Code Vein

Vuonna 2011 julkaistiin From Softwaren Dark Souls, joka tuli tunnetuksi ennen kaikkea vaikeustasostaan. Tämä ei itse asiassa ole totta. Kyse on vain siitä, että Dark Souls esitteli joukon sääntöjä, joiden puitteissa koko pelimaailma toimii. Käsittelen näitä ominaispiirteitä kaksiosaisessa artikkelissani täällä ja täällä. Dark Soulsin julkaisusta on kulunut jo hyvä tovi, ja monet muutkin firmat ovat halunneet julkaista omia Souls-like-pelejään. Yleensä näissä otetaan Souls-pelien lähtökohta, ja pyritään sitten lisäämään kokonaisuuteen joku oma juttu. Bandai Namcon Code Vein tekee viisaasti siinä, että se kopioi varsinaisen pelattavuuden suoraan esikuvaltaan, ja kuorruttaa omana juttunaan kokonaisuuden animella ja selkeillä peliohjeilla.

Code Veinin tarina on melkoista höttöä, mutta halutessaan siihen voi kyllä uppoutua. Maailmanloppu on tullut, ja kaikki on pielessä. Pelaaja on kuolleista herätetty revenant kaltaistensa joukossa. Tämän enempää tarinasta ei suurin osa pelaajista välttämättä haluakaan tietää. Olennaista on riittävä motivaatio lähteä tutkimaan pelimaailmaa yksin tai kaverin kanssa.

Toisin kuin esikuvansa Dark Souls, Code Vein alkaa huomattavan kattavalla hahmonluontiruudulla. Vaihtoehtoja riittää, mutta lopputuloksena syntyy poikkeuksetta huomiota herättäviin vaatteisiin puettu kaunis animepoika tai -tyttö. Oman hahmon luomiseen kannattaa käyttää runsaasti aikaa, sillä tätä luomustaan joutuu sitten katselemaan melkoisen pitkään kolmannen persoonan vinkkelistä. Jos menee pieleen niin jossain määrin omaa hahmoaan pääsee muokkaamaan myös pelin aikana tukikohdassa.

Code Vein lainaa rakenteensa Dark Souls III:lta. Toisin sanoen opastusosion jälkeen saavutaan tukikohtaan, josta sitten lähdetään pikamatkustuksen turvin uusiin paikkoihin. Maailma laajenee hiljakseen alueelta toiselle saumattomasti siirryttäessä, ja uusia pikamatkustuspaikkoja avatessa. Code Veinin maailma on maltillisesti kiemurteleva: paikkoja pääsee kyllä ihmettelemään ja oikoreittejä avaamaan, mutta joka suuntaan leviävää kaiken yhdistävää kenttäsuunnittelua ensimmäisen Dark Soulsin malliin ei ole luvassa. Maisemissa on riittävästi vaihtelua niin valaistuksen kuin yksityiskohtienkin suhteen, mikä pitää pelaajan mielen virkeänä. Tukikohdassa on jopa erillinen ilmoitustaulu, joka ilmoittaa pelaajalle, mihin tämän seuraavaksi tulee suunnistaa tarinassa edetäkseen. Jokainen Dark Soulsissa tuntikaupalla harhaillut tietää, miten iloinen asia Code Veinin ilmoitustaulu onkaan.

Varsinainen pelattavuus on, kuten jo sanoin, kopioitu aivan sellaisenaan esikuvaltaan. Tätä on pidettävä hyvänä asiana, koska lajityypin veteraanit ovat heti kuin kotonaan. Ainoa opeteltava uusi asia on terminologia: tallentaminen tapahtuu bonfiren sijasta mistlella, sielujen sijasta pahikset pudottavat haze-valuuttaa ja niin edelleen. Ja toisin kuin Dark Souls, Code Vein opettaa pelaajalleen, mistä on kyse. Pelin aloittava opastusosio kertoo perusmekaniikan, ja tähän tutoriaaliin voi myöhemmin palata niin halutessaan. Lisäksi taukovalikossa on erittäin hyödyllinen read hint -osio, joka opettaa kätevästi enemmän tai vähemmän kaiken tarpeellisen. Suosittelenkin lämpimästi käyttämään aikaa kirjallisen opastusosion lukemiseen: se poistaa käytännössä kokonaan tarpeen lähteä etsimään apua Internetin ihmeellisestä maailmasta.

Code Veinin hahmonkehitys on miellyttävän selkeä, kunhan sen ensin ymmärtää. Hahmoluokkia kutsutaan nimellä Blood Code, ja niitä kerätään lisääkin matkan aikana. Nämä Blood Codet tarjoavat puitteet, joilla vahvistetaan ja heikennetään oman hahmon kykyjä. Kannattaa siis tietysti valita pohjaksi sellainen Blood Code, joka suunnilleen tukee omaa pelityyliä. Näiden Blood Codejen välillä voi vaihtaa vapaasti milloin haluaa, joten kokeileminen kannattaa.

Kokemuspisteiden karttuessa Code Veinissä oma tasonumero nousee, mutta omien tilastojen nousua ei pääse itse määräämään. Toisin sanoen peli itse päättää, mikä ominaisuus paranee kullakin tasolla. Olennaisempaa onkin aseiden ja varusteiden päivitys ja muokkaaminen. Aseet ja varusteet muuttavat merkittävästi pelaamista, joten niiden aseiden ja varusteiden valintaan (ja kehittämiseen) kannattaa käyttää runsaasti aikaa.

Souls-like-peleissä yksi tapa edetä on pelihahmon tason kohottaminen keinotekoisesti samoja paikkoja uudestaan ja uudestaan tekemällä eli niin sanottu grindaaminen. Tätä on tehtävä myös Code Veinissä, mutta prosessin miellyttävyyteen on panostettu. Ensinnäkin grindaamisen aikana on hyvä kokeilla erilaisia aseita ja varusteita, sekä muutenkin harjoitella peruspelattavuutta. Toisekseen pelin aikana avataan lyhyehköjä luolastohaasteita, joita Code Vein kutsuu nimellä Depths. Näitä suorittamalla saa paitsi kokemuspisteitä ja harjoitusta, myös hahmonkehitykseen tarvittavia päivitysesineitä. Tarinallisesti Depths ei ole kiinnostava, vaan enemmänkin muusta juonesta irrallinen osa. Sen sijaan pelillisesti Depths on erittäin tervetullut lisä.

Code Vein on suurimmaksi osaksi yksinpeli, mutta mukana kulkee koko ajan niin halutessa yksi tekoälykaveri. Kumppani tarjoaa paitsi sanallista vinkkiä ja apua, myös tietenkin tukea taisteluissa. Moinen alentaa Code Veinin vaikeustasoa melkoisesti, kun taisteluissa pahiksien huomio ei aina keskitykään pelaajaan itseensä. Kokonaan yksinkin voi pelata, jos haluaa. Mikäli vaikeustaso äityy liian kovaksi, voi apuun kutsua vielä kolmannenkin osanottajan, eli ihmispelaajan verkon kautta. Logiikka toimii tässäkin hyvin samalla tavalla kuin Dark Soulsissa sillä erolla, että apurin kutsuminen tehdään taukovalikossa sen sijaan, että rustailtaisiin maahan riimuja. Oikean ihmisen kanssa pelaaminen on mukavaa, mutta samalla se poistaa kokonaan Code Veinin haasteen. Lisäksi omia tavaroitaan ei voi jättää maahan pelikaverin poimittavaksi. Toista auttamaan mennyt ihmispelaaja ei voi isännän pelissä avata arkkuja tai ovia, poimia maailmaan asetettuja esineitä tai käynnistää pomotaistoa. Vierailija saa kuitenkin pitää keräämänsä kokemuspisteet, ja pahiksien pudottamat esineet.

Code Veinin digitaalinen lataus vie tilaa 30 gigaa, mikä on nykystandardeilla varsin maltillinen määrä. Värikäs ja riittävän yksityiskohtainen grafiikkaa hurmaa ja on se, joka erottaa pelin muista lajityypin teoksista. Animen ominaispiirteet ovat läsnä kaikkialla, joten kyseinen tyyli ei saisi ainakaan ärsyttää, mikäli mielii Code Veiniin perehtyä. Äänimaailma vaihtelee jylhän musiikin ja energisemmän jytkeen välillä. Ääniraidan voi valita joko japaniksi tai englanniksi, ja molemmat toimivat hyvin. On ihan makuasia, kumpaa haluaa pelatessaan käyttää.

Mitä ongelmia Code Veinissä sitten on? Niitä on tällä hetkellä sen verran riittävästi, että niistä on pakko mainita. Ensinnäkin lataustauot alueelta toiselle siirryttäessä ovat liian pitkät ainakin tavallisella PS4:llä pelatessa. Minään suurena ongelmana tätä ei voi pitää, mutta aina siinä lataamisessa kestää hieman liian kauan. Lisäksi kovissa taistelutilanteissa ruudunpäivitys hidastuu silminnähden, mutta näitä hetkiä ei onneksi tule vastaan kovinkaan usein. Pelihahmon ympärillä kulkevaa kameraa voi muokata jonkin verran valikoista, mutta silti kamera on ajoittain väärässä paikassa. Kummallinen moka on se, että suurimman osan ajasta henkilöhahmojen suut pysyvät liikkumattomina dialogin aikana. Itse en kokenut teknisiä ongelmia tai suoranaisia bugeja, mutta pelikaverillani kaatui koko peli yhden verkkoistunnon aikana, aseet leijuivat ilmassa ja muuta pientä ongelmaa. Tekniset pulmat eivät pilaa pelikokemusta, mutta muuten niin laadukkaassa teoksessa ne pistävät pahasti silmään.

Mikäli Souls-like-pelit eivät ole tuttuja entuudestaan, voi Code Vein olla juuri se, josta kannattaa aloittaa. Tarina ei ole selkeä tai edes kovin kiinnostava, mutta peruspelimekaniikka on opastusosion ja read hint -vihjeiden ansiosta opittavissa helpommin kuin koskaan ennen. Itselleni tärkeintä Souls-like-pelissä on, että se tarjoaa pelaajalleen useita erilaisia keinoja selvitä tilanteista. Tämä voi olla kaverin apuun kutsuminen, oman tason ylös grindaaminen, aseiden ja varusteiden parantelu, pahiksien liikeratojen ulkoa opetteleminen ja niin edelleen. Juuri tässä Code Vein onnistuu hienosti, ja siksi sitä voi suositella lämpimästi.