Crackdown 3

Edellisestä Crackdownin julkaista tuntuu vierähtäneen pieni ikuisuus: Microsoftin yksinoikeussarjan toinen osa kun ilmestyi jo 2010. Crackdown 3 on tässä välissä käynyt näytillä jos jonkinmoista kertaa pelimessujen trailereissa, mutta pitkä odotus ja vaihdokset kehitysstudioiden kanssa kielivät väistämättä tuotantovaikeuksista matkan varrella. Nyt tehoiskuun on viimein päästy käsiksi ja on aika katsoa, onko aiemmin kovin viihteellisessä räimeessä vielä taika tallella.

Crackdown 3:n asetelmassa - tai ylipäänsä koko kässärissä - ei lähdetä turhaa taiteilemaan ja tavoittelemaan alan palkintoja. Pelaaja tökätään pieleen menneen operaation jälkeen ainoana henkiin jääneen Agentin saappaisiin. Tehtävänä on kukistaa New Providence -kaupunkia rautaisella otteella hallitseva superpaha Terranova-korporaatio ja sen Itse Ilkimys -tasoiset johtohahmot. Sepä onnistuu ainoastaan rei'ittämällä joka ainoa poikkiteloin asettuva sotilas, robotti ja ajoneuvo matkalla kohti pahattaren tornia.

Alussa pelaajan hahmo totta kai menettää reinkarnaatiossa kykynsä, joten sekundäärinen tavoite on kehittää oman agentin kyvyt tappiin. Alkuun agentti on totaalinen surkimus, joka ei osaa hypätä metriä korkeammalle, ja hyvä jos pistoolin osoitus onnistuu. Taistelemalla, räjäyttämällä asioita, vetämällä vihuja dunkkuun ja keräämällä Orb-esineitä taidot pikkuhiljaa kehittyvät. Lopulta agenttia voi verrata suurin piirtein Tuomarin, Hulkin ja Rautamiehen yhdistelmään. Tässä supersolttufantasian täyttämisessä Crackdown 3 ja koko sarja onkin parhaimmillaan. Agility- ja muiden piilotettujen Orbien kerääminen on hauskaa, ja oman liikuntakyvyn kasvu on koukuttavaa puuhaa.

New Providencen kaupunki on avoin hiekkalaatikko, jossa pelaaja voi lähteä tuhoamaan pahisten installaatioita, kisailemaan jalkaisin tai ajoneuvoilla haasteissa ja kiipeämään torneja sekä keräämään tuhokohteita ja kykypalleroita. Setti on hyvinkin tuttu, jos avoimen maailman toimintapeleihin on yhtään tutustunut. Kokoluokaltaan kaupunki on kuitenkin melko vaatimaton, eikä varmasti säväytä lajityypin veteraaneja. Futuristinen dystopia toimii toki aina, mutta kaupungin ulkoasu ei mitään säväreitä selkäpiissä aiheuta. Hyvänä puolena vertikaalista ulottuvuutta mestoissa riittää kyllä, joten kiipeämis- ja hyppykykyjen parantaminen palkitaan.

Mutta missä ovat ne tuhottavat ympäristöt, joita on vuosia luvattu ja hypetetty? Yksinpelistä ne on leikattu pois, ja Crackdown 3 tuntuukin ikävästi ajastaan jälkeen jääneeltä julkaisulta. Vapaan maailman rämistelyt ovat muuttuneet paljon edellisten osien ajoista, eikä Crackdown 3 ole pysynyt täysin mukana. Selkeä esimerkki ovat Terranovan pomot, jotka ovat ainoastaan keskinkertaisen mielenkiintoisia persoonallisuuksia, mutta olisivat kipeästi kaivanneet lisää syvyyttä esimerkiksi samaan tyyliin kuin Shadow of Mordorissa. Toisaalta mitään perseilyä mikromaksujen kanssa ei onneksi ole mukana.

Pelimekaniikaltaan Crackdown 3 on kovin tyypillistä kolmannen persoonan juoksentelua, pomppimista ja räiskintää. Taistelun lisäksi mukana on reilu pala tasoloikkimista, kun pelaajan täytyy kiivetä ylös korporaation pilvenpiirtäjiä ja muita laitoksia. Vaikka pelaaminen on pääosin viihdyttävää, ei ohjaus ole missään tapauksessa moitteeton. Hahmon liikkuminen on kiivetessä liukasta, ja etenkin sekavat hyppimisosiot aiheuttavat ahdistusta. Itsellä meni hermot etenkin silloin, kun pelin yöaikana monet alueista muuttuivat täysin pelikelvottomiksi huonon näkyvyyden takia. Realistista, joku voisi sanoa, mutta mielestäni tarpeetonta pelaajan turhauttamista.

Autoilu ei myöskään iskenyt Crackdown 3:ssa laisinkaan. Ajoneuvot tuntuvat kautta linjan koostaan huolimatta jähmeiltä, eikä tavoitteita tai palkintoja ole riittävästi kannustamaan ajotaitojen hiomista. On kummallista, että pelin kehittäjä Sumo Digital on ollut luomassa mainioita Forza Horizon -pelejä. Crackdown 3:ssa niiden laadusta ei ole viitteitä, vaan jätin ajamisen lopulta lähes kokonaan omaan arvoonsa. Supersankarityyliin loikkiminen oli muutenkin paljon hauskempaa.

Crackdown 3:n yksinpelin tempaisee läpi noin 12-15 tunnissa normaalilla vaikeustasolla. Sen lisäksi yhteistyötä pääsee harrastamaan netin välityksellä kaverin kanssa, mikä on aina äärimmäisen hauskaa. Crackdown 2:sta poiketen mukaan saa kuitenkin vain yhden kaverin, mitä tosin paikkaa uusi kilpailullinen moninpeli nimeltään Wrecking Zone. Omalla clientillään pyörivä peli pitääkin ladata erikseen, ja sen kimppuun pääsin vain muutamaksi tunniksi toimittajille järjestetyn testihetken voimin. Moninpelin suhteen voin siis rehellisesti puhua vain pintaraapaisusta.

Wrecking Zonessa on tarjolla kaksi 5 vs. 5 -tiimipelimuotoa, Agent Hunt ja Territories, jotka ovat variaatiot ikivihreistä Team Deathmatchista ja alueen valtauksesta. Moninpeliin tuhoutuvat ympäristöt on sentään saatu mukaan, ja ne tuovat taistoihin mukavan freesiä tunnelmaa ja siistejä taktisia mahdollisuuksia. Ihan jouhevasti ensimmäisten päivien pelit eivät kuitenkaan sujuneet. Pelasin tavallisella Xbox Onella ja nikotteluja kohtasin niin äänissä kuin grafiikassakin enemmän kuin mitä viimeistellyltä AAA-peliltä soisi odottaa. Verkkoviivettä ja odottelua peliaulassa oli myös runsaasti, mutta kokonaisuudessaan Wrecking Zone on viihdyttävää tiimitaistelua. Kovin pitkälle kehitettyä moninpelikonseptia on kuitenkin turha odottaa. Hahmonmuokkausta, tasokehitystä, saati sitten kilpailullisia laddereita tai sen sellaisia ei löydy valikoimista. Tavallinen Xbox Party Chatkin on tulossa vasta myöhemmin päivityksessä.

Pakko se on tunnustaa: Crackdown 3 ei ole ihan niin onnistunut peli kuin olin toivonut. Vuosien tuotantohelvetti on polttanut peliin jälkensä, eikä uutuus onnistu tekemään sellaista vaikutusta kuin sarjan ensimmäinen peli noin kymmenen vuotta sitten. Crackdown 3 on parhaimmillaan semi-viihdyttävää sci-fi-räiskintää, jossa aivot voi jättää narikkaan. Aivojen nollauksen ohella se ei kuitenkaan tarjoa paljoa enempää. Audiovisuaalinen toteutus on vaatimaton, sivutehtäviä on yllättävän niukasti, pelimaailma on ajastaan jäljestä ja mikä pahinta: moninpelin hetkellinen hupi tuhoutuvissa ympäristöissä ei tuo pakettiin koukkua pitkäksi aikaa. Kyllä Crackdown 3:sta viihdykettä pariksi viikoksi irtoaa, mutta pahasti epäilen, ettei kukaan peliä muista enää muutaman kuukauden jälkeen. No, onneksi sitä pääsee pelaamaan ilman lisämaksua Xbox Game Pass -tilauksen yhteydessä.