Cookie

Gamereactor käyttää cookieseja taatakseen parhaan mahdollisen selailukokemuksen sivustollamme. Jos jatkat eteenpäin niin oletamme, että hyväksyt cookies-käytäntömme.

Suomi
arviot
Wolfenstein: Youngblood

Wolfenstein: Youngblood

Machine Games ja Arkane Studiosin yhteistyönä on syntynyt yhteistyötä painottava Wolfenstein.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto

Katsot

Preview 10s
Next 10s
Mainosta

Wolfenstein on pitkäikäinen sarja, ja uusin osa Youngblood keskittyy B.J. Blazkowiczin tyttärien Jessican ja Sophian edesottamuksiin natsien miehittämässä Euroopassa 1980-luvulla. Wolfenstein: Youngblood sijoittuu siis kaksikymmentä vuotta Wolfenstein II: The New Colossuksen jälkeiseen aikaan, ja tässä vaihtoehtoisessa historiassa natsit voittivat maailmansodan. Kaksostyttöjen isä Blazkowicz on kadonnut Ranskassa, joten on aika lähteä noutamaan isä takaisin. Siinä sivussa autetaan ranskalaisia taistelemaan natseja vastaan.

Opastusosiossa havainnollistetaan samalla hyvin Blazkowiczien perheonnea, ja tytärten keskinäistä yhteispeliä. Pian onkin sitten jo aika lähteä tositoimiin. Tehtävissä maaliin pääsee useampaakin reittiä riippuen siitä, minkä erikoiskyvyn itselleen valitsee aloituksessa. Valitsin Sophian, ja mukaan lähti äänenvaimennettu pistooli, veitsi ja haarniska, jolla parannetaan suojaa niin itselle kuin pelikaverillekin.

Molemmilla sisaruksilla on päällään erikoisasu, jolla voi helposti piiloutua natsien katseilta. Jos hiiviskely ei innosta, voi suoraankin toimintaan ryhtyä. Tämä onkin ehkä se suositeltavampi tapa, sillä lähitaisteluhyökkäykset ovat tyydyttäviä, ja aseiden käsittely on erittäin hyvin toteutettu.

Wolfenstein-pelit ovat aiemmin olleet melkoisen suoraviivaisia, lineaarisesti eteneviä ensimmäisen persoonan pyssyttelyjä. Tällä kertaa painopiste on kuitenkin kaverin kanssa pelaamisessa. Yksin pelaaminen luonnistuu tekoälyn avustuksella, mutta suositeltavampaa on lähteä Ranskaan ihmispelaajan kanssa verkon välityksellä. Kaverin tai satunnaisen seuralaisen kanssa pelaamisen ohella mukana on hahmonkehityspuita, kosmeettista tavaraa avattavaksi ja niin päivä- kuin viikkohaasteitakin suoritettavaksi. Kyseessä on siis selvästi sivuaskel eli niin sanottu spin-off, ja seuraava Wolfenstein tuskin seuraa Youngbloodin kaavaa. Odotetusti ihmispelaajan kanssa meno on monin verroin hauskempaa kuin yksin.

Wolfenstein: Youngbloodissa on niin sanottu kaveripassi. Toisin sanoen Deluxe Editionin hankkinut voi kutsua kaverin mukaan karkeloihin, vaikka hän ei olisi itse peliä lainkaan ostanut. Kaveri tarvitsee vain aktiivisen Bethesda.net-tilin. Saavutuksia tai pokaaleja ei tietenkään peliä hankkimatta kerry, mutta kysymyksessä on kuitenkin hieno tapa päästää pelaamaan peliä kaverin kanssa. Kaveripassilla tehdyn edistyksen saa pitää, jos päättää hankkia pelin itselleen.

Wolfenstein: YoungbloodWolfenstein: YoungbloodWolfenstein: YoungbloodWolfenstein: Youngblood

Hahmovalinnalla ei ole merkitystä, sillä hahmonkehityspuu on aina sama, ja muutkin valinnat ja päivitykset ovat täysin samanlaiset. Hahmonkehityspuussa on kolme haaraa: Mind, Muscle ja Power. Mind parantaa terveysmittaria, ammusten käsittelyä ja väistelykykyjä. Muscle päivittää haarniskaa, raskaiden aseiden käyttökykyä, erikoisammusten hyödyntämistä ja parantaa kovempien pahiksien päiviltä ottamista. Power puolestaan "buffaa" eli parantaa erikoiskykyjen käyttöä. Päivityksiä pääsee hankkimaan pelaamalla karttuvien tasojen ja kokemuspisteiden avulla. Kosmeettista tavaraa ja lisää kokemuspisteitä voi hankkia pelin sisäisellä valuutalla tai kultaharkoilla, joita siis ostetaan oikealla rahalla. En kuitenkaan kokenut missään vaiheessa tarvetta turvautua mikromaksuostoksiin.

Pahaksi pettymykseksi on mainittava tehtävärakenne. Pelin alku antaa odottaa vahvasti tarinavetoista kokemusta, mutta siitä ei missään tapauksessa ole kyse. Tarinaa ei tunnu olevan kuin nimeksi, sillä suurin osa tehtävistä on vain mallia "nouda tuo tavara tuolta ja palaa takaisin". Ympäristö on niin sanottua puoliavointa mallia, jossa matkataan edes takaisin pienikokoisemmilla alueilla. Itse ympäristöjen suunnittelu on mitä upeinta jälkeä, mutta niissä suoritettavat tehtävät ovat tylsiä, ja niissä kohdataan samat pahikset samoissa paikoissa aina uudestaan ja uudestaan. Pelisuunnittelussa on haluttu painottaa sitä, että tehtävät voi suorittaa usealla erilaisella tavalla. Kuitenkin perinteinen lineaarinen rakenne olisi toiminut paremmin, sillä samojen paikkojen nuohoaminen moneen kertaan muuttuu nopeasti tylsäksi.

Hyväksi puoleksi on mainittava erilaisten aseiden käyttö tappeluiden eri vaiheissa. Esimerkiksi vahvalla suojalla siunatun pahiksen suojaus kannattaa ensin tuhota tehokkaalla kiväärillä, ja sitten viimeistellä urakka haluamallaan toisella aseella. Jos alueella tarpoo kommandant, on hänet otettava ensin päiviltä, ellei halua vahvistusten ryntäävän toveriensa avuksi alta aikayksikön.

Wolfenstein: Youngblood on mielenkiintoinen kokeilu pitkäikäisessä sarjassa, ja kaverin kanssa koettuna se onkin kelpo viihdettä. Yksinpelaajia kuitenkin odottaa tylsä, grindaamiseen painottuva matka, jossa nuohotaan läpi samoja alueita moneen kertaan. Tuntuma erilaisiin aseisiin on silti mahtava, ja kenttäsuunnittelu itsessään on erittäin laadukasta.

07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Pelattavuus, aseiden käsittely, brutaali taistelu, kenttäsuunnittelu, tarina, siskosten keskinäinen kemia
-
Itseään toistavat tehtävät, paljon samoissa paikoissa kulkemista, päätarina on lyhyt, tylsä tehtäväsuunnittelu
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä