Eden Tomorrow

Sci-fi-seikkailut ovat yleisesti lähellä sydäntäni. Tästä johtuen olin enemmän kuin innoissani nähdessäni Eden: Tomorrow -pelin trailerin, joka lupaili vieraalla planeetalla seikkailua, outoja olioita ja tulevaisuuden teknologiaa. Potentiaalia uhkuva mainos mainitsi pelin olevan vieläpä VR-kokemus, joten olin myyty.

Jonkin teknisen häiriön takia avaruusalus haaksirikkoutuu vieraalle planeetalle. Onnettomuus vie pilotin muistin mennessään, ja hän on vaarallisen planeetan armoilla ainoastaan sekaisin menneen robotin kanssa. Selviytymisen ohella planeetan tutkiminen paljastaa yllättäviä salaisuuksia alueen alkuperäiskansasta ja heidän tuhostaan.

Silmistä kuvatussa Eden: Tomorrow'ssa ohjataan hahmoa vapaasti käännösten ollessa tyypilliseen VR-tyyliin asteittain toteutettu. Yllättäen ja pieneksi pettymykseksi peliä voi ainoastaan ohjata tavallisella ohjaimella. Tämä tarkoittaa sitä, että hahmon kädet pysyvät visusti sivuilla, ja mainoksissa nähdyn robotin hauskojen koukkujen liikkuvuuteen ei itse voi vaikuttaa. Varsin tönkköön liikkumiseen on lisätty juoksu ja hiipiminen, joita on tarkoitus hyödyntää eteen tulevissa tilanteissa. Hahmolla on myös aluetta skannaava laite käytössä ja erillinen röntgenkatsetta muistuttava erikseen aktivoitava näkölaite alueen parempaan tutkimiseen. Pelin koukkuna on kuitenkin mahdollisuus vaihtaa pelattavasta hahmosta ilmassa leijuvaan robottiavustajaan, joka on kliseiseen tapaan huonoja vitsejä latova näsäviisasteleva ärsytys. Kun hahmon on saanut turvaan ennalta määrättyihin suojiin, voi ohjauksen vaihtaa robottiin, jolla pääsee näppärästi tutkimaan aluetta ja auttamaan etenemisessä pienen kantavuuden sisällä. Lentämisen lisäksi robotillakin on skannausmahdollisuus ja niin sanottu röntgenkatse, mutta myös mahdollisuus hajottaa tiettyjä esteitä sähkösätkyin.

Rajoitetun planeetan samoamisen maustamiseksi Eden: Tomorrow'ssa on erikseen aktivoitavia haasteita. Vähän väliä putkijuoksu päättyy tilanteeseen, jossa hahmon pitää joko tasapainoilla ohuella lankulla tai seinän vierustassa päästäkseen eteenpäin. Tasapainoilu suoritetaan pään asentoa siirtelemällä robotin antamien ohjeiden mukaan samalla, kun ohjaimella liikutetaan hahmoa eteenpäin. Robotti saattaa välillä myös tarkistaa, onko pelaaja ymmärtänyt seuraavan toiminnan. Tähän pitää vastata joko nyökkäämällä tai pudistamalla päätä. Tällaiset VR-toimintoja hyödyntävät pelilliset elementit ymmärrettävästi tarkoittavat hyvää, mutta näin alkeellisella ja tökeröllä toteutuksella ne tekevät pelistä jotenkin lapsellisen oloisen. Kohtuullisen totisen ja uskottavan sisällön edessä lapsellisesta ja yksinkertaisesta pelattavuudesta jää ristiriitainen olo.

Ristiriitaista tunnetta Eden: Tomorrow -peliin antaa myös sen grafiikka. Siinä missä planeetan todella massiivinen skaala tulee hienosti esille isoissa tasoissa ja erilaiset monsut ovat omaperäisen oloisia, tuntuvat tasot todella tyhjiltä ja olioiden animaatiot erittäin rajoitetuilta ja pahasti itseään toistavilta. Puutteita yritetään peitellä dynaamisin varjoin ja maahan jäävien jalanjälkien avulla. Nämä kieltämättä ovat hienoja lisäyksiä, mutta silti lopputulos aiheuttaa hämmennystä laatuheittelyllään. Tavallisella Playstation 4:llä pelin latausajat ovat pitkät varsinkin, kun samassa tilassa käynnistettävät haasteet ladataan erikseen mustan kautta. Peli kuitenkin rullaa sujuvasti.

Äänimaailma pelissä on myös hiukan outo. Ääniin on selvästi panostettu esimerkiksi olioiden murahdellessa todella uskottavasti, mutta ääntä kuuluu pelissä ihmeen harvakseltaan. Lähes jatkuvasti äänimaailma kuulostaa siltä, että vain yksi kanava on annettu ääniefekteille, jolloin efektit soivat yksi kerrallaan. Ääniefektien vähyyttä peitellään laadukkaalla musiikilla, mikä kuitenkin on tunnelmaltaan aivan liian sankarimaista ottaen huomioon pelin tapahtumat.

Vieraalle planeetalle haaksirikkoutuminen Eden: Tomorrow'n parissa on häkellyttävän ristiriitainen kokemus. Pelin idea on kiinnostava, maailman suuren skaalan näyttäminen on todella onnistunut ja olioissa on omaperäisyyttä. Kuitenkin pelillinen anti on jäykkää ja lapsellisen yksinkertaista. Tyylikkäitä graafisia efektejä sisältävä ilme on lisätty tyhjää kolisevaan maailmaan äänimaailman kompatessa yksiulotteisuudellaan. Kaikki tapahtumat on käsikirjoitettu, joten aktivoituvat tilanteet näkee jo kaukaa. Dynaamisuus uupuu kokemuksesta kokonaan, jotta voisi unohtaa pelaavansa peliä. Peliä on vertailtu Robinson: The Journey (2016) -peliin. Yhteistä näillä on kuitenkin ainoastaan suuri pettymys koviin odotuksiin verrattuna.