Stella Glow

Nintendo 3DS -pelien tuotanto on harmillisesti laantunut melkein vähiin viime vuosina. Uusien pelien tekeminen tuntuu olevan nykyään lähes poikkeuksetta itäisen saarivaltion, Japanin harteilla. Se taas tarkoittaa hyvin suurella todennäköisyydellä roolipelejä. Jos teemana eivät ole hulppeat taistelurobotit, pelaaja viedään fantasiakuvioihin taistelemaan pahuutta vastaan. Stella Glow ei tee poikkeusta tyylilajinsa osalta, vaan ylpeillen hyppää siitä samasta japanilaisesta roolipelimassasta, mistä nousevat monet muutkin samanlaiset pelit. Pelissä ei robotteja näy mutta esimerkiksi pahvilaatikkoa päässään pitävä vähäpukeinen naisninja tulee vastaan, joten peli kuuluu näistä kahdesta pääteemasta siihen jälkimmäiseen.

Päähenkilö Alto on kylänsä paras metsästäjä. Häntä ei metsän susilaumat paljoa pelota vaan siinä missä muut näkevät uhkan, hän näkee lounaan. Kuitenkin kylään osuneen kohtalokkaan taikahyökkäyksen edessä Alto on voimaton ja hän joutuu pakenemaan hyvän ystävänsä Lisetten kanssa. Etsiessään ratkaisua taiottujen kyläläisten auttamiseksi Alto ja Lisette päätyvät kuninkaallisten ritareiden pariin ja seikkailu voimakkaita taikoja omaavan noidan kukistamiseksi voi alkaa. Matka kuitenkin pitää sisällään salaisuuksia ja käänteitä kun Alton hämärän peitossa oleva menneisyys ottaa häntä hiljalleen kiinni.

Peli tekee aluksi vaikutuksen valikoillaa, joita koristelevat tyylikkäästi piirretyt grafiikat ja tunnelmallisen kaunis musiikki. Itse peli käynnistyy kuitenkin hyvin irtonaisella ja todella epäselvällä introlla, jonka tarkoituksena on kai pohjustaa tarinaa ja toimia alkusysäyksenä peliin. Minut se sai melkein sysäämään pelilaitteen kädestä, sillä rikkonaisin lausein rakennettu synkistely ja tuntemattoman hahmon itsetuhoiset puheet eivät oikein innostaneet. Positiivista oli, ettei tämä niin sanottu alkudemo kuitenkaan kestänyt loputtomiin niin kuin japanilaisissa roolipeleissä yleensä tuppaa käymään. Varsinaisen pelaamisen aloitus onkin sitten toinen juttu.

Stella Glow koostuu karkeasti kahdesta eri vaiheesta. Toinen on keskusteluosuudet, jossa pelaaja voi vain painaa A-nappia saadakseen seuraavan lauseen näkyviin. Nämä sisältävät henkilöiden välistä kanssakäymistä ja kuljettavat tarinaa eteenpäin. Pelin toinen vaihe on tehtäväosuus, joka periaatteessa on vain taistelua, jossa pelaaja pääsee vihdoin tekemään jotain. Tehtäviin päädytään aina keskustelujen päätteeksi ja niissä otetaan yhteen erinäisten hirviöiden ja vihollisten kanssa. Taisteluissa pelaaja pääsee liikuttamaan joukkonsa hahmoja, hyökkäämään erilaisin tavoin ja hallitsemaan rajattua aluetta, jossa tilanne on päällä.

Ensimmäisen kolmen ja puolen tunnin aikana varsinaista pelattavaa oli vain noin 20 minuutin edestä. Loppuaika meni A-nappia painellen ja hahmojen keskusteluja torkkuen. Suuri osa tekstistä on puhuttua, mikä vähän piristää ulosantia mutta ei tee siitä täysin kivutonta. Ääninäyttely on hyvin tyypillistä animekimitystä ja ylivuolailla tunteilla höystettyä teinisoperrusta. Kun tämän kolmen ja puolen tunnin jälkeen pelaaja on vihdoin tutustutte peruselementteihin, varsinainen seikkailu voi alkaa. Tästä eteenpäin pelaamista ja interaktiivisuutta tarjoillaan vähän suopeammalla kädellä ja peli alkaa hiljalleen muodostua mielenkiintoisemmaksi. Pitkiä keskusteluosuuksia ei kuitenkaan ole jätetty kokonaan pois eikä se A-napin painelukaan pääse unohtumaan.

Taistelut kehittyvät hahmojen ja tiimin tasokasvamisen myötä. Pelimekaniikkana toimii esimerkiksi XCOM -pelistä tuttu vuoropohjainen "liiku ja hyökkää" -toimintamuoto. Omalla vuorollaan hahmo saa liikkua, hyökätä tai käyttää tavaran ja päättää suunnan jonne päin hän haluaa olla vuoron päättyessä. Hahmosta riippuen hyökätä voi erinäisin asein joko vihollisen vierestä tai kauempaa. Tavaroita voi käyttää esimerkiksi energian palautukseen tai kumppanin parantamiseen. Tavaroita ja taikoja voi yhdistellä ja saada lisää monipuolisuutta taisteluun ja joidenkin hahmojen ominaisuuksia voi jopa yhdistää. Stella Glow tarjoaa yllättävän kattavan ja monipuolisen taistelujärjestelmän, joka alkujaan vaikuttaa kovin yksinkertaiselle. Monipuoliseksi yltävän taistelun lisäksi pelistä löytyy pientä sivutoimintaakin sitä haluaville.

Graafisesti peli yhdistelee eri tyylejä ja kieltämättä vähän panttaa hienouksia. Keskusteluosuudet, jotka syövät suurimman osan pelistä, on toteutettu tyypillisesti laittamalla puhuvan henkilön mangakuva liikkumattomana taustakuvan eteen. Jos jotain käänteentekevää ilmenee keskustelun yhteydessä, voi hahmojen suupieli vähän venähtää tai silmät suurentua. Jossain harvoissa tapauksissa tarinaa viedään sentään eteenpäin hienolla animevideolla. Taisteluissa hahmot on muunnettu söpöiksi ja pönäköiksi versioiksi tyylikkäistä mangakuvistaan. Pelin hahmojen etsiessä sisäistä minuutta, saattaa ruutuun ilmestyä psykedeelinen musiikkivideo, josta ei värejä ja välkettä puutu. Vaikka graafinen ilme on toteutettu huolellisesti, niiden yhdistely ei onnistu saumattomasti ja pelistä jää kokonaisuutena epäselvä kuva.

Stella Glow yrittää pitää mielenkiintoa yllä tai ainakin herätellä pelaajaa epämääräisillä ja enemmän tai vähemmän suorilla seksuaalisilla vihjailuilla, joita on upotettu pitkin seikkailua. Monet naishahmoista pitävät hyvin tyypillistä minimaalista vaatetusta ja parhaimmillaan painovoimaa uhkaavien rintavarustusten peittona on vain teepussien tapaiset läpsyt ja alapäätä koristelee pyykkinaru. Myös keskusteluun on upotettu kaksimielistä vitsailua varsin runsaasti, jonka luulisi saavan teini-ikäisten posket punottamaan. Itselläni kuitenkin meinasi mennä välipala väärään kurkkuun, kun pelin yhtenä lisätoimintona pelaaja voi "tuunata" noitaa. Tämän kerrotaan tapahtuvan menemällä noidan salaiseen puutarhaan, löytämällä hänen keskustansa ja säätämällä sitä niin, että noita laulaa kovaa ja korkealta (pelin noidat siis laulavat saadakseen taikavoimat esiin).

Stella Glow on hyvin tyypillinen japanilaisroolipeliseikkailu, joka liiallisen puheen takia on ihan liian järkälemäinen peli nautittavaksi omaan makuuni. Graafisia tyylejä sekoitteleva ulkoasu jättää sekavan kuvan kokonaisuudesta, vaikka peli pitkälti hyvälle näyttääkin. Perus pelielementit on rakennettu kuitenkin sen verran monipuoliseksi, että pelille kannattaa antaa mahdollisuus. Tähän pääseminen toki vaatii, että pitää jaksaa punnertaa läpi niin sanotun lämmittelykierroksen. Matka ei tule olemaan kivuton mutta sentään pikku tuhmat vihjailut auttavat jaksamaan samoin kuin tieto siitä, että peli paranee koko ajan. Japanilaisilla roolipeleillä löytyy omat kuppikuntansa, joten heille Stella Glow pitäisi olla oikein tervetullutta viihdettä mutta meille lopuille suosittelen varovaisuutta mutta myös pienimuotoista uteliaisuutta.