Borderlands 2 VR

Borderlands-pelit kuuluvat valitettavasti niihin peleihin, jotka kiltisti odottavat vuoroaan kaapissani tulla pelatuksi useiden muiden kymmenien pelien kanssa. Olen kuullut paljon hyvää sarjasta, ja nyt kun Gearbox Software työsti Borderlands 2:n virtuaaliseen muotoon, aika oli minulle kypsä tutustua Pandora-planeettaan ennenkokemattomalla tavalla.

Rikollisuuden, vaarojen ja sulan hulluuden täyttämä Pandora-planeetta on myös monien rikkauksien kotipaikka. Kalleudet vetävätkin puoleensa lukuisia aarteenetsijöitä. Rosvous ja tavaroiden kahmiminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, sillä korruptoitunutta Pandoraa valvoo diktaattori, Handsome Jack, jonka rautainen ote tekee planeetalla oleskelun tukalaksi kaikille.

Borderlands 2 VR:n tarina on varsin humoristinen ampumatta kuitenkaan touhuilua ärsyttävyyden puolelle. Tunnelma tasapainoilee kieli poskessa -vitsailun ja totisen toiminnan välimaastossa, joka istuu kivasti pelin sarjakuvamaiseen ilmeeseen. Hahmoissa on persoonallisuutta ja useat kohtaamiset planeetalla ovat varsin mieleenpainuvia. Pelin eteneminen ja tapahtumien sijoittelu tuntuvat kuitenkin hiukan vanhanaikaiselta nykypäivän pelien parissa.

Monipuolinen FPS-peli on käännetty laadukkaasti virtuaalisia mahdollisuuksia huomioon ottaen. Move-kapuloin liikuteltavalla hahmolla riittää toimintoja, mutta hallinnointi on tästä huolimatta luontevaa. Kapulat toimittavat hahmon käsien virkaa, joista toinen on varattu yleistoiminnoille ja toinen pääsääntöisesti ampumiselle ja muksimisille. Pelaaja voi joko hypyttää hahmoa eteenpäin teleporttailuin tai juoksuttaa vapaalla liikkumisella. Näin nopeatempoisessa ammuskelussa en kuitenkaan nähnyt teleporttailulle minkäänlaista virkaa. Harmillisesti vapaa liikkuminen aiheuttaa salakavalasti tuskanhien saattelemaa rankkaa pahoinvointia jo noin 10 minuutin pelisession jälkeen niin, että pelistä nauttiminen on lähes mahdotonta. Asiaan ei auttanut edes kaikkien pahoinvointia lievittävien apujen aktivoiminen täysille. Ja minä kun luulin jo useamman vuoden kokemuksella harjaantuneeni kestämään VR-pahoinvointia.

VR-versio tuo pahoinvoinnin ohella onneksi muitakin uudistuksia Borderlands 2:hteen. Ehkä hyödyllisin ominaisuus on ajan hidastaminen, jonka pelaaja voi aktivoida hetkellisesti nappia painamalla. Tästä on erityisen paljon hyötyä taistelutilanteissa, kun vastassa ovat lukuisat viholliset, mutta ennen kaikkea tilan aktivointi ja hidastettuna pahisten räiskiminen on hullun siistiä. VR-versiossa tietysti ammutaan vapaasti käsivaralla, mutta liian lähelle tulevat viholliset voi myös huitoa elottomaksi. Ajoneuvoilla kaahailun voi kokea ensimmäisen persoonan perspektiivistä, jolloin käsillä ohjataan menopeliä ja päätä kääntelemällä tykkejä.

Borderlands 2 VR näyttää upealta. Persoonallisen sarjakuvatyylin värit ovat kylläisiä ja tussatut mustat reunat vahvistavat näyttävästi ilmettä. Maailma on miellyttävän avaran tuntuinen, ja sieltä löytyy huikean paljon roinaa läpikoluttavaksi. Hahmot ovat yksityiskohtaisia ja animointikin on eläväistä ja monipuolista ottaen huomioon, kuinka paljon vastaan tulee persoonallisia ihmisiä, robotteja ja eläimiä. Todellisen vaikutuksen tekee kuitenkin se, kuinka sulavasti peli rullaa. Tavallinen Playstation 4 pyörittää peliä ilman minkäänlaista tökkimistä, vaikka vauhti on todella nopeaa. Ehkä juuri vauhdin takia pelatessa tuleekin niin huono olo.

Pelin ääninäyttely on juuri niin räiskyvää kuin visuaalinen ilme antaa ymmärtää. Persoonalliset hahmot ovat hauskoja ja erityisesti Claptrap-robotti jää mieleen. Osa hänen jutuistaan on vähän pakotetun oloisia, mutta yleisesti pulinaa kuuntelee mielenkiinnolla. Ääniefektit ovat hyvin linjassa toiminnan kanssa mutta aseiden poksuminen on hiukan munatonta. Tosin pelissä on eri aseita ja niiden muokkausvaihtoehtoja aivan tolkuttomasti, joten varmaan jotkut aseet paukkuvat miehekkäämminkin.

Borderlands 2 VR:stä jää hiukan harmittava fiilis. Pelin rikas ja laaja maailma omaperäisine hahmoineen käy täydelliseksi virtuaalikokemukseksi. Pelin alkuperäistä nopeaa tahtia ei kuitenkaan ole muokattu virtuaalipelaamiseen tavalla, jolla pahoinvoinnilta voisi välttyä. Teleporttiliikkuminen kun ei luonnistu joka puolelta päälle hyökyviä vihollisaaltoja vastaan. Vuosi sitten julkaistu Doom VFR (id Software, 2017), joka myös perustuu nopeatempoiseen räiskintään, hallitsi siirtymisen virtuaaliympäristöön moitteetta teleporttiliikkumisella sijoittamalla vihollisten hyökkäystä enemmän pelaajan eteen. Jos et kärsi VR-pahoinvoinnista tai olet valmis pelaamaan puklusanko sylissä, Borderlands 2 VR on ehdottomasti kokemisen arvoinen peli. Omaperäinen, värikäs ja vauhdikas seikkailu on laajuudeltaan ja tekniseltä toteutukseltaan huikea kokemus, jossa riittää laadukasta pelattavaa pitkälle ohi joulun pyhienkin.