Déraciné

FromSoftware on tullut tutuksi valtavirralle erityisesti piinallisen vaikeilla Dark Souls -peleillään. Nyt japanilaispulju kuitenkin kokeilee taitojaan VR-maailmassa mysteeripulmailullaan nimeltä Déraciné. Harmillisesti uutukaisessa veitsenterävä taistelumättö hohtaa poissaolollaan ja tilalle FromSoftware on laittanut hiljaisilla käytävillä haahuilua.

Keijuja on olemassa mutta valitettavasti niitä ei voi ihminen nähdä. Ne oleskelevat paikassa, jossa aika on pysähtynyt ja voivat voimiensa avulla vaikuttaa elämään ja kuolemaan. Yksi keijuista on päättänyt vierailla orpokodissa, jota asuttaa enää muutamat lapset. Orpokotia varjostaa synkät tapahtumat joiden kulkuun keiju on päättänyt puuttua.

Tarina on tyypilliseen japanilaiseen tapaan outo sekoitus naiivien nuorukaisten lapsellista ja tyhjänpäiväistä höpötystä sekä synkistelyä menetysten parissa. Pelin käynnistyessä melankolinen tunnelma alkaa puskea lähes välittömästi kepeän ulkokuoren läpi, eikä tunnelma muuta kuin synkkene tarinan edetessä. Liian hidas kerronta puuduttaa ja tekee pelikokemuksesta loppujen lopuksi tylsän. Onneksi tarina väistelee kliseiset kauhuelementit ja pitää tunnelman vakavimmillaankin ainoastaan synkkänä.

Déracinén mielenkiintoisen idean toteutus on pitkälti pilattu VR-kaluston vahvuuksien hyödyntämättömyyteen. Silmistä kuvattua hahmoa voi liikuttaa ainoastaan teleporttauksin ennalta annettujen pisteiden mukaisesti. Peli jopa erikseen havainnollistaa, jos jostain pisteistä voi löytää jotain oleellista tarinan etenemisen kannalta. Move-kapuloilla heilutellaan keijun käsiä mutta niillä voi ainoastaan noukkia pysähtyneistä tilanteista tavaroita tai muuta tietoa pulmien ratkaisuun. Yleensä toiminnan sijaan pelaaja voi ainoastaan käynnistää tilanteen muistitallenteen, eli kuunnella hahmojen mietteitä tai keskusteluja. Minimalistinen liikkuminen ja toiminta rajoittuu lähes kokonaisuudessaan yhteen ja samaan kolmikerroksiseen orpokotiin, joten vihjeitä etsiessä talon käytävät tulevat tutuiksi jatkuvan edestakaisen juoksentelun ansiosta. Ajatus ajassa hyppimisestä ja muutettujen tapahtumien vaikutusten seurailusta on kuitenkin veikeä. Harmillisesti toimintaa käytetään pelin aikana varsin vähän, kunnes epäreilusti kyhäilty loppuratkaisu pakottaa pelaajan suhaamaan kahden aikapisteen väliä kyllästymiseen asti vihjeiden ilmestyessä yksi kerrallaan.

Pelin graafinen ilme on huoliteltu sujuvaksi. Tyypillinen japanilainen graafinen ilme on Déracinéssa vahvasti läsnä ja tarinan keskiössä touhuavat lapset ovat yksityiskohtaisia. Suurin ongelma tulee kuitenkin siitä, ettei peli käytä tyypillisen ilmeen päällä minkäänlaisia efektejä. Esimerkiksi pysähtyneen ajan tutkiskeluun olisi voinut kehitellä ties vaikka mitä fiilistelyä, jolla VR:n käyttöä olisi voinut perustella mutta kun ei. Tällaisenaan en näe mitään syytä miksi peli on tehty VR:lle ja sekös jää harmittamaan. Onneksi hahmojen rasittavan lapsellinen ääninäyttely ja jatkuvasti taustalla toistolla pyörivä synkistelevä sellotunnelmointi vievät jonkin verran ajatuksia pois VR:n hyödyttömyyden aiheuttamasta ärsytyksestä.

On ymmärrettävää, että pitkänlinjan tekijänä FromSoftware haluaa vaihteeksi tehdä muutakin kuin miekkojen kalistelua. Mutta jos heillä on jo useamman pelin näytöt taistelun laadukkaasta toteuttamisesta ja VR on mitä parhain alusta miekan heilutteluun isoja monsuja vastaan niin miksi ihmeessä heittää kaikkien aikaa hukkaan tämmöisellä teknisesti rajoitetulla turhakkeella. Toki joku voi lämmetä melankoliselle tunnelmoinnille mutta mielenkiintoinen idea ei pelasta jaarittelevaa tarinaa tai minimaalista ja pahasti rajoitettua pelattavuutta. Kyllä FromSoftware hutkaisee ensimmäisellä VR-pelillään pahasti ohi potentiaalin.