viidakkoveitseen sekä väkipyssyyn. Ne ovat aika samanlaisia taistelussa kuin miekka ja pistoolikin, mutta korostavat samalla Adewalen raskaampaa rakennetta.

Yhdeksän suuremman tehtävän lisäksi tarjolla on sivupuuhastelua, joka pyörii päätehtävien tapaan orjakaupan ja vapauden teemojen ympärillä. Aihepiiri on epämukava, mutta se motivoi hyvin sivutehtävien suorittamiseen. Pelaaja ei voi vain kävellä kepeästi ohitse ruoskituista ja poltetuista orjista, joita kaupataan eniten tarjoavalle ja kohdellaan kuin karjaa. Myöhemmin tehtävät monipuolistuvat, kun karkulaisia voi pelastaa metsästäjiltään ja haavoittuneita voi kantaa tohtoroitavaksi.

Assassin's Creed IV: Black Flag

Kaduilla partioivat vartijat lähtevät Adewalen perään heti huomatessaan tämän ihonvärin, ja tässä kohtaa Assassin's Creediä vaivaavat ohjausongelmat ponnahtavat taasen pintaan.

Suurin osa Freedom Crysta sijoittuu plantaaseille, joihin Adewalen pitää soluttautua vapauttaakseen orjien joukot. Mitä enemmän vartijoita kuolee sitä sankemmiksi käyvät vapautettujen rivit. Jos Adewale huomataan, tulevat orjat avuksi, mikä tekee taktisten salamurhien sarjasta sekavan amok-juoksun, jossa raskaasti varustetut vartijat täytyy koittaa tiputtaa ennen kuin nämä murhaavat tuoreeltaan vapautetut seuralaiset.

Orjien vapauttaminen on pääasiallinen keino päivitysten avaamiseksi. Suuret joukot tuovat suurempia ammuspussukoita ja parempia aseita, joten plantaaseille ja myöhemmin orjalaivoille lähtee lopulta näiden toivossa. Orjien kurjuudelle tulee tässä samalla jokseenkin kylmäksi, mikä johtuu osin siitä, että pienemmällä kartalla on helppoa nähdä, kuinka peli toistelee samoja mekanismeja luodakseen sivutehtäviä ja sitä kautta asepäivityksiä. Harmittavasti tämä toisaalta trivialisoi orjuutta tekemällä siitä osa pelihahmon varusteiden kehittämistä.

Olemme sukupolvien saatossa tottuneet sodan esittämiseen viihteellisessä muodossa. Sotavangit ja ihmiskauppa ovat kuitenkin ihan toinen juttu. Nyt ei ole kysymys siitä saako tällaista aihetta käsitellä, vaan kuinka sitä käsitellään. Ubisoftin valinnasta täytyy keskustella - ja perusteellisesti - mutta tämä ei ole oikea paikka siihen.

Vaikka lisärin tarinakaari rakentuukin kohti täysimittaista kapinaa, ei Freedom Cry pääty täysin tyydyttävällä tavalla. Edes välianimaatiot eivät auta tässä asiassa. Sen sijaan lisärin loppulause alleviivaa sitä, kuinka kosto ei tuo oikeutta ja kuinka vaikeaa syvälle juurtuneita ennakkoluuloja on muuttaa.

Assassin's Creed IV: Black Flag

Tässä viestissä on voimaa, ja Adewale on myös hyvä vastapaino Edward Kenwaylle kaikessa altruismissaan. Osa potentiaalista huuhtoutuu kuitenkin kuin hiekka mereen, koska lisärissä palataan Assassin's Creedin perinteisiin ongelmiin. Siinä jutellaan taas kerran hahmoille, jotka pitäisi ilmeisesti tuntea paljon paremmin. On aivan liian helppoa menettää kiinnostuksensa kesken välianimaatioiden ja hukata niiden keskeinen viesti, kun täysi ymmärrys vaatisi pelin tietopankin kahlaamista.

Freedom Cry päätetään tuplaiskulla, joista ensimmäinen tarjoaa kauhistuttavan ja huiman toimintakohtauksen ja toinen kostotyön, joka lyö pelaajaa suoraan palleaan. Temppu jättää turhautuneeksi sekä itseensä että elisarjaan. Assassin's Creedillä olisi ensimmäistä kertaa jotain painavaa sanottavaa, mutta sanoman välittymisessä on kompuroitu harmillisesti.

Freedom Cryn neljä-viisi tuntia ovat silti paljolti samaa settiä kuin pääkampanjan 25. Sillä on samat vahvuudet, mitä ei tietenkään sovi unohtaa. Jos siis haluaa lisää merirosvoseikkailua sekä kokea historiaa voimakkaammalla tavalla kuin mihin kuivat kirjat pystyvät, kannattaa nousta Adewalen laivaan, vaikka lisärin tapa esittää asioita ei aina vettä pidäkään.

Katsot

Preview 10s
Next 10s
Mainosta
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Lisää samaa ja tuttua pelattavaa.
-
Sisältö on ongelmallinen, tuntuu kovin pieneltä pääkampanjan rinnalla.
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Käyttäjäarviot

  • modernipoika
    Assassins Creed IV: Black Flag Ubisoftin uusin assassiiniseikkailu ulottuu nyt myös kaupunkien ja metsien ulkopuolelle, meinaan merelle... 9/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä