Everspace

Viime vuoden lokakuussa sain käsiini Everspacen alfa-version. Vaikka rakenteellisesti peli oli vielä silloin pahasti torso, teki se vaikutuksen huolitellulla pelattavuudellaan ja upealla grafiikallaan. Nyt avaruusseikkailu on vihdoin julkaistu kokonaisuudessaan, ja tekijät lupaavat teknisen hienouden tueksi vahvaa tarinaa. On aika kurkistaa lähemmin karun kauniseen avaruuteen.

Yllätykseksi Everspace käynnistyy lähes samalla tavalla kuin tarinaton alfa-versio. Ennen avaruusaluksen puikkoihin hyppäämistä näytetään vain muutama kivasti elävöitetty sarjakuvamainen kuva lyhyellä monologilla tuettuna. Käy ilmi, että pelaajan ohjaama hahmo on menettänyt muistinsa ja pakenee jotain ikävän oloista suurempaa ryhmittymää, johon itse kuului. Toistaiseksi nimetöntä pilottia viihdyttää aluksen tekoäly, joka ei ole yhtään enempää tietoinen tapahtumista salaperäisiä koordinaatteja lukuun ottamatta. Tekoälyllä on kuitenkin vahva tietämys ympärillä olevasta avaruudesta, sen vaaroista ja mahdollisuuksista. Näillä eväillä kaksikko lähtee kohti annettuja koordinaatteja läpi kylmän ja vaarallisen avaruuden.

Everspacen pelillinen pääpaino on satunnaisesti luodun avaruuden tutkiminen "lootin" toivossa. Erinäistä tavaraa ja valuuttaa löytyy tuhoutuneiden avaruusalusten raunioista, alasammuttujen vihulaisten jäämistä, kaasupilvistä, kaivettavista kristallilöydöistä ja niin edelleen. Roinalla pystyy ehostamaan ja tehostamaan alusta sekä rakentelemaan uusia tarvikkeita ja aseita. Valuuttaa taas käytetään aluksen uusien ominaisuuksien ja jopa uusien alusten hankintaan. Avaruuden hyppypisteistä toisiin liikutaan löydetyn tai ostetun bensan avulla ja tarina avautuu pala palalta, lukuisia hyppypisteitä sisältäviä sektoreita eteenpäin liikkuessa.

Halutessaan pelaaja voi edetä tarinan kannalta nopeastikin aluksen tekoälyn luodessa hyppypisteitä uuteen paikkaan ilmestyttäessä. Tällainen kiiruhtaminen kuitenkin kostautuu nopeasti: jos avaruutta ei jää tutkimaan hyödyllisen tavaran toivossa ovat jossain vaiheessa eteen tulevat avaruuspiraatit ja muut viholliset lähes mahdotonta kukistaa. Vaikka pelin vaikeustaso tuntuu hiukan helpommalta alfa -versioon verrattuna pitää se silti huolen, että tavaroiden keräilyä ja aluksen tehostamista ei voi kokonaan unohtaa. Kuollessa nimittäin peli pitää sijainnillisesti aloittaa aivan alusta joka kerta, mikä on osa pelin juonenkulkua. Ratkaisu on aika armoton, mutta tuleepahan ainakin keskityttyä peliin kunnolla ja jännitettyä oikeasti selviytymisen puolesta. Sentään aluksen ehostukset ja lähes kaikki muut kerätyt tavarat säilyvät kuollessa, ja ansaitut rahat saa (ja pitää) tuhlata aluksen paranteluun. Näin ollen jokainen uusintayritys armotonta avaruutta vastaan on hiukan reilumpi. Tai siltä ainakin peli saa olon tuntumaan.

Everspacessa on kolme eri vaikeustasoa. Haasteen voi valita jokaisen kuoleman jälkeen ja valinnalla on vaikutusta pelilliseen antiin muutenkin kuin vihollisten taistelutaitojen muuttumisella. Jos pelaaja valitsee helpoimman tason, kerätty rahasumma on 25% pienempi kuin normaalivaikeustasolla. Vastapainoksi viholliset ovat helpommin kukistettavissa ja muuta roinaa löytyy helpommin. Kuilu vaikeustasojen välillä on aika mittava, josta kertoo hyvin pelisessioitteni pituus. Kun normaalilla tasolla kuolema korjasi keskimäärin kolmen ja seitsemän minuutin välillä, saatoin helpolla tasolla porskuttaa jopa 40 minuuttisen seikkailun pitkin avaruutta. Vaikeimpaan tasoon ei uskalla edes koskea, vaikka se lupaileekin muun muassa 25% enemmän löydettyä rahaa verrattuna normaalitasoon.

Everspacen grafiikka on yksinkertaisesti upeaa. Kylmän kolkossa avaruudessa leijailee monipuolisesti niin autenttisen näköisiä meteoriitteja kuin tuhoutuneita avaruusaluksiakin. Tekstuurit ovat tarkkoja ja objektien eteen on nähty kunnolla vaivaa. Kylmän sinistä ulkoavaruutta lämmittävät tyylikkäät valoilmiöt, jotka syntyvät monen värisistä tähdistä, alusten ammuksista, erinäisistä räjähtelyistä ja sähkömyrskyistä. Ei siis ihme, että kiivaimmissa taisteluissa Xbox Onen tehot joutuvat liian koville. Tämä ilmenee hetkittäisenä tökkimisenä. Kokonaisilmeessä vallitsee uskottava avaruuden painostava tunnelma, jonka kolkkoa kauneutta jää vain tuijottamaan. Onkin kiva, että peli mahdollistaa tilanteen pysäytyksen ja tapahtuman tutkailun jokaiselta kantilta kaikkine herkkuineen aivan rauhassa.

Siinä missä kauniiseen grafiikkaan istuvat hyvin omaperäiset ääniefektit, musiikki on aika kaukana odotuksista. Ei sävelmissä laadullisesti ole vikaa, mutta koen niiden olevan täysin vääränlaisia pelin tunnelmaan. Lähinnä 70- ja 80-luvun fiilistelyrokin ja kokeilevan syntikkamusiikin fuusio tekee liian kevyen tunnelman synkässä avaruudessa selviytymiseen. Kasaririffit ja alkuaikojen elektroniset piippailut tuovat mieleen lähinnä entisaikojen artistien levyntäytebiisit ja yksittäisten ideoiden ylöskynäilyt.

Pelin tarina ei lunasta sille asetettuja odotuksia hypepuheiden mukaisesti. Ihan mielenkiintoinen tarina on esitetty hauskasti, mutta näin pienessä roolissa jää se lähes täysin roinan keräämisen ja grindauksen jalkoihin. Vaikka tämä tuottaakin jonkinmoisen pettymyksen, kehkeytyy Everspacesta silti mielenkiintoinen ja näyttävä peli. Alati muuttuvan ja upean näköisen avaruuden tutkiminen on hauskaa ja jännittävää puuhaa. Everspace edustaa hienosti nykypäivän tarjonnassa vähäisessä roolissa olevia avaruussimulaattoreita ja pitää pelaajan kietoutuneena universumiinsa vahvasti.