Dead Space

Dead Space on monin tavoin kunnianosoitus niille harvoille kauhuelokuville, jotka ovat onnistuneet vangitsemaan eristämisestä juontuvan psykologisen kauhun. Kenties pelin tärkein elokuvallinen vaikute on ollut Event Horizon, joka kertoo mystisesti kadonneesta ja jälleen Neptunuksen kiertoradalla ilmestyneestä avaruusaluksesta. Dead Spacen lähtökohta on miltei sama, mutta alus on USG Ishimura, jättimäinen asteroideilta ja planeetoilta mineraaleja louhiva kaivosalus. Viimeinen kontakti alukseen on korjauspyyntö, jota selvittämään lähetetään kahden kuuluisan scifi-kirjailijan mukaan nimetty sankari Isaac Clarke. Pian käy ilmi, ettei aluksen ainoa ongelma ole hajonnut laitteisto. Miehistö on muuttunut groteskeiksi hirviöiksi, jotka eivät suinkaan pyri selittämään tapahtumien taustoja, vaan yrittävät repiä Isaacin pään irti.

Asiat tehdään pelaajalle kerralla selväksi. Heti alussa Isaac joutuu eroon kahdesta toveristaan. Pelaaja alkaa tutkia aluksen ongelmia ypöyksin, seuranaan ainoastaan ajoittaiset radio- ja videolähetykset. Dead Space ei sisällä minkäänlaista näkyvää käyttöliittymää, kuvaruutunäyttöä tai terveysmittareita. Isaacin kestokyky näkyy hänen pukunsa selästä, ja reaaliaikaisesti toimiva inventaario avataan erikseen omalle pienelle ruudulleen. Ratkaisu toimii mukavasti ja auttaa osaltaan pelaajaa uppoutumaan aavealuksen mysteeriin.

Ympäri alusta pelaaja löytää lukuisia teksti- sekä videotiedostoja, jotka valottavat aluksella tapahtunutta. Pikkuhiljaa ne rakentavat kokonaisvaltaisen kuvan tarinasta, sekä kuvaavat osuvasti aluksen matkustajien viimeisten hetkien epätoivoa. Tarinankuljetus on hyvin pitkälti opittu Bioshockista, jota pelanneet saattavat kokea samankaltaisuuden jopa häiritsevänä. Silti, alan parhailta kopioiminen ei ole varsinaisesti vika. Hyväksi havaittu ratkaisu toimii nytkin ja miehistön jälkeensä jättämiä viestejä lukee mielellään.

USG Ishimura itsessään on loistavasti toteutettu. Yksityiskohtiin on selvästi kiinnitetty erityistä huomiota, ja graafisesti peliä voi kutsua hyvällä omallatunnolla loisteliaaksi. Tilat pursuavat yksityiskohtia ja näpertelyn ystäville on luvassa monia mahdollisuuksia syvemmälle pelimaailmaan uppoutumiseen. Aluksen olioilla on esimerkiksi omat aakkosensa, joihin pelaajalle annetaan myöhemmin avain. En viitsinyt edes yrittää alkaa purkaa seinille raapustettuja koodeja, mutta epäilemättä tällaisellekin on tilauksensa. Kummitteleva äänimaailma koostuu enimmäkseen hiljaisista kuiskauksista ja epätoivon huudoista. Ääninäyttelijät ajavat asiansa perushyvin, ja aseiden äänet kuulostavat kohtuullisen jämäköiltä. Kotiteatterin omistajia hemmotellaan, sillä tilaääni on toteutettu laadukkaasti.

Pelin asearsenaali on asiaankuuluvan kattava. Pelaaja voi varustaa itsensä aina pienestä plasmapistoolista liekinheittimeen asti. Lisää aseita on saatavilla kauppaterminaaleista, ja jokaista asetta voi päivittää harvakseltaan löytyvillä tarvikkeilla. Myös Isaacin suojapukua voi päivittää kestävämmäksi, mikä onkin tarpeen.

USG Ishimuran synkät käytävät ovat pullollaan erilaisia vaaroja, joita torjutaan rehdillä räiskinnällä. Dead Spacen taistelumekaniikka poikkeaa perinteisestä jonkin verran, sillä aluksella piileksivien hirvitysten hengiltä saaminen vaatii niiden raajojen amputointia. Hetken harjoittelun jälkeen pelaaja oppii tähtäämään automaattisesti vihollisten jalkoihin pään sijasta. Viholliset kestävät yllättävän paljon osumia, ja ovat kaiken lisäksi nopeita. Siksi onkin onni, että Isaac on varustettu eräänlaisella avaruusajan bullet-timella, eli ajan hidastuksella. Vihollisten liikkeen hyydyttämällä ehtii tähdätä tarkemmin. Isaac ei ole erityisen ketterä, joten varsinkin kovemmilla vaikeusasteilla ominaisuudelle löytyy käyttöä. Lienee turha mainita, että peli on erittäin väkivaltainen. K18-ikärajamerkintä on syytä ottaa tosissaan tälläkin kertaa.

Rytmityssyistä kohdattavat pomotaistelut poikkeavat perusräiskinnästä, sillä jättihirviöiden teilaamiseen on aina keksittävä tietty strategia. Avaruusinsinöörin hoksottimia ei kuitenkaan vaadita, sillä ratkaisu on yleensä huutomerkin lailla pelaajan kasvojen edessä. Se latistaa kohtausten tunnelmaa jonkin verran. Muutenkin pelin älypalat ovat tasoa ammu-sulake-ja-sähkölukko-aukeaa, joten esimerkiksi Silent Hill -sarjan kinkkisistä arvoituksista jäädään kauas.

Kauhupelien veteraani kokee Dead Spacen tunnelman kaksijakoiseksi. Peli tekee ensimmäisten tuntien ajan selvää jälkeä pelaajan psyykestä, mutta pidemmän päälle pelaaja alkaa aavistaa liian tarkkaan tulevat säikyttelykohdat. Liika ennalta arvattavuus kostautuu myös vihollisten kanssa, sillä tehokkaampaan arsenaaliin käsiksi päästyään peli muuttuu hyvin pitkälti pelkäksi räiskinnäksi. Välillä ahtaissa ja pimeissä tiloissa teilaamista tauotetaan painottomaan tilaan suunnitelluilla kolmiulotteisilla tasoloikkaosuuksilla.

Myös pelin juoni taantuu loppua kohden yhdentekeväksi. Sen sijaan, että pelaaja kokisi kulkevansa suuressa kuolleessa tilassa Bioshockin tavoin, tuntuu Dead Space sarjalta videopelin kenttiä. Tietyssä aluksen osassa hoidetaan yksi asia, seuraava ilmaantuu, ja sitten hoidetaan se. Rakenne syö tuntemattomassa seikkailun tunnelmaa. Peli jopa itse kommentoi jossain vaiheessa: "Eikö tämä koskaan lopu?"

Päähenkilö Isaac on itsessään hieman hankalasti samaistuttava. Pelissä on ilmeisesti pyritty Isaacilla samaan kuin Half-Life -pelit Gordon Freemanilla. Isaac ei puhu pelin aikana lainkaan, ja hänen kasvonsa ovat näkymättömissä aivan pelin loppua lukuun ottamatta. Pelihahmon ulkopuolelta kuvattuna ratkaisu kuitenkin jossain määrin epäonnistuu, ja Isaacin henkilökohtainen motivaatio, tyttöystävän etsintä, on lopulta vain veruke ennalta arvattavaan loppuun asti.

Päällisin puolin Dead Space on malliesimerkki siitä, kuinka kaikki tehdään hyvin. Peli kierrättää aiemmin toimineet ideat ja ottaa ne omikseen. Tiettyyn pisteeseen saakka peli onkin loistava. Pitkitetty juoni ja loppua kohti lisääntyvä ennalta arvattavuus nakertavat kokonaisuutta, sillä kun pelin kauhuelementit ja tunnelma alkavat väljähtyä, jäljelle jää ainoastaan perushyvä räiskintä. Latistuminen olisi voitu välttää tiivistämällä pelin kesto noin kahdestatoista tunnista vaikkapa kuuteen. Silti Dead Spacea voi suositella varauksetta kauhupelien ystäville, ja todennäköisesti huolellisimmin tehty selviytymiskauhupeli vielä pitkän aikaa.