Doom 3 (Nintendo Switch)

Kuulun varmasti mielipiteineni vähemmistöön, mutta vuoden 2004 kauhuileva grafiikkahirmu Doom 3 on aina ollut miellyttävämpi pelikokemus kuin vuoden 2016 reaktioräiskintä Doom. Aika on kuitenkin kulunut, ja nyt tämä vuosituhannen alun kauhistuttava graafisten muskeleiden merkkipaalu mahtuu käteen Nintendo Switchillä. Teknisesti peli rullaa hyvin, ja on muutenkin se tuttu Doom 3 niin hyvässä kuin pahassa.

Nimetön avaruusmariini saapuu uuteen palveluspaikkaansa, joka sattuu olemaan UAC-yhtiön tutkimuslaitos Marsissa. Tutkimusta on todellakin tehty, sillä portti helvettiin aukeaa muuttaen valtaosan avaruusaseman työntekijöistä zombeja muistuttaviksi verenhimoiksi olioiksi. Samalla portin aukaisulla Marsiin pääsee koko joukko toinen toistaan kammottavamman näköisiä hirviöitä. Yksinäisen mariinin tehtäväksi jää paitsi selviytyä hengissä, myös tehdä loppu helvetin mönkijöiden invaasiosta. Nintendo Switch -versiossa ovat mukana myös peliin julkaistut lisäosat Resurrection of Evil ja The Lost Missions.

Jo ilmestyessään Doom 3 tuntui pelillisesti vanhentuneelta. Tarina etenee lineaarisesti ahtaissa pimeissä käytävissä edeten, eikä tähän kaavaan tule vaihtelua missään vaiheessa. Kauhutunnelmaa luodaan pimeyden ohella salaovista pelaajan kimppuun hyppäävillä pahiksilla. Kikka vanhenee hyvin nopeasti, ja viimeistään muutaman tunnin pelaamisen jälkeen osaa uuteen huoneeseen tullessaan kääntyä jo valmiiksi ympäri. Usein se salaovesta kimppuun käyvä mölli hyppää päälle juurikin takaa. Julkaisussaan Doom 3:ssa oli sellainen kumma piirre, ettei asetta ja taskulamppua voinut käyttää samaan aikaan. Tämä on onneksi korjattu jo vuosia sitten, ja Nintendo Switchin versiossa nurkkia voi valaista huoletta ja helposti vasenta liipaisinta näpäyttämällä.

Switch-version on tehnyt Panic Button, ja jälki on odotetun hyvää. Graafisessa loistossa aika on ajanut pahasti ohi, sillä kaikki pinnat ovat nykymittapuulla varsin karmeaa pikselimössöä, eikä yksityiskohtia liiaksi ole. Kaikesta saa kuitenkin riittävän hyvin selvää, ja valon ja varjon leikki ahtaissa käytävissä on edelleen vaikuttava näky. Lisäksi se tärkein eli pelattavuus on kohdillaan. Ohjaus tottelee käskyjä kuten pitää, ja varsinkin Pro Controllerilla isolla ruudulla pelaten meno on mukavaa. Kannettavassa muodossa Doom 3 toimii yhtä hyvin kuin isollakin ruudulla, mutta hidastempoinen pimeyteen luottava kauhutunnelma kärsii samalla pahasti.

Erilaisia aseita tarttuu matkan varrella mukaan vajaat kymmenen kappaletta, ja niitä voi käyttää milloin haluaa. Toisin sanoen varsin monissa peleissä nähtyä kahden tai kolmen aseen rajoitusta ei ole. Tussareissa on riittävästi vaihtelua, ja erilaisia tuliluikkuja käyttää välillä ihan vain itseään viihdyttääkseen. Tämä siksi, kuten jo tuli mainituksi, Doom 3:n rakenne on erittäin kaavamainen ja itseään toistava. Äänimaailma on kestänyt aikaa ihmeteltävän hyvin. Tunnelmaa luodaan erilaisilla taustaäänillä: putket sihisevät, jossain kalahtaa metalli metalliin ja kaiuttimesta kuuluu uhkaava nauru. Musiikkia ei juuri ole, ja ratkaisu toimii hyvin. Joskus pelottavinta onkin se täydellinen hiljaisuus. Vastaavasti aseäänet ovat pääosin harmillisen munattomia. Tämä on sääli, sillä vaikuttava pauke olisi kruunannut äänimaiseman.

Erilaisia vihollisia on riittävästi, ja sarjan fanit tunnistavat erilaiset möllit varsin helposti. Pisteitä on annettava siitä, miten jokainen uusi pahistyyppi esitellään. Pelaaminen katkeaa, ja välivideo esittelee poikkeuksetta murisevan ja tai kirkuvan örrimörrin. Sen jälkeen kuvakulma siirtyy takaisin avaruusmariiniin, ja taistelu alkaa. Tehokeino ei vanhene missään vaiheessa, ja näitä lyhyitä videoita jää pelatessaan oikein odottamaan. Suurikokoisen mylvivän Hell Knightin kohtaaminen ensimmäistä kertaa nostaa edelleen niskavillat pystyyn.

Doom 3 on sarjansa erilaisin, ja ehkä siksi myös parjatuin, osa. Se tekee parhaansa luodakseen hidastempoista kauhutunnelmaa lähinnä pimeydellä ja seinämien verivanoilla. Tunnistan Doom 3:n pelilliset puutteet, mutta henkilökohtaisesti kyseessä on minulle se sarjan rakkain osa. Siksi pelin lataaminen Nintendo Switchille oli erittäin helppo valinta, eikä hintaakaan ole kuin kymmenisen euroa.

Suosittelen pelaamaan kaavamaisuuden vuoksi pienissä erissä, ja pimeyteen luottavan kauhutunnelman vuoksi isolla ruudulla Pro Controllerilla. Doom 3 on kiintoisa aikamatka vuosituhannen alkuun ja siihen, mitä tuolloin tarvittiin mahtavan grafiikan tuottamiseen ja pelaajien pelottelemiseen. Arvosanassa on pisteen verran naavapartaisen Doom 3 -fanin lisää.