Monster Hunter: World

Japanilaisten pelaajien suursuosikki Monster Hunter ei ole oikein koskaan onnistunut murtautumaan kunnolla länsimaiden markkinoille, vaikka kotimaassa sarja on dominoinut myyntitilastoja jo yli kymmenen vuoden ajan. Pelin menoon mukaan pääseminen vaatii merkittävää paneutumista, oman hahmon tilastojen hallinta on monimutkaista ja tietenkin pelin lukuisat suuret hirviöt kysyvät usein runsaasti kärsivällisyyttä. Monster Hunter: World esiteltiin ensimmäisen kerran E3-messuilla kesällä 2017, ja sarjan uusin osa pyrkii selvästi olemaan mahdollisimman pehmeä lasku uusille tulokkaille. Peli julkaistaan PS4:lle, Xbox Onelle ja myöhemmin tänä vuonna myös PC:lle ensimmäistä kertaa.

Monster Hunter -sarjan peleissä tarina on yleensä ollut hyvinkin kehnoissa kantimissa. Worldissa on kuitenkin mukana täysiverinen tarina, joka aukeaa hiljalleen 40-50 pelitunnin aikana. Motivaatiota itse luodun hahmon kanssa metsälle lähtemiseksi on enemmän kuin koskaan aiemmin. Pelaaja matkaa vastaperustetulle uudelle mantereelle, joka on nimetty mielikuvituksettomalla tavalla New Worldiksi. Tarkoituksena on auttaa tutkijaryhmää, joka jäljittää Elder Dragon -olio Zorah Magdorasin liikkeitä. Odotetusti pian edessä on katastrofi, ja on aika suunnata erämaahan hirviöitä kaatamaan.

Hirviöt ovat kaikki vaikuttavia otuksia, joilla on omat liikeanimaationsa ja hyökkäyskuvionsa. Suosikkejani ovat sininen liskon kaltainen Tzitzi-Ya-Ku, joka sylkee lamauttavia säteitä korvistaan, ja toisaalta karvainen tulta syöksevä tyrannosaurus Anjanath. Tarinan kuluessa päätehtävien keskiössä ovat yleensä juurikin hirviöt, ja niitä metsästetään mukana kulkevien tulikärpästen voimin tutkien jalanjälkiä, kynsimisjälkiä ja pölisseitä höyheniä.

Nopeatempoinen ja vaativa taistelu tuo etsimättä mieleen From Softwaren Bloodbornen. Samalla tavalla omaa kestävyys- eli stamina-mittaria on valvottava, hyökkäyksiä väisteltävä oikealla hetkellä, ja sen jälkeen annettava takaisin joukko keveitä ja raskaita hyökkäyksiä. Taistelussa on omanlaisensa kiireen tuntu, sillä tehtävän suoritukseen on aikaa ainoastaan 50 minuuttia. Lisäksi hirviöt koettavat usein haavoituttuaan paeta taistelusta takaisin pesäänsä lepäämään ja keräämään voimia. Lisäksi pelaajan ase tylstyy runsaassa käytössä, ja teroittaminen vaatii toiminnan lopettamista kokonaan joksikin aikaa. Sama pätee energiajuomiin, vastamyrkkyihin ja muihin kulutustavaroihin. Toisin sanoen ajoittain on joko pakko piiloutua tai vetäytyä kokonaan taistelusta.

Asetyyppejä on peräti 14 kokeiltavaksi. Nämä vaihtelevat lähietäisyyden tuplakirveistä aina jousiin ja sarjatuliaseisiin saakka. Mukana on myös kookkaampia välineitä, kuten esimerkiksi rautavasaroita. Oman aseensa saa valita etukäteen, ja kesken tehtävän leiripaikalla käymisen yhteydessä välineitä voi vaihtaa tilanteen vaatimalla tavalla. Melkoinen osa ajasta kuluu erilaisten aseiden kokeilemiseen ja parhaan pelityylin etsimiseen. Onneksi Monster Hunter: World antaa tähän myös mahdollisuuden.

Ympäristö on keskeinen osatekijä pelaamisessa, ja sitä voi ja kannattaa käyttää hyödykseen. Esimerkiksi metsällä ollessaan samalle alueelle osuneet kilpailevat oliot ajautuvat usein reviirisotasille. Tämä tietenkin helpottaa pelaajan urakkaa merkittävästi. Köynnöksiä pitkin voi myös kiipeillä, ja korkealta loikata hirviöiden niskaan. Tästä tietenkin seuraa villi rodeoratsastus, kun olio pyrkii heittämään pelaajan pois selästään. Joissakin paikoissa hirviö voi myös takertua köynnöksiin, ja toisaalta maan äkillinen pettäminen alta saattaa toimia oivana ansana hirviölle.

Taistelun joistakin puolista huomaa senkin, mitä Capcom on tehnyt saattaakseen Monster Hunterin aiempaa helpommin lähestyttäväksi. Iskun tuottaman vahingon näkee nyt ruudulla lukuna, ja lisäksi kriittinen isku näkyy oranssina, ja perinteinen isku puolestaan valkoisena. Hirviöt myös muuttuvat käytökseltään haavoituttuaan: ne saattavat nilkuttaa suojaa kohti tai pysähtyä hetkeksi kokonaan haukkomaan henkeään. Aloitusasetta valitessa mukana on nyt esittelyvideo, harjoittelupaikka ja oma arvoasteikko osoittamassa kyseisen aseen soveltuvuutta aloittelevalle pelaajalle. Veteraaneille nämä lisäykset eivät kuitenkaan merkitse mitään, ja ne voi halutessaan kokonaan ohittaa.

Monster Hunter: World käyttää 12 vuotta vanhaa MT Framework -moottoria, jota käytti jo vuonna 2006 Capcomin Dead Rising. Siitä huolimatta avoin maailma on kaunis katsella, ja ennen kaikkea se tuntuu elävältä paikalta kaikkine olioineen ja kasveineen. Korkeuserot ovat nekin merkittävät, sillä hirviöitä asustelee niin korkealla puiden latvuksissa kuin syvällä maan uumenissakin. Jokainen kartan alue tuntuu omanlaiseltaan, ja niissä on oma ekosysteeminsä aina Rotten Valen maatuvien ruhojen joutomaasta Coral Highlandsin vetisiin maisemiin asti. Olisin toivonut enemmän aikaa ympäristöjen tutkimiseen.

Toisten kanssa pelaaminen onnistuu seuranhaun avulla, jolloin liitytään osaksi jo olemassa olevaa peliä. Toinen tapa on valita oman tehtävän luominen omasta valikostaan. Tehtävän valittuaan voi jäädä aulatilaan odottamaan muita pelaajia, ja vastaavasti itse voi liittyä muiden alkamista odottaviin peleihin. On pakko myöntää, että kavereiden kanssa pelaaminen tekee Monster Hunter: Worldista selvästi viihdyttävämpää yksin pelaamiseen verrattuna. Samalla kavereiden kanssa pelaaminen mahdollistaa erilaisten aseiden käyttämisen. Hirviön kestokyky sopeutuu pelaajien määrään, joten yksin pelaavakaan ei tunne, että häntä liiaksi rangaistaisiin. Yksin ollessa on myös mahdollista lähettää S.O.S. -hätäkutsu, jolloin joku toivottavasti rientää avuksi.

Huonojakin puolia on, joista suurin on kamera. Kohteeseen lukittautuminen on tärkeää tällaisessa toimintaroolipelissä, sillä huomion tulee olla jakamattomasti pahiksessa tulevien hyökkäyksien torjumiseksi tai väistämiseksi. Monster Hunter: Worldissa tämä ei oikein toimi, sillä miltei aina kamera näyttää keskittyvän johonkin muuhun kuin hirviöön, tai vaihtoehtoisesti jää luolan seinämiin jumiin. Vastaan tuli myös melkoinen joukko erilaisia graafisia bugeja, joista tavallisimpia olivat hirviön juuttuminen maastossa olevan kohteen sisään, ja toisaalta puhuvien henkilöhahmojen äänen kuuluminen epätahdissa huulten liikkeiden kanssa. Mitään suurta pelikokemuksen tuhoavaa ongelmaa ei ole, ja kohdatut mokat varmasti korjataan tulevaisuuden päivityksissä. Silti ne tietenkin vaikuttavat harmillisesti immersion syvyyteen pelatessa.

Kunnioitettavan mittaisen 40-50 tuntia kestävän tarinan ohella on muutakin tekemistä. Bounty-tehtävät, tavaroiden toimitukset ja tutkimukset ovat saatavilla tutkimuskeskuksesta. Usein kyse on esineiden keräämisestä ja hirviöiden nappaamisesta materiaalien ja pisteiden saamiseksi. Valinnaiset tehtävät toimivat samalla tavalla, ja niistä voi ansaita uusia ruokia leiripaikalla kokkailtavaksi ja kasveja tukikohdassa kasvatettavaksi. Tämän lisäksi aikaansa saa kulutetuksi tuntikaupalla avoimessa maailmassa samoillen, ja samalla etsien parempia haarniskoja ja aseita. Capcom on myös lupaillut ilmaisia päivityksiä tulevaisuudessa.

Monster Hunter: World on rohkea uusi askel pitkäikäiselle sarjalle. Se parantaa monia edeltäjiensä virheitä, ja samalla se on oiva aloituspiste sarjaan tutustumattomille. Taisteluihin on tarjolla runsaasti erilaisia aseita, joka mahdollistaa kokeilemisen ja oman pelityylin luomisen tilanteen vaatimalla tavalla. Avoin maailma on kaunis ja suurikokoinen korkeuseroja unohtamatta. Kohteeseen lukittuminen ei oikein toimi, ja graafisia bugeja on vielä varsin runsaasti. Monster Hunter: World on parasta, mitä sarjalle on tapahtunut sen vietettyä viimeiset 12 vuotta pelkän kulttisarjan asemassa.