Borderlands: Game of the Year Edition

Borderlands palasi ryminällä otsikoihin huhtikuun alussa, kun sarjan yllä pitkään vallinnut radiohiljaisuus rikkoutui Borderlands 3 -räiskintäroolipelin julkistamiseen. Vuonna 2009 ilmestynyt alkuperäinen Borderlands puolestaan pääsi samoihin aikoihin livahtamaan nykykonsoleille - kakkos-Borderlands ja Borderlands: The Pre-Sequel! ovat mellastaneet uusimmilla pelialustoilla jo pidemmän aikaa The Handsome Collection -kokoelman muodossa. Miten "looter shooter" -genren isoisän pelillinen anti mahtaakaan maistua vuosikymmentä myöhemmin?

Borderlandsin alussa pelaaja valitsee itselleen neljästä eri hahmosta sopivimmalta vaikuttavan päähenkilön, joka lähtee jahtaamaan rikkauksia pursuavaa Holvia karulla Pandora-planeetalla. Ensimmäinen Borderlands ei juhli erityisen monimutkaisella tarinalla, mutta reikäpäisen häijy huumori naurattaa edelleen mainioita sivuhahmoja unohtamatta - pelaaja kohtaa ikonisen Clap-Trapin ohella myös joukon muita, aivan yhtä kaheleita tuttavuuksia. Harmittavasti pelattavien hahmojen välillä ei tunnu olevan pelattavuuden kannalta kauheasti eroa, ellei oteta lukuun kunkin tyypin erikoisvoimia: Lilith-seireeni osaa muuttua näkymättömäksi ja Roland-solttu tempaisee tarvittaessa esille kätevän konekivääripesäkkeen. Tykkäsin tosin siitä, että hahmot huutelevat omia monimielisiä kommenttejaan toiminnan sekaan; näin pienikin yksityiskohta puhaltaa kuhunkin tyyppiin yllättävän paljon persoonallisuutta. Ääninäyttely on muutenkin kautta linjan erittäin laadukasta, ja taustamusiikitkin toimivat pelaamisen aikana, vaikka kipaleet eivät juuri jää soimaan päähän.

Ensimmäinen Borderlands on kestänyt visuaaliselta ilmeeltään aikaa suorastaan hämmästyttävän hyvin - sarjakuvamainen tyyli näyttää liikkeessä upealta, ja yksityiskohtainen maailma toki hyötyy nykyrautojen hevosvoimista. Verinen pyssyttely on hurjaa katseltavaa tulituksessa silpoutuvine ruumiineen, ja ammuskelu tuntuu sopivan ytimekkäältä ja tyydyttävältä erinomaisen asetuntuman avulla. Pidemmän päälle Pandoran Mad Max -vaikutteiset aavikkomaisemat ja pienehköt alueet alkavat vähän tympiä, mutta onneksi itseironisella Game of the Year Edition -alaotsikolla varustettu uudelleenjulkaisu sisältää laajan peruspelin ohella kaikki DLC-lisäseikkailut. Näille sivupoluille on mukava hairahtua kokemaan tyylillisesti vähän rohkeampia ja ennakkoluulottomampia toimintatempauksia. Voidaan siis puhua varsin sisältörikkaasta paketista; jo peruspelin alun miljöönä nähtävä Arid Badlands -alue pursuaa tekemistä, ja uusia tehtäviä tipahtelee saataville juonessa etenemisen myötä. Vaikka hommat koostuvatkin erilaisten tavaroiden hakumatkoista ja vihollislaumojen harventamisesta, tehtävät laajentavat ja avaavat Pandoran salaisuuksia ja Holvin ympärillä pyöriviä myyttejä parhaimmillaan varsin mielenkiintoisilla tavoilla.

Räiskintäpuoli sujuu Borderlandsilta edelleen oikein mainiosti, ja myös roolipelielementit puolustavat paikkaansa. Vihollisten kellistäminen ja sivutehtävien suorittaminen tuovat kassaan kokemuspisteitä melkoisella vauhdilla, ja omaa hahmoaan voi tuttuun tapaan kehittää uusien tasojen saavuttamisen yhteydessä saaduilla kykypisteillä. Kullakin hahmolla on kolme omanlaistaan kykypuuta, jotka on jaettu luontevasti sen mukaan, haluaako pelaaja kehittää alter egostaan yksin liikkuvaa tasankojen terminaattoria vai tehokasta tiimipelaajaa, jonka toimet tuottavat säännöllisin väliajoin etuuksia liittolaisille. Kimppapelaaminen yhdessä seikkaillen ja luotimyrskystä toiseen kulkemisineen ei ole menettänyt ollenkaan hohtoaan kuluvan vuosikymmenen aikana - hyvä peliseura mieluiten samalla sohvalla valaa suoraviivaiseen peliin ihan uudenlaista meininkiä.

Asekauppoja päästään myös hieromaan, kuten Borderlandsilta sopii odottaa. Uusioversio sisältää kätevän tavaranhallintaan liittyvän mekaniikan, jonka avulla suosikkiaseita voi lukita merkiksi siitä, ettei näitä tuliluikkuja parane myydä. Vastaavasti heikompia pyssyjä voi tägätä valmiiksi myytäviksi, ja koko korvamerkityn ylijäämävaraston voi muuttaa asekauppojen aikana yhdellä napinpainalluksella rahaksi. Tämä muutos sujuvoittaa liiketoimia melkoisesti ja hyvä onkin, sillä varusteiden kerääminen ja jälleenmyynti ovat erottamaton osa Borderlandsia ja pelin sisäistä ekosysteemiä. Automaateista on mahdollista ostaa myös ammuksia, tehokkaampia latautuvia kilpiä ja muuta oheissälää Holvijahtia varten.

Tärkeänä uudistuksena on hyvä mainita myös ruudun oikeassa ylälaidassa kieppuva pienoiskartta, joka tekee alueilla navigoinnista entistä helpompaa. Olisin kuitenkin jäänyt kaipaamaan uudistuksia kulkupelin ohjaamiseen liittyen: kaaraa ohjataan eteenpäin vasemmalla tatilla ja käännetään oikealla samalla kun pelin kamera kääntyy, ja tämä yhdistelmä tuntuu kulkuneuvon ohjaamisratkaisuna vähän hassulta pitkien pelituntien jälkeenkin. Borderlandsin latausajat ovat ajoittain huomattavan pitkiä, ja välillä valikoiden sisälläkin saa joutua vartomaan tovin jos toisenkin.

Ensimmäinen Borderlands on niin visuaaliselta anniltaan kuin sisältöpuoleltaankin melkein yhtä kovaa kamaa kuin vuosikymmen sitten - kokonaisuus on kestänyt aikaa samaan ikäluokkaan kuuluvia Bioshock- ja Uncharted-sarjan ensiesiintymisiä paremmin. Borderlands: Game of the Year Edition tarjoaa kätevän mahdollisuuden tehdä tuttavuutta kulttimaineeseen nousseen sarjan kanssa. Onkin jännittävää nähdä ensi syksynä, mihin suuntaan Gearbox vie roolipeliräiskimistä Borderlands 3:n myötä.