Wreckfest (PS4)

Gamereactorin PC-version arvion voi lukea täältä.

Suomalainen Bugbear Entertainment nousi 2000-luvun aikana kaahailugenren isoksi nimeksi klassikkorallia tarjonneella Rally Trophyllä ja ennen kaikkea Psygnosiksen muinaisista Destruction Derby -peleistä innoitusta ottaneilla Flatout-romuralleilla. Vaikka Flatout-tuotemerkki myytiin eteenpäin, Bugbear ei jäänyt lepäämään laakereillaan. Siinä missä uuden kehittäjän käsissä Flatout-sarja lässähti aivan totaalisesti, Bugbear päätti näyttää, miten kunnollinen romuralli tehdään.

Wreckfest oli kehitteillä todella pitkään ja julkaistiinkin lopulta PC:lle vuoden 2018 aikana. Ymmärrettävästi konsolipelaajat harmittelivat rälläyksen jäämistä tietokonepelureiden iloksi, mutta nyt vuotta myöhemmin peli on saatu myös konsoleille. Itse missasin PC-version aikanaan, mutta siitä kuultujen kertomusten perusteella Bugbear osaa edelleen hommansa. PS4-version myötä on ilo todeta, että näin todellakin on.

Nimestään huolimatta Wreckfest on erittäin selkeä Flatoutien perillinen. Pelti vääntyy ja renkaat kirskuvat, kun herrasmiessäännöt jätetään narikkaan kukkulan kuninkuudesta kisailtaessa. Nopeatempoiset jokamiesluokan kisat loppuvat monen kilpailijan osalta ennen aikaansa, kun peltikasa liittää kuskinsa kattokerhon jäseneksi. Törmäily ja tuuppiminen ovat ehdottomasti varteen otettavia taktiikoita mutkiin tultaessa.

Kisaamisen ohella myös törmäillään tosissaan. Kun edessä on areena ja vain viimeinen liikkuva pyöräpari voittaa, adrenaliini on huipussaan. Eikä se tietenkään olisi hauskaa, ellei välillä sääntökirjasta kaivettaisi epäreilumpia sivuja luettavaksi. Siinähän koetat kaahata kolmipyöräisellä Reliant Robinilla koulubussia karkuun. Tai vielä parempaa, hyppää itse koulubussin rattiin ja koeta liiskata mahdollisimman monta koppimopoa. Wreckfestin aiheuttama tuhovimma on hillitön, anarkistinen ja ehdottoman hauska.

Törmäilyn tarjoamaa riemua tehostaa mainio fysiikanmallinnus. Autot romuttuvat komean näköisesti ja kunnon osuma tuntuu luissa ja ytimissä asti. Touhu muuttuu nopeasti erityisesti romurallissa hupaisaksi, kun kentällä pyörivät autot näyttävät siltä, ettei niiden enää pitäisi pystyä liikkumaan lainkaan. Jokainen autoista on erilainen ajettava, eivätkä omat suosikit pirssien joukosta erotu heti. Wreckfest vaatii harjoittelua, vaikka erinomaisen fyysinen ajomallinnus onkin puhdasveristä arcadea.

Yksin pelatessa Wreckfest ei turhia kiemurtele. Kampanja koostuu sarjasta erilaisia luokkia, joiden sisällä käydyt kisat voi valita suhteellisen vapaasti, kunhan autotallissa on oikea kosla kisaa varten, tai aiemmista kisoista on kerättynä tarpeeksi pisteitä. Kokemustasojen noustessa ostettavaksi saa koko ajan uusia autoja sekä tietenkin viritysosia niihin. Virittely on wanhaan malliin yksinkertaista, ja jokainen uusi pultattava palikka tehostaa jotain auton osa-aluetta. Ei turhia kommervenkkejä, mutta silti samojen kisojen hinkkaamista ehkäisevä systeemi: näin se hoidetaan!

Vielä arvosteluvaiheessa Wreckfest oli harmillisesti romuna myös koodinsa osalta. Peli lataili pahimmillaan toista minuuttia yhtä kisaa ja kaatuili tasaisin väliajoin. Bugbear korjasi ongelman vähän ennen julkaisua 1.3 -päivityksellä, joka on jo huomattavasti tasalaatuisempi kokemus. Latausajat ovat paikoitellen edelleen todella pitkät ja mikä ikävintä, ruudunpäivitys ei pysy tasaisena. PS4 hyytyy pelin alla paikoin aivan totaalisesti, kun ruudulla lentää autojen lisäksi myös runsaasti pellinkappaleita. Kenties päivityksellä korjattavissa tämäkin, sillä vaikka pelin rujon ruskea ulkoasu sopiikin teemaan hyvin, ulkoasu ei silti ole mitenkään mykistävää tasoa.

Näennäisestä monipuolisuudestaan huolimatta Wreckfest keskittyy tekemään yhtä asiaa ja tekee sitä hyvin. Pitkiä sessioita pelin parissa ei jaksa istua, mutta pieninä annoksina autoarmageddon nostaa kieron hymyn huulille. Vaikka vielä tässä vaiheessa PC-versio on luultavasti parempi hankinta, ei konsoliversiotakaan kannata hyljeksiä, jos tietokoneessa ei vääntö riitä.