Recore

Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta. Maapallo on jälleen matkannut kohti lopullista tuhoaan ja ihmiskunta on paennut löydettyään uuden, Far Eden -nimisen planeetan asuttavakseen. Far Edenin asuttamiseksi ihmiset lähettävät planeetan pinnalle robotteja rakentamaan planeetan elinympäristöä ihmisille sopivaksi. Jotain menee kuitenkin pieleen ja suurin osa ihmiskunnasta jää nukkumaan kapseleihinsa, samalla kun muutama uusi asukki päätyy keskeneräisen Far Edenin pinnalle korruptoituneen robottiyhteiskunnan kanssa. Yksi uusista asukeista on Recoren pääsankaritar, Joule.

Recoren taustalla on isoja nimiä. Tunnetuin näistä lienee Mega Man -sarjan isä, Keiji Inafune, jonka ansioluettelo sai tosin hiljan pienen tahran Mighty No. 9:n myötä. Lisäksi kehissä on Metroid Prime -sarjan parissa työskennelleitä ihmisiä. Tekijäjoukon tasohyppelytaustan huomaa Recoresta heti ensimetreiltä. Edessä ei ole putkijuoksua eikä roolipelaamista, vaan sen sijaan jo kuolleeksi luultua haaraa tasohyppelygenrestä.

Päähahmon vaihtamalla Recoren nimi voisi aivan hyvin olla Super Mario Dystopia, sillä rakenteeltaan peli on jopa yllättävänkin vanhanaikainen ja rehellisen pelimäinen. Far Eden ei ole niinkään yhtenäinen ja uskottava maailma, vaan kyseessä on selkeä temppurata, jossa Joule etenee ilmassa roikkuvia kiskoja, renkaita ja milloin mitäkin pitkin. Maailma on pullollaan erilaisia tasoloikkaluolastoja, joissa tehtävänä on sekä pomppia tarkasti että nopeasti, mutta myös kerätä matkan varrelta mukaan kaikki oleellinen. Tältä Sienivaltakunta siis näyttää maailmanlopun jälkeen.

Pelin varsinainen porkkana on kuitenkin keräily. Etenemismekaniikkana Joule poimii maailmasta tähtien sijasta prismaytimiä, joiden avulla uudet luolastot ja portit avautuvat. Etenemisen myötä Joule saa käyttöönsä myös uusia kykyjä, esimerkiksi robottiapureita ja värikoodattuja aseparannuksia, joilla pääsee uusiin paikkoihin ja joilla viholliset tuhoutuvat helpommin. Eikä tässä vielä kaikki! Sen lisäksi maailmaan on ripoteltu varaosia, sekä värillisiä perusytimiä, joilla robolemmikkejään voi päivittää entistäkin paremmiksi. Lisäksi sieltä täältä löytyvien sydänkanisterien avulla Joulen energiamittari kasvaa pari milliä pidemmäksi. Elementtejä on tuotu mukaan sieltä sun täältä, eikä esimerkiksi Monster Hunter -kiveä jätetä kääntämättä. Vaikka kokonaisuus on vanhanaikainen, se on sitä ilahduttavalla ja eittämättä erittäin koukuttavalla tavalla.

Taistelu on toteutettu niin ikään yksinkertaisen selkeästi. Värikoodatulla kiväärillä paukutellaan robohirviöt joko suoraan atomeiksi, tai vastaavasti niitä heikennetään niin paljon että niiden ytimet ovat riistettävissä. Ytimet napataan yksinkertaisella köydenvedolla, jossa viholliselle annetaan välillä vähän siimaa ja sitten nykäistään taas lujasti, kunnes ydin on vihdoin kourassa. Taistelu on nopeatempoista ja selkeää, ja etenkin ytimien nappailua joutuu useamman vihollisen ympäröimänä harkitsemaan toisenkin kerran. Ongelmana on kuitenkin lopulta taistelun yksipuolisuus. Kun pelitunteja on tarpeeksi alla, taistelu alkaa väkisinkin maistua nopeasta temmostaan huolimatta puulta, sillä vaihtelua ei ole tarpeeksi. Joulen asepäivitykset eivät tuo taisteluun mitään konkreettista lisää, ainoastaan saman väriset hirviöt kuolevat sopivalla väripäivityksellä nopeammin.

Recoren suurin ongelma on kuitenkin se, että se on kesken ja pahasti. Lataustauot voivat kestää kaksikin minuuttia, jopa silloin kun peli lataa ruudulle yhtä ainoaa huonetta. Koska paikasta toiseen joutuu warppailemaan jatkuvasti kaman keräilyn vuoksi, merkittävä osa peliajasta kuluu latausruutua tuijottaessa. Peli myös kaatuilee satunnaisesti, äänet pätkivät ja paukkuvat toisinaan ja välillä eteen tulee muuten vain omituisia ongelmia. Eräässä luolastossa putoamisesta palkittiin warppauttamalla Joule suoraan rotkon päälle putoamaan uudestaan, eikä ongelma ratkennut kuin pelin sammuttamalla. Pari kertaa onnistuin myös putoamaan kiinteän esineen läpi tyhjyyteen.

Tekninen toteutus on harmi, sillä potentiaalia Recoressa olisi vaikka kuinka. Tällaisenaankin se tarjoaa jotain, mitä ei ole vuosiin nähty - rehellisen collectathonin, jossa vain jokaisen vuoren huipulle kiipeämällä voi nähdä kaiken. Erityismainita menee pelin soundtrackille. Musiikista vastaa mm. Fringen ensimmäisen kauden musiikit säveltänyt Chad Seiter ja lopputulos on majesteetillinen. Musiikki sopii pelin tunnelmaan ja maailmaan täydellisesti, vaikka pelkät koneistetut aavikkomaisemat alkaisivatkin kyllästyttää. Lisäksi kontrolliosasto on viilattu erinomaiseen kuntoon. Mentiin sitten hyppien tasolta toiselle, tai vaikkapa robohämähäkin kanssa kiskoja pitkin kiikkuen, jokainen osa-alue on priimaa, eikä turhautuminen pääse missään vaiheessa iskemään epämääräisen ohjauksen vuoksi.

Toivottavasti Comcept ja Armature malttavat päivittää peliä julkaisun jälkeen. Koneisto yskii pahasti ja on harmittavaa ymmärtää, millaisen kyydin Recore voisi antaa, jos se vain olisi kunnossa. Recore on peli, josta haluaisin pitää paljon, paljon enemmän, mutta tällä hetkellä en vielä pysty.