Void Bastards

Void Bastards on ensimmäisen persoonan tieteispyssyttely, joka sijoittuu Sargasso Nebulaan. Paikan päällä asukit mutatoituvat, eikä kenelläkään ole kivaa. Vangit siirtyvät alukselta toiselle tonkien ruokaa, polttoainetta, romua ja ammuksia. Ja tämä kaikki on tehtävä vältellen radioaktiivisuutta, automatisoituja vahtirobotteja ja kamalia mutantteja. Pelaajan tehtäväksi jää raivata jotain logiikkaa tähän sekamelskaan.

Ulkoisesti Void Bastards näyttää mitä parhaimmalta. Animaatiota muistuttavan grafiikan vertaus Borderlandsiin on hieman epäreilu, mutta ei kuitenkaan jää kauaksi. Pahikset on mallinnettu spriteilla perinteisen 3D-mallinnuksen sijasta. Tarinaa ei ole kuin nimeksi, ja juoni ohjaa vain kohti seuraavaa tehtävää. Sarjakuvista opittuna keinona viereisestä huoneesta kuuluvat äänet näkee ruudulla tekstinä, joka tietysti auttaa ennakoimaan, mitä seinän takana tapahtuu. Harmillisesti tätä hauskaa kikkaa ei käytetä kaikkien äänitehosteiden yhteydessä.

Jokainen alus koostuu verkostosta moduuleita, ja jokainen matkustusluokka sisältää erilaisia moduuleita. Eri firmat järjestävät moduulinsa eri tavoilla, ja luvassa onkin satunnaisia vaaroja, automaattisia turretteja, turvallisuusrobotit aktivoivia valvontakameroita ja toki mutanttipahiksia. Luonnollisesti seassa on myös hohtavaa "loottia" kerättäväksi.

Pelihahmot ovat itsekin hieman satunnaisia. Aina kuoleman korjatessa saa pienen pakkauksen, jossa on ammuksia satunnaiseen aseeseen, joka pelaajalla on hallussaan. Hahmoilla itsellään on joko positiivisia tai negatiivisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat pelaamiseen. Tämä ominaisuus voi olla jopa kuuluva "jahuu!" -huuto aina, kun poimii maasta esineen. Ominaisuuksia voi onneksi tuunata geeniterapia-aluksissa. Lääkintäaluksissa voi parantaa itseään. Luksus-laivoissa on paljon ruokaa. Komentosiltaisissa aluksissa saa kartan kaikista aluksen tavaroista ja konteista. Tämä koskee myös tavaraa, jota tarvitaan hahmopäivityksiin ja tarinan kannalta keskeiseen roinaan. Peli onnistuu hyvin avaamaan erilaiset mahdollisuudet pelaajalle vähitellen. Kyseessä on siis satunnainen peli, joka silti sisältää riittävän loogiset osa-alueet. Satunnaisuuden ehdoton huono puoli on se, että kuoleman koittaessa ei jatkaessa välttämättä ole välineitä edetä, juurikin sen satunnaisuuden vuoksi.

Kuoleman korjatessakin saa onneksi pitää keräämänsä rojut, päivitykset ja tuunausmateriaalit. Noin puolivälissä peliä nikkarointi onkin hauskaa, ja itselleen voi asettaa tavoitteeksi esimerkiksi jonkin aluksen "raidaamisen" tyhjäksi roinasta. Suuri osa pelaamisesta on nebulan tutkimista ja tasapainoilua polttoaineen, ruoan, ammuksien ja tarvittavan roinan kanssa. Kuten jo mainitsin, puolivälissä peli alkaa olla mahtavaa, kun erilaisista mekaniikoista on päässyt jyvälle.

Alussa pelaaminen on runsasta kuolemista, kun koettaa opetella pelin eri toimintoja, ja mukautua pahiksien käytökseen. Jos pelaa aktiivisesti päätehtäviä, saattaa pelin loppuun päästä ennemmin kuin haluaisikaan. Sitä paitsi pelaaminen muuttuu tylsäksi hiljakseen, kun uutuuden viehätys loppuu. Varsinkin tiettyihin vihollistyyppeihin kyllästyy tosissaan. Loppuun pääsee noin 12-15 tunnissa. Suosittelen nostamaan vaikeustasoa hieman korkeammaksi, sillä pitkitetty nautinto on tässä tapauksessa se parempi vaihtoehto.

Ensimmäisen persoonan ammuskelu toimii, mutta siinäkin on omat ongelmansa. Tuntuma ei ole yhtä kankea kuin muinaisissa räiskinnöissä, mutta ei missään nimessä myöskään niin sujuva kuin moderneissa räiskintäpeleissä. Aseen perällä ei voi lyödä, joten ammuksien loppuessa ei voi tehdä muuta kuin luikkia karkuun parasta toivoen. Ydintoiminnassa ei ole mitään ylitsepääsemättömän ärsyttävää, mutta sen kummallisuudet on silti syytä mainita.

Osan ajastani Void Bastardsin parissa koin nautittavaksi, mutta en missään nimessä kaikkea. Varsinkin loppuun pääsemisen jälkeen voi olla hankalaa motivoida itseään toiselle kierrokselle. Peli onkin parhaimmillaan pienissä erissä koettuna. Void Bastardsissa on ainesta, mutta täysin onnistunut paketti se ei ole.