Gravity

Ohjaaja Alfonso Cuarón tunnetaan siitä, että hän veti Harry Potter -elokuvien sarjan uuteen, synkempään suuntaan The Prisoner of Azkabanilla (2004), mutta todellisen merkkiteoksensa, The Children of Menin, hän ohjasi (ja kirjoitti sekä leikkasi) vuonna 2006. Tämän jälkeen Cuarón kuitenkin katosi ohjaajan tuolilta, ja siirtyi hoitelemaan tuottajan tointa toisten projekteihin.

Vuonna 2013 Cuarón palasi viimeinkin ohjaamaan, sekä käsikirjoittamaan, leikkaamaan että tuottamaan Gravityn merkeissä. Kyseessä oli tällä kertaa pienempi elokuva, ainakin näyttelijäkaartinsa puolesta. Erikoisefektilaskusta tulikin sitten hieman mittavampi.

Gravity julkaistiin teattereissa 3D-elokuvana, ja se oli yksi niistä harvoista lajinsa edustajista, joka todella hyötyi tästä uudesta ulottuvuudesta. Spektaakkelimainen tykitys ei tietenkään käänny sellaisenaan television ruudulle, ja pienempi kuva riisuu Gravityn välittömästi osasta sen alkuperäistä vetovoimaa. Onneksi kuorrutuksen alla on hieman kakkuakin.

Gravity kertoo ihan tavallisesta päivästä kiertoradalla, jos sellaisia nyt ylipäätään on. Tohtori Ryan Stone (Bullock) on ensimmäisellä reissullaan säätämässä kasaan uutta osaa Hubble-teleskooppiin, kun Venäläisten suunnitelma seonneen satelliitin tuhoamisesta karkaa käsistä ja aiheuttaa ketjureaktion, jonka ansiosta kiertoradalle päätyy huomattava määrä luotien lailla kiitävää romua. Päivä kääntyy tästä huomattavasti toiminnallisempaan suuntaan Stonen pyrkiessä pelastamaan itsensä yhdessä kokeneen astronautti Kowalskin (Clooney) kera.

Sandra Bullock ei välttämättä herätä parhaita muistoja toimintaelokuvien kontekstissa. Nämä mielikuvat kannattaa kuitenkin pyyhkiä kerralla pois, koska kyseessä on jokseenkin kypsempi näyttelijä kuin parikymmentä vuotta sitten Demolition Manissa tai Speedissä. Bullock onkin Gravityn kantava voima ja tunteellinen keskus, siinä missä Clooney tekee enemmän rutiininomaisen ja itselleen tyypillisen suorituksen suulaana hurmurina. Mitään myötähäpeällistä romanssia ei elokuvaan olla kuitenkaan onneksi tungettu.

Fokus on tietysti toiminnassa, jota elokuvassa piisaa jotakuinkin alusta loppuun saakka. Vaikka televisio tarjoaakin vain kaksi ulottuvuutta, kouraisevat näkymät edelleen hieman vatsanpohjasta. Ihminen tuskin voi olla paljoa haavoittuvammassa paikassa kuin leijuessaan kiertoradalla. Ainoa suunta on alaspäin, mutta sinne on kovin vaikeaa päästä turvallisesti.

En voi kieltää sitä, että Gravityn teho riippuu vahvasti ruudun koosta. Perinteinen 42-tuumainen ei todellakaan anna niitä säväreitä, mitä elokuvateatterissa koettiin. Vaikka ykkössalin kangas ei olekaan pakollinen varuste, täytyy tälle leffalle suositella ainakin videotykkiä.

Gravity ei ole silti täysin menetetty suuruus televisiostakaan nautittuna. Tämän takaa Steven Pricen massiivisen mahtava soundtrack, joka pistää sydämen hakkaamaan rauhattomasti silloinkin, kun raitoja kuuntelee elokuvasta erillään. Pricen sävellys yhdistettynä todella oivalliseen äänisuunnitteluun paikkaa ne puutteet, mitä pienempi kuva saattaa tuoda mukanaan. Hyvä surround tai edes hyvät kuulokkeet voivat muuttaa koko kokemuksen luonteen.

On harmillista, ettei Gravityn käsikirjoitus ole samalla tasolla sen visuaalisen tykityksen kanssa. Elokuvan toinen ja kolmas näytös toistavat käytännössä saman syklin pienellä variaatiolla, ja sen loppu olisi saattanut olla tehokkaampi, jos siitä olisi leikattu pois viimeiset viisi minuuttia. Nyt Gravityn päättää epätasainen jälkinäytös, joka osin romuttaa Stonen siihen mennessä hienosti rakennetun hahmon. Käsikirjoitukseen on myös mahtunut pari tarpeettoman Hollywood-kliseistä hetkeä.

Gravityn kokonaisuus jää silti selkeästi plussan puolelle. Elokuvan visuaalinen anti yhdistettynä sen piinkovaan äänipuoleen tarjoaa hektisen kokemuksen, joka voi tehdä vaikutuksen myös oikeanlaisessa kotikatsomossa. Sen oikea ympäristö on kuitenkin suurella kankaalla ja kolmiulotteisena, ja siihen ei kotona usein päästä.

Blu-ray-julkaisua on ryyditetty runsaalla making of -materiaalilla, sekä sympaattisella pienellä lyhytelokuvalla, jossa nähdään toinen puoli Stonen käymästä radiokeskustelusta.