Assassin's Creed: The Ezio Collection

Monelle Ubisoftin salamurhaajasarjan fanille italialaisen Ezio Auditoren tähdittämät kolme peliä ovat ne sarjan parhaat. On siis tullut aika palata astialle The Ezio Collectionin avulla, joka sisältää Assassin's Creed II:n, Assassin's Creed: Brotherhoodin ja Assassin's Creed: Revelationsin.

Kokoelma seurailee karismaattisen nuoren miehen vaiheita aina kypsään ikään asti, jonka seikkailut vievät aina 1500-luvun renessanssiajan Italiasta Konstantinopoliin asti. Tarinoiden edetessä tilanteet mutkistuvat juonen ohella myös pelillisesti: sarjan kehitys on selvästi havaittavissa. Modernissa ajassa seurataan Ezion jälkeläisen - Desmond Milesin - kamppailua temppeliherrojen Abstergo Industriesia vastaan.

Odotetusti juuri tarina on kokoelman parasta antia. Tapahtumat alkavat siitä, mihin alkuperäinen peli päättyi ja luovat pohjan loppuratkaisulle, joka nähtiin myöhemmin Assassin's Creed III:ssa. Toisin sanoen kokoelma ei välitä kotisohvalle suuren draamankaaren loppuratkaisua. Sitä halajavien täytyy kaivaa esiin puuttuvat kaksi peliä omin päin. Ezion kolmen osan mittainen tarina on silti kokemisen arvoinen omana itsenään varsinkin, ellei niitä ole aiemmin pelannut.

Pelillisesti suurin osa ajasta kuluu erilaisissa kaupunkimaisemissa kiipeillessä ja ennen kaikkea toivoessa, ettei hyppää ohitse kohteestaan. Taisteluita on myös paljon. Osa toiminnosta on kestänyt ajan kulumisen, mutta suurin osa asioista on tehty paljon paremmin myöhemmissä jatko-osissa. Assassin's Creed II oli aikanaan huima edistysaskel edeltäjäänsä verrattuna. Myöhemmin julkaistut Brotherhood ja Revelations rakensivat samalle perustalle, mutta samalla hioivat pelattavuutta entisestään. Voisi väittää, että Brotherhoodin tultaessa sarja alkoi hiljalleen osoittaa väsähtämisen merkkejä.

Astialle palaaminen paljastaa puutteita, joita ei ennen huomannut. Tekoäly on suorastaan järkyttävän huono kokoelman kolmannessa osassa: vartijat unohtavat muutamassa sekunnissa koskaan nähneensäkään pelaajaa, vaikka tämä kuinka epäilyttävästi juoksisi heidän ohitseen veriset hihat lepattaen. Toisaalta tämä auttoi merkittävästi joidenkin hiiviskelytehtävien loppuun saattamisessa silloin joskus. Hiippailu on muutenkin juuri se osa kokonaisuudesta, jota Assassin's Creedit eivät ole koskaan tehneet erityisen hyvin.

Ajan patinasta huolimatta tekemistä ainakin riittää. Kaikki tehtävät ja yleinen liikkuminen noudattavat julkaisuajankohdan standardeja, eikä pelaaminen missään nimessä ole yhtä hiottua kuin mitä nykyisin odotetaan AAA-luokan tuotteelta. Kokonaisuus on kuitenkin siedettävä, ja tuntuma muuttuu koko ajan paremmaksi kokoelman edetessä. Kerättävää roinaa riittää niin, että heikompia hirvittää. Pelattavan kartan koko selvästi suureni pelien edetessä, ja siinä sivussa myös liikkuminen paikasta toiseen sujuvoitui. Kokonaisuutena siis on todettava, ettei tekeminen ainakaan kesken lopu.

Uusintajulkaisussa on selvästi omat ongelmansa, mutta visuaalinen anti on silti hyväksyttävällä tasolla. Peli rullaa tasaisella 30 ruudun sekuntivauhdilla 1080p-resoluutiolla, ja siinä sivussa latausajat ovat lyhentyneet. Revelationsiin päästäessä myös liikeanimaatiot ja kasvojen mallinnus alkavat näyttää vakuuttavilta. Hiekkalaatikkomaiset maailmat sen sijaan näyttävät kulmikkailta ja aikansa eläneiltä. Piirtoetäisyyttä on onneksi kasvatettu. Trilogian edetessä tekninen esitys odotetusti paranee joka suhteessa, mutta Assassin's Creed II ei ole saanut samaa huomiota kuin Revelations. Tämä on sääli, sillä juuri kakkosta aika on kohdellut eniten kaltoin graafisen loiston ja liikeanimaatioiden puolesta. Toisaalta taas ääninäyttely on hyvää kaikissa peleissä, mikä tuo osaltaan oivan silauksen laatua kokonaisuuteen.

Onko The Ezio Collection hankkimisen arvoinen vielä vuonna 2016? Mikäli pelit jäivät aiemmin kokematta, on nyt korkea aika se tehdä. On silti muistettava laskea odotuksia pelillisen sujuvuuden suhteen pitäen mielessä, että avoimen maailman pelit ovat sittemmin kehittyneet roimasti. Kolmikon jo aiemmin läpi pelanneille The Ezio Collection ei ole pakollinen hankinta muuta kuin ehkä siinä tapauksessa, että haluaa välttämättä pelata pelit uudelleen nykyisellä konsolipolvella.