Intruders: Hide and Seek

Sonyn Espanjan jaosto on lähtenyt panostamaan paikallisiin pelintekijöihin luomalla Playstation Talents -nimisen ohjelman. Ohjelman tavoitteena on löytää maan parhaita pelintekijöitä, tuoda heitä yhteen ja kannustaa pystein ja tukirahoin luomaan uutta paikallista materiaalia koko maailman pelattavaksi. Espanjalaisen Tessera Studiosin Intruders: Hide and Seek voitti muun muassa Playstation Talentsin parhaan pelin palkinnon. Katsotaan mihin espanjalaiset pystyvät.

Kolme väkivaltaista hahmoa valtaa lukaalin, ja ottavat talossa asuvan perheen isän ja äidin panttivangeiksi. Lapset onnistuvat piiloutumaan. Pako ei kuitenkaan onnistu, koska tunkeutujat ovat lukinneet talon. Perheen pojan, Benin, kontille jää vanhempiensa ja siskonsa pelastuksen ohella selvittely, mitä valtaajat oikein haluavat. Totuus on karumpaa kuin ensivaikutelmasta uskoisi.

Toisin kun olisi voinut mainosvideoista luulla, Intruders: Hide and Seek ei ole tyypillinen VR-kauhuilu. Itse asiassa kyseessä on lähinnä hiiviskely ja piileskely, joka yhdistää kauhuelementtejä tunnelman luomiseksi. Pelattavuudesta tulee mieleen Hitman ja olen lähes varma, että pelialueena toimiva kartano on sama rakennus kuin Hitman 2:n ensimmäisessä tasossa. Jos ei ole niin ainakin inspiraation lähteet ovat selkeät.

Silmistä kuvatussa Intruderissa Beniä ohjataan ympäri pimeää taloa useassa eri kerroksessa. Liikkuminen tapahtuu portaattomasti tatilla käännösten ollessa asteittaisia. Ben pystyy kävelyn lisäksi myös juoksemaan ja kyykistelemään. Liikkumistavat eroavat nopeuden lisäksi myös melutasonsa puolesta, joka on oleellista tiedostaa pysytelläkseen rosvoja piilossa. Hahmo voi myös aktivoida tavaroita ja piiloutua kaappeihin sekä käyttää taskulamppua. Taskulampulle en oikeastaan löytänyt käyttöä. Toisaalta eivät vihollisetkaan siihen reagoineet, vaikka kuinka valaisi heidän tietään. Sopivaa reittiä voi pähkäillä erillisen karttanäkymän turvin, tosin peli sijoittaa hahmon kartalle todella epäloogisesti, joka tuntuu ajoittain lähes sattumanvaraiselta.

Peli päättyy aina, kun vihollinen saa Benin kiinni. Kiinnijäämiseltä voi välttyä menemättä suoraan vihollisen näkökenttään tai pitämättä liikaa meteliä. Mahdollisissa tilanteissa, joissa vihollinen on joko nähnyt tai kuullut Benin, on mahdollisuus juosta ja etsiä kaappi tai lipasto, jonne piiloutua. Kaapissa piileskellessä ja vihollisen ollessa lähellä pelaajan pitää yrittää tasata hahmonsa pulssia heiluttelemalla ohjainta oikeaan tahtiin. Nokkela temppu luo pientä yhteenkuuluvuutta hahmon kanssa kohtuullisen helposta toiminnasta huolimatta. Hauskan kissa ja hiiri -idean vesittävät pelin käsikirjoitetut tilanteet. Pelistä voi etukäteen lukea tilanteet, joissa tietää vihollisen tulevan etsimään pelaajaa. Yleisesti tämä tapahtuu, kun pitää aktivoida jokin tarinaa eteenpäin vievä asia. Jonkinlainen dynaamisuus olisi kovasti tehostanut jännityselementtejä ja saanut aikaan tehokkaampia jännitteitä. Haastetta ja jännitteitä peliin sentään antavat hiukan tilanteesta toiseen siirtymiset ison talon sisällä, joissa viholliset tarkastelevat huoneita edes jossain määrin sattumanvaraisesti.

Intruders: Hide and Seekin hahmot ovat aika yksinkertaisia ja oikeastaan rumia kiitos useasti nähdyn eurooppalaisen oudon taidetyylin. Kuin puusta veistettyjen hahmojen tökeryys vahvistuu heidän tönkköjen animaatioidensa myötä. Muutenkin pelin ilme on kaikessa geneerisyydessään kuin suoraan tarvikekirjaston hyllyltä, mutta sentään kohtuullisen hyvin tyyliteltynä. Pimeässä talossa dynaamiset varjot ovat näyttäviä. Roinaa huoneissa riittää uskottelemaan, että ne ovat asuttuja. Tämä siitäkin huolimatta, että kaikki tavarat ovat staattisia. Enpähän ainakaan kokenut suoritusongelmia tavallisella Playstation 4:llä pelatessani.

Jos Intruders: Hide and Seek edustaa Espanjan pelillistä parhaimmistoa, on maalla vielä aikamoiset tomaattisodat voitettavanaan päästäkseen parhaaseen A-luokkaan maailmanlaajuisesti. Kunnianhimoton tai vain taidon puutteen takia puolivillainen toteutus heittää paljon potentiaalia hukkaan niin teknisesti kuin kerronnallisestikin. Ei kuitenkaan käy kieltäminen, että hiiviskely pitkin taloa ja vihollisten etsintöjen väistely on ihan hauskaa. Hatunnosto kuuluu myös idealle viedä peliä poispäin puhki kulutetusta kauhugenrestä. Intruders ymmärtää myös tarinansa vahvuudet hyvin, sillä se osaa loppua kahdessa tunnissa ennen kuin meno käy itseään toistavaksi ja tylsäksi.