Mario Tennis Aces

Marion laajasta urheilulajirepertuaarista tennis on roikkunut mukaan lähestulkoon pisimpään. Ja miksipä ei olisi, tennis on kuitenkin videopelimaailmassa se urheilulajeista vanhin ja arvokkain, osittain siksikin, että se taipuu itsestään selvän helposti monen pelaajan pelattavaksi.

Marion tennisura on kuitenkin ollut Camelotin käsissä varsin vaihteleva paketti. Viime vuosina sarja on keskittynyt enemmän moninpelin hiomiseen ja bilepelaamiseen, samalla enemmän yksin pelaavat virtuaaliurheilijat unohtaen. Mario Tennis Aces tekee tähän asiaan onneksi viimein kunnollisen muutoksen.

Aces palauttaa yksinpelin ytimeksi pitkään kaivatun seikkailun. Seikkailu etenee kartalla taisto kerrallaan, samalla kokemuspisteitä ja uusia mailoja keräillen. Kartalta löytyvät haasteet vaihtelevat normaaleista tennismatseista erilaisiin haastetehtäviin ja huimiin pomotaisteluihin, jotka helpon alun jälkeen pistävät tennistaidot tosissaan koetukselle.

Kovin syvällistä kokemusta seikkailu ei tarjoa, mutta haastava se on. Kun ensimmäisen maailman lätkyttelee kepeästi naurahdellen läpi, peli heittää toisen maailman alkumetreillä luun välittömästi kurkkuun. Blokit ja iskulyönnit on pakko opetella juurta jaksain edetäkseen, samalla lyönnin suuntausta harjoitellen. Jokainen vastaantuleva kenttä on onneksi hieman erilainen, sillä kenttiä ei ole montaa. Samaa tehtävää joutuu usein hinkkaamaan useita kertoja onnistuakseen. Onneksi peli sentään jakaa kokemuspisteitä myös epäonnistuneista suorituksista.

Jos kontrollit olisivat yhtä tahmeat kuin sarjan edellisessä osassa, manaisin seikkailun luultavasti alimpaan helvettiin. Onneksi Camelot on lukenut läksynsä perusteellisesti juuri tällä osastolla. Tahmeudesta ei ole tietoakaan ja jokainen eri lyöntitapa puolustaa paikkaansa saumattomasti. Ohjaus on kepeää ja vaivatonta, haasteen tullessa paikoitellen todella hankalista tehtävistä ja erilaisista kentistä. Yksi ottelu käydään esimerkiksi laivan kannella, jonka keskellä törröttää tietenkin laivan masto. Osuma mastoon kimmauttaa pallon ennalta-arvaamattomaan suuntaan, joka on luonnollisesti omiaan sekoittamaan molempien osapuolien peliä.

En valita, sillä juuri vaihtelevat kentät ja sitä kautta tulevat yllätysmomentit kesken pelin ovat matsien ehdoton suola. Toki, huimat erikoislyönnit ja korkeat iskut värittävät otteluita entiseen malliin, eivätkä tällä kertaa ole otteluiden selkein ydin, mutta juuri mainiot kentät tekevät paketista houkuttelevan. Jos peliltään haluaa puristista tenniskokemusta, niin sekin toki onnistuu. Värikkään viihdyttävän kuoren alla on nimittäin oikeasti varsin mainio urheilusimulaatio.

Seikkailun lisäksi pelin anti on tuttua kauraa. Tikapuuturnaukset ja nettipelit ovat arsenaalissa, sekä pari hassua bilepelimuotoa. Myös huitomiskontrollit löytyvät, onneksi vain omana pelimuotonaan. Joy-conien tarkka liikemallinnus tekee huiskimisesta yllättävänkin viihdyttävää toimintaa, sillä pallon pystyy suuntaamaan mitä kuinkin realistisen oloisesti ja HD Rumblen ansiosta osumat tuntuvat mukavasti myös kämmenpohjassa. Moninpelinä Mario Tennis Aces onkin edelleen mainio kokemus.

Nettipeliä en valitettavasti peliseuran puutteen vuoksi pystynyt testaamaan, mutta valikkojen perusteella kyseessä on yksinkertainen, joko satunnaisten pelaajien tai kavereiden haastamiseen keskittyvä pelimuoto ilman sen kummempia yllätyksiä.

Mario Tennis Aces on pitkästä aikaa oikeasti hyvä lisäys Marion urheilukavalkadiin. Sisältöä on viimein riittävästi myös yksinpelaajalle ja moninpeli on tuttua hupia. Jos tennishenkisiä kavereita löytyy, tai pinna on riittävän pitkä yksinpeli läpikahlausta varten, Mario Tennis Aces on helppo valinta pelihyllyltä mukaan.