Xenoblade Chronicles 2: Torna — The Golden Country

Nintendo Switchin vuoden 2017 viimeinen suuri pelijulkaisu oli Xenoblade Chronicles 2, ja monen mielestä kyseessä on vieläkin se Switchin paras JRPG-peli. Gamereactorissakin siitä pidettiin. Pitkin vuotta 2018 Xenoblade Chronicles 2 on päivittynyt hiljakseen, ja mukaan on lisätty pientä lisätavaraa säännöllisesti. Nyt on kuitenkin aika ihan oikean lisäosan. Torna - The Golden Country DLC saapui 14. syyskuuta ladattavaksi kausipassin ostaneille, ja itsenäisenä fyysisenä julkaisuna lisälatinki saapuu 21. syyskuuta. Kyseessä on erittäin suositeltava vanhan liiton Expansion Pack. Tämä esiosa kannattaa poikkeuksellisesti pelata ennen pääpelin aloittamista, mikäli siis ei ole vielä Xenoblade Chronicles 2:n kelkkaan hypännyt.

Tarinallisesti Torna - The Golden Country sijoittuu aikaan 500 vuotta ennen peruspelin tapahtumia. Alrestin maailma mullistui silloin poikkeuksellisen suuressa mitassa, ja näitä seurauksia sitten puidaan huolella myös pääpelissä. Laajennuksessa päästään kuitenkin itse pelaamaan tapahtumat. Tämän enempää ei kannata ennakolta tietääkään. Tarinassa riittää mietittävää ja vivahteita, vaikka olisi jo peruspelin pohjille läpi pelannut. Jos taas lähtee ummikkona lisäosan pariin, kannattaa näkemäänsä suhtautua eräänlaisena pohjustuksena asioihin, joihin sitten syvennytään myöhemmin. Torna - The Golden Country DLC -laajennuksella on kestoa 20-30 tuntia riippuen siitä, miten rennosti aikaansa kuluttaa, ja kuinka paljon päättää suorittaa sivutehtäviä.

Pelimekaniikka on odotetusti pääosin ennallaan, mutta menoa on yksinkertaistettu juuri oikeista paikoista. Ennen kaikkea peruspelin taistelumekaniikka tuntui yleisestä loistavuudestaan huolimatta liian pitkälle kehitetyltä. Eräs oire tästä oli esimerkiksi se, että pieniä opastusjaksoja joutui opettelemaan vielä sadan pelitunnin jälkeenkin. Laajennuksessa taistelut ovat astetta yksinkertaisempia ja selkeämpiä. Merkittävin ero on ehkä se, että blade-apureita on vain kourallinen peruspelin kymmenien sijasta. Lisäksi varsinkin pitkissä taistoissa niin kovin keskeinen hyökkäysten ketjuttaminen on tehty aiempaa selkeämmäksi ja helpommaksi. Niin mahtava kuin peruspelin taistelumekaniikka onkin osoittaa lisäosa selvästi sen, että yksinkertaistus oli paikallaan.

Taistelumekaniikan ylistyksestä huolimatta on mainittava eräs ärsyttävä seikka, joka tuntuu toistuvan ennen kaikkea pääpelin kriittisissä taistoissa. Liian usein tappelu sujuu pitkään aivan mallikkaasti, kunnes sitten pahis päättää vetää hatusta jonkin superliikkeen, joka hyvin todennäköisesti tappaa kerralla koko joukon. Toisella tai viimeistään kolmannella kerralla moisen superiskun osaa jo ennakoida, mutta silti moinen tuntuu halvalta ähäkutti-mekaniikalta pelaajan ärsyttämiseksi.

Laajennuksessa on kaksi isoa pelialuetta, jotka jakautuvat edelleen pienempiin alueisiin. Kokonaisuutena alueet eivät ole yhtä laajoja ja monimutkaisia korkeuseroineen kaikkineen kuin pääpelissä. Tämä on ehdottomasti hyvä asia, sillä se tekee paikasta toiseen suunnistamisen helpommaksi. Huonona puolena on tietenkin se, ettei peruspelissä niin usein läsnä ollut suuren pelimaailman tuntu ole enää entisellään. Pienemmästä pelialueesta huolimatta maastosta löytää nyt aiempaa selvästi enemmän kaikenlaista käyttötavaraa ja -esinettä. Tämä puolestaan auttaa merkittävästi joidenkin sivutehtävien suorittamista vähentäen haahuilun ja niin sanotun grindaamisen tarvetta.

Uudempien Tomb Raider -pelien malliin seurue pysähtyy välillä leirinuotiolle. Tällöin pystyy nikkaroimaan erilaisia käyttöesineitä, ja jokaisella seurueen jäsenellä on valikoima tarjolla valmistusta varten. Tietynlaisen valikoiman mukana pitäminen kannattaa, sillä siten voi pelaamistaan kriittisissä paikoissa helpottaa. Lisäksi nuotiolla voi lueskella puhekuplina juoksevaa hahmojen välistä keskustelua. Tämä on tietysti omiaan selkeyttämään menossa olevaa tarinaa, ja syventämään pelaajan ymmärrystä eri henkilöhahmojen vaikuttimista.

Peruspelissä kokonaan oma lukunsa olivat Merc Group -tehtävät, joiden avulla sai kehitettyä omia blade-hahmojaan, ja tietysti samalla kerättyä erilaista tavaraa ja kokemuspisteitä. Laajennuksessa tätä vastaa Community, jossa kerätään kannattajia oman lipun alle. Melkein ainoa funktio Communitylle on, että sen avulla pääsee tekemään muuten saamatta jääviä sivutehtäviä. Edistyminen Communityssa on myös vaatimuksena laajennuksen päätarinassa edistymiselle. Ihan mukava lisäys Community on varsinkin lisätehtävien antajana, mutta muuten se tuntuu melkein turhalta peruspelin Merc Group -tehtäviin verrattuna.

Graafisesti lisäosa on linjassa emopelin kanssa. Kaikki on värikästä ja kirkasta. Hahmomallit ovat ilmeikkäitä, vaikkakin animetyyliin hieman yksinkertaisia yksityiskohtien osalta. Sama pätee pelimaailmaan muutenkin, ja kaikkea leimaa jatkuva positiivinen ja söpöilevä tunnelma. Välivideoita on runsaasti, ja muutamaa tökkivää liikeanimaatiota lukuun ottamatta ne ovat hyvin toteutettuja. Peruspelin malliin hahmojen huulisynkka on kuultavaan puheeseen verrattuna aivan pielessä, mutta siihen tottuu nopeasti. Positiivisena asiana mainittakoon, että käsikonsolimuodossa pelatessa lisäosan grafiikka vaikuttaa peruspeliä paremmalta. Äänimaailma on sekin edelleen kunnossa. Ääninäyttely on ammattitaitoista, ja välillä taustalla kuuluvaa musiikkia haluaa vain pysähtyä fiilistelemään.

Kestonsa puolesta Torna - The Golden Country DLC voisi olla oma itsenäinen pelinsä, ja oikeastaan sellaisena se myydäänkin. Kyseessä on vanhan ajan Expansion Pack, joka kannattaa ehdottomasti kokea, mikäli Xenoblade Chronicles 2 on jo pelattu. Jos taas et vielä ole pelin pariin hypännyt, kannattaa oma noin 100-200 tunnin matka aloittaa juurikin lisäosasta. Yksinkertaistetut pelimekaniikat tekevät aloituksen helpommaksi, ja laajennuksen tarinaan palataan vielä useita kertoja pääpelin kuluessa.