Secret of Mana Collection

Square Enixin Mana-sarja - japanilaisittain Seiken Densetsu - oli yksi 1990-luvun kiitellyimmistä ja rakastetuimmista pelisarjoista. Tai siis kahden ensimmäisen osansa verran. Jostain merkillisestä syystä sarjan kolmososa jäi vuonna 1995 tapahtuneen julkaisunsa jälkeen vain Japaniin, vaikka fani toisensa jälkeen kinusi ja vaati Squarea tuomaan pelin myös länteen.

Tästä syystä kolmannen Seiken Densetsun ympärille muodostui erikoinen legendaarinen status. Japania ymmärtäneet ja pelin nousevan auringon maasta ostaneet kehuivat kilvan pelin erinomaisuutta samalla kun muut jäivät vain haaveilemaan tuosta kuulopuheiden mukaan legendaarisen erinomaisesta toimintaroolipelistä. Vuosien saatossa kolmatta Densetsua pääsi viimein pelaamaan englanniksi, kiitos emulaattoreiden ja fanikäännösten, mutta sekään ei saanut Square Enixiä heltymään. Seiken Densetsu 3 jäi virallisena julkaisuna vain japanilaisten iloksi.

Tältä näytti myös vielä pari vuotta sitten, kun Collection of Mana julkaistiin Japanissa. Edelleenkään ei kuulunut hiiskaustakaan sen suhteen, että käännöstä olisi koskaan luvassa. Nyt kuitenkin aivan yllättäen kokoelma saapui viimein ostettavaksi myös lännessä, kun kesän E3-pressin yhteydessä Nintendo ilmoitti, että nyt sitä sitten saa, ostakaa vaikka heti. Ja ei muuta kuin kokeilemaan.

Seiken Densetsu 3 tunnetaan siis tätä nykyä nimellä Trials of Mana, ja kokoelman lisäksi pelistä on luvassa ensi vuonna myös uudelleenmasterointi kaikille markkina-alueille. Suunnanmuutos on melkoinen, mutta kun peliä on takana useita tunteja, alkuperäisen politiikan ymmärtää hieman paremmin. Trials of Mana sisältää nähkääs valtavasti dialogia. Asiaa ei auta se, että pelissä on kolme eri tarinalinjaa, joista jokainen on pelattavissa kahdella pelin kuudesta päähahmosta. Pelkkä päähahmon vaihto muuttaa pelin kerrontaa aina hieman. On siis suhteellisen selvää, että käännöstyö olisi maksanut perunoita ja mansikoita, eikä enää vuonna 1995 haluttu ottaa taloudellista riskiä. Olihan uusi konsolisukupolvikin jo jalka ovensuusta sisällä.

Mitäpä lännessä siis menetimme? Emme enempää emmekä vähempää kuin kenties koko 16-bittisen aikakauden parhaan JRPG:n. Trials of Mana on maaginen. Tarina on loistava, pelimekaniikka hiottu viimeisen päälle parhaimmilleen ja niin grafiikat kuin ääniraitakin ovat aikakauden parasta jälkeä. Sitten ensimmäisen Manan Square Enix oli hionut viimeisetkin rosot käyttöliittymästä ja tarinankuljetuksesta, minkä ansiosta Trials of Mana on todella sujuvaa pelattavaa ja mielenkiintoista seurattavaa. Tunnit vilistävät silmissä, kun manapuun salaisuuksia lähtee ratkomaan.

Trials on monella tavalla täydellinen JRPG. Hahmot ovat kiinnostavia, taistelusysteemi sujuva ja hauska, eikä peli leviä missään vaiheessa turhaksi jaaritteluksi tai ympyrässä pyörimiseksi. Nyt peliä pelattuani en ihmettele enää hetkeäkään sitä, miksi peli sai legendaleiman kylkeensä. Trials of Mana on pelattava, piste ja loppu.

Paitsi että niin, kokoelmassahan oli kaksi muutakin peliä. Seiken Densetsu -sarjan ensimmäinen osa tunnettiin rapakon takana nimellä Final Fantasy Adventure, joskin Euroopassa peli pääsi sen sijaan hyllyille nimellä Mystic Quest. Pelisarjan tutuimmat elementit ovat havaittavissa jo ensimmäisestä pelistä. Reaaliaikaisuudestaan huolimatta taktiikkaa vaativa taistelu sekä seikkailemaan innostava maailma ovat läsnä, mutta muuten ensimmäinen Seiken Densetsu on kestänyt aikaa huonoiten kolmikosta.

Peli julkaistiin aikanaan Game Boylle, joten muistivaatimuksista johtuen pelin tarina on todella suurpiirteinen ja suoraviivainen. Eteneminen paikasta toiseen nopeaa on ja koko pakettia leimaa tietynlainen yksinkertaisuus. Tavallaan tämä toimii pelin eduksi: kaikki etenee sähäkästi ja virtaviivaisesti, ainoastaan vaikeustaso on myöhempiä osia kireämpi. Hyvä niin, sillä muuten pelin suhaisi läpi parissa tunnissa.

Seiken Densetsu 2 eli Secret of Mana on sitten se peli, jonka kaikki SNES-pelaajat Euroopassa luultavasti tunnistavat. Erona edeltäjään Secret of Mana lisäsi pakettiin toimivan moninpelin, erittäin kauniin ulkoasun ja ääniraidan sekä reippaasti parannellun käyttöliittymän. Myös tarinaan oli panostettu merkittävästi. Peli on edelleen SNES-roolipelien kärkikastia ja ehdottomasti pelaamisen arvoinen paketti, jos tämä joltain on vielä kokematta.

Entäpä sitten kokoelmana? Seikkailut ovat erittäinkin pelikelpoisia ja erinomaisia, mutta kokoelmana Collection of Mana hieman ontuu. Ainoastaan ensimmäiseen peliin on tarjolla useampia erilaisia grafiikkafilttereitä. Kakkonen ja kolmonen ovat mukana sellaisenaan, joskin ruudun koko on säädettävissä. Oheistietoa tarinasta, musiikkisoitin ja galleria toki löytyvät.

Vaan siinäpä se. Koska pelit ovat mainioita, ostosta voisi suositella suoralta kädeltä, vaikka kokoelma ei kokemukseen juuri mitään lisää tuokaan. Ongelmaksi muodostuukin paketin hintalappu. 40€ kolmesta yli 20 vuotta vanhasta pelistä ilman sen kummempia lisäyksiä on melkoinen hintapyyntö, eikä se ole lainkaan linjassa muiden nostalgiakokoelmien kanssa. Toki Trials of Manan ensimmäinen virallinen länsijulkaisu varmasti oikeuttaa vähän korkeamman hinnan, mutta samalla karkoittaa kaikki muut paitsi ne, jotka Trialsin haluavat välittömästi kokoelmiinsa.

Sääli, sillä Trials of Mana olisi jo yksinään ostamisen arvoinen peli. Kun mukana on vielä kaksi muutakin mainiota JRPG-seikkailua, kolmikko olisi ehdotonta yleissivistyksessä olevien aukkojen paikkaamista ja muistojen mutkatietä. Jos hintalappu ei hirvitä, ostosuositus on ehdoton. Kyllä näiden parissa sateiset kesäpäivät kuluvat edelleen mainiosti.