Age of Wonders III

Kolmatta ihmeiden aikaa on saatu odotella jo yli kymmenen vuotta, mikä on ajanut monet pelaajat tiukasti Heroes of Might & Magickin siipien suojaan. Age of Wonders III on kuitenkin monimutkaisempi peto kuin mahdin ja taikuuden sankarit.

Hollantilainen Triumph Studios puuhaili välivuosina omintakeisen Overlord-pelisarjan parissa, mutta paluu vanhan klassikkosarjan pariin on kirjaimellisesti komea. Age of Wonders III on kenties 4X-genren ytimessä (eXplore, eXpand, eXploit & eXterminate), mutta se ei ole estänyt Triumphia tekemästä siitä todella graafisesti koreaa.

Itse asiassa tämä koreus on jopa pelin suurin akilleenkantapää. Siinä missä AoW 3:n maisemat painivat vähintään samassa sarjassa Civilization V:n kanssa, ovat kehittäjät unohtaneet sen tärkeimmän asian strategiapeleissä, mikä on tietenkin selkeys.

Vaikka näkymät ovat teknisesti fantastisia, on ajoittain hankalaa hahmottaa, minne kartalla olisi mahdollista matkustaa ja mikä taas on läpipääsemätöntä seutua. Tokihan tätä voi kursorilla tunnustella - ja pelaamalla eri maastot tulevat tutuiksi - mutta selkeää tällainen ei todellakaan ole.

Pahempi ongelma nostaa kuitenkin päätään taistelutilanteissa yksiköiden jäädessä paljolti toisiaan muistuttaviksi tuhnuisiksi klimpeiksi maastoon, josta niitä täytyy sitten naksutella lävitse muistaakseen kuka kukin on.

Myös hahmografiikka on innotonta ja sen tyyli on parhaimmillaan yhdentekevää. Pahimmillaan se taas lankeaa fantsukliseisiin, kuten niukasti puettuihin naisvelhoihin. Innotonta on tosin tarinankerrontakin, eikä Age of Wonders III:n kahdesta pitkästä kampanjasta muista oikeastaan mitään jälkeenpäin.

En silti voi rokottaa AoW 3:a kovin rankasti sen hahmografiikasta ja tarinasta. Kyllä, Blizzard on osoittanut Starcraft-sarjallaan, että myös strategia voi olla tarinavetoista ja sisältää muistettavia hahmoja, mutta nämä eivät ole genren ydinominaisuuksia.

Nämä ydinominaisuudet - aiemmin mainittua selkeyttä lukuun ottamatta - ovat nimittäin kohdallaan, niin kohdallaan. Age of Wonders III tarjoaa kadehdittavan valikoiman eri rotuja sekä sankarityyppejä, joiden johtamat valtakunnat saavat nauttia monipuolisesta ja vaihtelevasta teknologia-/magiapuusta. Pelissä saa perustaa Civilizationin tapaan kaupunkeja haluamiinsa paikkoihin ja sitten kasvatella ja parannella näitä erilaisten rakennusten avulla. Välillä tuntuukin asialliselta kysyä, onko tässä nyt fantasiasankaristategia, johon on lisätty Civilization-elementtejä, vai toisinpäin? Lopputulos on silti herkullinen, etenkin kun ottaa huomioon mahdollisuuden kisata konetta tai kavereita vastaan valmiissa skenaarioissa sekä satunnaisesti arvotuilla kartoilla, joiden alkutilaa voi säätää lukuisiin suuntiin.

Taistelu vaikuttaa ensisilmäyksellä rajoittuneelta, koska yhteen sotajoukkoon mahtuu vain kuusi yksikköä, mikä ei ole kovin paljon modernissa strategiapelissä. Kyseessä on kuitenkin puhdas illuusio. Maailmankartalla voi nimittäin järkätä yksikkönsä vierekkäin ennen hyökkäystä taistelukartalle, jolloin nämä kaikki osallistuvat luhtijuhlaan. Lopputuloksena on jotakuinkin niin isoja yhteenottoja kuin mitä kukaan saattaisi toivoa. Tekoälykin on kiitettävällä tasolla, ja sille jopa uskaltaa antaa välillä omat joukkonsa komennettavaksi, kun ei itse jaksa säätää. Taistelut voi myös ohittaa kokonaan automatisoinnin kautta, esimerkiksi jos vastassa on jotain rupisia tusinayksikköjä.

Kirsikkana kakussa on ehdottomasti se, että Age of Wonders III heijastaa maailmankartan maaston suoraan taistelukartalle. Samaten yksiköiden suhteelliset sijainnit peilataan maailmankartalta, jolloin murhaavat pihtiliikkeet voi pohjustaa jo ennen kuin taistelu edes alkaa. Tämä on yksinkertainen kikka, jota näkee yllättävän harvoin hyödynnettävän strategiapeleissä.

Vaikka Age of Wonders III siis jättääkin toivomisen varaa grafiikkansa osalta, on se siinä määrin rautainen peli, että sitä pelaa tihrustamisen ja tarkistusklikkausten uhallakin myöhään yöhön, eikä kenenkään genren ystävän kannata jättää sitä kokeilematta.