Unruly Heroes

Tasoloikka genrenä pitää pintansa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen niin kahdessa kuin kolmessakin ulottuvuudessa. Ensimmäistä edustava Unruly Heroes tarjoaa pääosin sujuvaa mätkintää ja pompintaa yhdistävän kombon, jota on ilo katsella.

Ensimmäinen Nintendo Switchillä arvioidussa Unruly Heroesissa silmiin pistävä asia on sen ulkoasu. Tyyli puskee selkeästi läpi jo alun hienosti toteutetussa introanimaatiossa. Nätisti eteenpäin rullaavat moniosaiset taustat, hahmoanimaatiot, värit ja yleisilme tekevät nopeasti vaikutuksen. Neljän hieman tavanomaista erikoisemman sankarin tehtävänä on taas se maailmanpelastus. Videopelien kenties suurimpaan kliseeseen on tällä kertaa löydetty inspiraatiota Kiinan yhdestä suurimmista kirjallisista teoksista, "Lännenmatkan muistelmista". Pelinä titteli yhdistelee vanhan koulukunnan tasoloikkaa piikkeineen kaikkineen sekä modernimpaa sivusta kuvattua mätkintää Guacameleen hengessä.

Pitkää keppiä käyttelevä apinakuningas Sun Wukong lienee näistä tutuin. Mukana on hahmo, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi sika, sekä lähimätkintään erikoistunut partanaama ja valopalloja aseenaan käyttävä munkki. Osa voi tuplaloikkia, osa liitää. Kahden mätkintänapin ja "superliikkeen" yhdistelmillä pistetään pataan niin ilkeitä puita, susia kuin erikoisempiakin otuksia. Jokaisella on lisäksi oma pelin pulmakohtiin liittyvä kyky, jotka aktivoidaan hahmojen patsaiden kohdalla. Sikapossumies voi esimerkiksi muuttua ilmapalloksi, jolla liidellä korkeammalla oleville alueille. Partanaama taas voi murskata tiettyjä kiviesteitä. Pulmat on hyvin tarkkaan rajattu ja suunniteltu vain yhdellä tavalla ratkaistavaksi, mikä vie harmillisen paljon niiden ratkaisun ilosta. Vapaampi kykyjen yhdistely ilman patsaita olisi antanut pelaajille enemmän kokeiltavaa ja löydettävää.

Sekä perusloikintaa että mäiskettä varjostaa pieni mutta ärsyttävä viive ohjauksessa. Etenkin monissa ajoitusta vaativissa loikkakohdissa tämä jää sapettamaan, kun apinakuningas loikkaa seuraavan tasanteen sijaan suoraan piikkien täyttämään kuiluun. Kaverit voi onneksi pelastaa hetken päästä huitaisemalla kentälle ilmestyviä "henkikuplia" eikä kuolemisesta sakoteta erityisen raskaasti. Esimerkiksi hyvin samantyyppiseen Rayman Origins -peliin verrattuna Unruly Heroesin ohjattavuus jää piirun verran tahmaisen puolelle. Pomotaisteluitakin löytyy joitakin kappaleita, ja ne jokusta suunnittelukömmähdystä lukuun ottamatta menevät läpi yhdellä tai parilla yrityksellä. Itse asiassa osa "normaaleista" mättökohtauksista tuntuvat isojen körmyjen kurmootusta vaikeammilta, sillä etenkin lentäviin pikku pirulaisiin on välillä todella vaikea osua.

Värikylläisen ja huolitellun ulkoasun lisäksi Unruly Heroes ei kykene varsinaisesti säväyttämään tai tuomaan mitään merkittävästi uutta tasoloikka-areenalle. Sen jokainen osa-alue (ehkä osaa ääninäyttelystä lukuun ottamatta) on kuitenkin "ihan hyvin" toteutettu, eikä yhdestäkään ongelmasta ole peli-ilon tappajaksi. Parin ruuvin kiristäminen ohjattavuuden puolella tekisi tosin ihmeitä pelin täsmällisyydelle. Peliä on mahdollisuus pelata sekä yksin että paikallisesti maksimissaan kolmen muun kanssa. Pikkuinen miinus moninpelissä tulee sekä nettiominaisuuden puuttumisesta sekä siitä, että kavereiden viipottaessa eteenpäin hitaammat jäävät todella nopeasti ruudun ulkopuolelle. Osa loikintakohtauksista ei edes mahdollista pysähtelyä, joten porukalla pelatessa on vain totuttava siihen, että henkipallona saa leijua vähän väliä.