Rock Band 2

Noin vuosi sitten Pohjois-Amerikassa päivänvalon nähnyt Rock Band mullisti musiikkipelit laajentamalla Guitar Heron tyylisen virtuaalikitaroinnin neljän pelaajan bänditykitykseksi. Huippusuositun bändipelin Suomen julkaisu viivästyi niin paljon, että lopulta pelin julkaisu hylättiin jatko-osan tieltä. Rokkibändistä päästiin vihdoin nautiskelemaan virallisen kotimaan julkaisun kanssa, mutta tällä kertaa bändipelillä on kilpailija. Rock Band 2 pitää kuitenkin pintansa Guitar Hero World Tourin rinnalla.

Rock Band 2:n idea on tuttu edellisestä osasta. Pelissä soitetaan kitaraa, bassoa tai rumpuja, tai lauletaan ruudulla pyörivien "nuottien" mukaan. Yksittäisten kappaleiden veivaamisen lisäksi pelissä voi pelata myös uratilaa, jossa keikkaillaan ympäri maailman bändin kanssa soittaen yhden tai useamman kappaleen mittaisia settejä. Keikoilta saadaan rahaa ja faneja, joita tarvitaan isommille keikoille pääsemiseksi. Keikoilla nuottien taustalla rullaa animaatio virtuaalibändin esityksestä, ja hyvin menevän keikan aikana fanit innostuvat laulamaan mukana kappaleiden osia, joka tekee meiningistä yllättävän paljon siistimpää.

Uratila on kokenut vuoden aikana muutamia hyviä uudistuksia. Normaali bändiura on nyt pelattavissa myös yksin, ja myös yksinäiset basistit pääsevät nauttimaan maineesta ja mammonasta. Yksi Rock Bandin uratilan ärsyttävimmistä pikkujutuista loistaa myös poissaolollaan, sillä bändin keulahahmon rooli on poistettu. Aikaisemmin uratila nimittäin vaati tiettyyn soittimeen lukitun johtajan, jonka täytyi olla mukana aina kun bändillä pelattiin. Bändille voi myös palkata managerin useasta vaihtoehdosta, ja managerit voivat vaikuttaa esimerkiksi tarjolla olevien keikkojen kokoon tai keikkapalkkioihin. Uratilan uudistus on onnistunut hienosti, sillä pelissä riittää tekemistä myös yksin pelaavalle.

Perinteisen keikkailun lisäksi bändin kanssa on mahdollisuus osallistua Battle of the Bands -mittelöihin. Bänditaistelu on eräänlainen nettipelitila, jossa kisaillaan muita bändejä vastaan vaihtelevin kriteerein. Teemana voi olla esimerkiksi yksisanaiset kappaleiden nimet, ja osallistumista saatetaan rajoittaa esimerkiksi tiettyyn vaikeusasteeseen tai vaikkapa yhdelle instrumentille. Battlet ovat yleensä käynnissä useita vuorokausia, joiden aikana oman bändin sijoitusta tuloslistalla voi yrittää petrata. Osa taistoista saattaa sisältää kappaleita, jotka ovat hankittavissa maksullisena lisäsisältönä. Tämä tarkoittaa sitä, että battleen osallistuakseen kyseiset kappaleet tulee hankkia pelin verkkokaupasta. Yhteenotot olisivat vielä pykälän verran hauskempia, jos taisteluita olisi mahdollista käydä reaaliajassa kilpailevan yhtyeen kanssa, sillä nykyisellään battleissa vain seurataan listalla edellä olevan pumpun pistemääriä.
Jos maailman kiertämisessä ja bändien keskinäisessä välienselvittelyssä ei ole tarpeeksi tekemistä, voi lisätavoitteita hakea varsinaisesta haaste-tilasta. Vaikeusasteen ja teeman mukaan lajiteltujen haasteiden suorittaminen avaa uusia haasteita, sekä lisäkappaleita valittavien kipaleiden listalle. Haasteiden läpäisy tuo lisäpontta yksin pelaamiseen, sillä osa haasteista on nimenomaisesti suunnattu yksittäisille soittimille.

Mitäpä olisi bändipeli ilman musiikkia? Eipä juuri mitään, joten Rock Band 2:n pelilevylle on ahdettu kaikkiaan 84 kappaleen soittolista. Kappalelista ei ole aivan yhtä vakuuttava kuin ensimmäisessä osassa, mutta listalta löytynee soitettavaa vähän joka makuun. Pelin ohjekirjasesta löytyy myös kertakäyttöinen latauskoodi, jolla peliin saa 20 lisäkappaletta, jotka edustavat pelin tuntemattominta materiaalia. Kyseessä on kuitenkin mukava porkkana pelin uutena ostaville, ja indie-materiaalin levitys on ilman muuta positiivista. Biisilista laajenee näppärästi, jos sattuu omistamaan ensimmäisen Rock Band -pelin. Pelin kappaleet on nimittäin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta mahdollista viedä kiintolevylle, jolta niitä voi pelata myös Rock Band 2:ssa. Kappaleiden tallentaminen kuitenkin vaatii n. 5€ arvoisen lisäohjelman lataamisen verkkokaupasta. Ladattavien kappaleiden kanssa Rock Band 2:n potentiaalinen kappalevalikoima sisältää vuoden loppuun mennessä yli 500 kappaletta.

Aloitteleville konsolimusikanteille pelistä löytyy lisäksi harjoittelutila, josta etenkin rummuille suunnattu osio ansaitsee erityiskiitoksen. Kannukoulussa on mahdollista treenata kappaleiden sijaan kymmenien erilaisten rumpukomppien ja -fillien soitantaa. Tällainen harjoittelu tuntuu huomattavasti enemmän oikealta rumputreeniltä kuin kappaleiden ulkoaopettelu. Opittua on mahdollista testata freestyle-tilassa, jossa rumpuja voi soittaa vapaasti ilman nuottien tuomaa painetta. Harjoittelumielessä pelaavat tai rennompaa huvia haluavat voivat laittaa koko pelin no fail -tilaan, joka estää kappaleiden päättymisen epäonnistumiseen.

Rock Band 2 ei ole edeltäjänsä tavoin musiikkipelien lajityyppiä muokkaava teos. Se kuitenkin parantaa tuttuja ominaisuuksia, korjaa pikkuvikoja ja lisää mukavasti uutta. Olisi vähättelyä puhua muusta kuin erinomaisesta pelistä. Valitettavasti toimitukseen ei saapunut pelin omia soittimia, joten varusteiden laadusta tai eroavuuksista vanhoihin ei ole oman käden tietoa. Peli kuitenkin toimii erinomaisesti ykkösosan soitinohjaimilla, joten uusien olohuoneentäytteiden hankinta ei ole missään nimessä pakollista. Rock Band 2 kuuluu vuoden hienoimpiin julkaisuihin.