Unravel

Unravel on selkeästi herättänyt suuria intohimoja kehittäjässään, Ruotsin vilpoisissa maisemissa majailevassa Coldwood Interactivessa. Ne kuusi tai seitsemän tuntia, jotka vietin pelin parissa, puhuivat tietysti puolestaan, mutta jo ensisilmäys E3:ssa teki aikanaan selväksi, että luvassa oli jotain todella erityistä. Yksi esittelyn vaikuttavimmista osista oli itseasiassa Martin Sahlin, joka vaikutti olevan koko ajan jonkinlaisen tunteellisen purkauksen partaalla, mutta pystyi silti kertomaan luomuksestaan tenhoavasti.

Sahlin jätti väliin kaiken tavanomaisen PR-puheen innovatiivisista kokemuksista ja keskittyi sen sijaan tohkeissaan selittämään, kuinka hän oli keksinyt Yarnyn hahmon retkeillessään perheensä kanssa, ja kuinka hän oli ottanut kuvia tästä luonnossa hioakseen ideaansa nuken seikkailuista pohjoisen Ruotsin maaseudulla. Sahlin ja muut Coldwoodin kehittäjät rakastavat selvästi peliään, ja se paistaa myös lopullisesta tuotteesta. Unravel on selkeästi ruotsalainen peli, ympäristönsä tuote, ja on mahdotonta olla huomaamatta, kuinka henkilökohtainen kokemus se on ollut kehittäjilleen.

Unravel on tasohyppely, jossa pelaaja vierailee ikääntyvän naisen muistoissa Yarnyn hahmossa. Nämä muistot kertovat enemmänkin erilaisista teemoista, tunteista ja paikoista kuin mistään tietyistä tapahtumista. Peli käsittelee laajaa valikoimaa erilaisia konsepteja, kuten onnellisuutta, perhettä ja kotia, mutta mukana on myös tummia sävyjä mm. ympäristön tuhoutumisen, kuoleman, menetyksen ja katumuksen muodossa. Tokihan näitä kaikkia on käsitelty peleissä ennenkin, mutta Unravel jättää pelaajalle tilaa täyttää tarinan aukkoja omilla kokemuksillaan, tunteillaan sekä muistoillaan. Tämä tekee kokemuksesta henkilökohtaisen tavalla, jota en ole itse aiemmin nähnyt.

Tuppaamme monesti tekemään kunniaa esteettisesti omaperäisille pelimaailmoille, joiden syvästi epärealistiset, mahdottomat utopiat (ja dystopiat) imaisevat meidät mukaansa. Unravel puolestaan paljastaa meille sen rajattoman kauneuden, joka ympäröi meitä kaikkia jos olemme valmiita todella avaamaan silmämme. Pelimaailma perustuu täysin etenkin ruotsalaisille tuttuihin ympäristöihin, ja se on täynnä jokapäiväisiä esineitä, joita saattaa löytyä meidänkin kodeistamme. Unravel on täten hyvin maanläheinen, ja vain harvat sen ympäristöistä venyvät arkikokemuksen ulkopuolelle. Tätä tukevat miltei fotorealistiset grafiikat, jotka lisäävät tuttuuden tunnetta.

Kyseessä ei ole kuitenkaan "vain" sydäntälämmittävällä viestillä ryyditetty, todella kaunis visuaalinen kokemus, joka on kaiken lisäksi vielä hauskakin. Super Meat Boyn tyyppistä pikselintarkkaa hyppyfestivaalia odottavat pelaajat saattavat tosin pettyä. Unravel ei ole myöskään Ori and the Blind Forestin tyylinen tasoloikka, jossa juostaan suuntaan ja toiseen etsimässä seuraavaa kenttää. Sen sijaan kyseessä on täysin lineaarinen kokemus, jonka polut käydään lävitse tietyssä järjestyksessä. Tässä mielessä peliä voisi verrata Limboon.

Unravelin pulmailu on useimmiten fysiikkapohjaista, hyvin näppärästi kasattua ja nokkelasti jäsenneltyä. Pelaaja löytää itsensä sangen kinkkisistä tilanteista, joissa tämän täytyy hyödyntää lankalassoa, jotta Yarnyn matka taas jatkuisi. Tämä voi merkitä pienen lankasillan rakentamista, jotta tätä siltaa pitkin voi kantaa tölkin, jota voi sitten käyttää astinlautana kielekkeelle pääsemiseksi, ja niin eteenpäin. Yarny on sidottuna tiukasti kiinni kentän alkupäähän, joten uuden langan löytäminen on aina ajankohtaista. Yarnystä kun kuitenkin riittää vain tietty määrä lankaa ennen kuin tämä purkautuu tyystin. Edetessään kentän lävitse Yarny jättääkin jälkeensä "tarinan punaisen langan".

Nautin todella Unravelista. Se on hyvin erityinen peli, jossa on sekä nokkelaa ongelmanratkontaa ja upeaa estetiikka että sangen pystyvät mekaniikat. Ainoa asia, joka seisoo sen ja megamenestyksen välillä on se fakta, että olemme nähneet suurimman osan sen tarjonnasta ennenkin.

Pelillisesti Unravel muistuttaa minua Limbosta, eikä tämäkään fysiikkapohjainen seikkailu vie konseptiaan uusiin ulottuvuuksiin. Kyllä, perspektiivi on hieman erilainen Yarnyn purkautuvan luonteen vuoksi, ja haasteet usein kasvavat perässä seuraavan langan vuoksi, mutta aivopähkinät eivät itsessään mullista mitään. Yarny ei myöskään ole ensimmäinen täysin langasta kehrätty hahmo.

Mutta onko tällä lopulta väliä? Ei minulle ainakaan. Vaikka Unravel ei olekaan tämän vuoden omaperäisin peli, on se yksi hienoimmista kokemuksista jonka voit ostaa. Coldwood Interactive on hyisestä nimestään huolimatta luonut jotain, joka viihdyttämisen lisäksi myös lämmittää pelaajan sydäntä.