Pokémon: Detective Pikachu

Gamereactorin aiemman elokuva-arvion voi lukea täältä.

Pokémonit ovat tarjonneet pelaajille ja muille keräilyviettinsä valloilleen päästäneille unohtumattomia seikkailuita jo parinkymmenen vuoden ajan. Animesarjan ja -leffojen ystäviä on varmasti askarruttanut, että miltä elävillä näyttelijöillä toteutettu taskuhirviöelokuva näyttäisikään, ja tehostevyörytyksistään tunnettu Legendary Studios on lopulta uskaltanut tarttua haasteeseen. Detective Pikachu -seikkailupelisarjasta ammentava elokuva räväyttää katsojan eteen visuaalisesti varsin näyttävän Pokémon-hupailun, jolla on kuitenkin omat ongelmansa.

Leffan alussa parikymppinen Tim Goodman (Justice Smith) saapuu valtavaan, ihmisten ja pokémonien kansoittamaan Ryme Cityyn hakemaan edesmenneen isänsä tavaroita. Hämärässä auto-onnettomuudessa menehtyneen isukin kotoa löytyy metsästäjänlakkinen, ihmiskieltä solkottava Pikachu (Ryan Reynolds), joka on luonnollisesti menettänyt muistinsa. Sähköhiiren ja nuoren miehen muodostama duo onnistuu sotkeutumaan salaliittoon, jonka koukerot uhkaavat lopulta koko Ryme Cityn asukaskuntaa.

Alkupuoliskoltaan hyvin dekkarihenkinen Pokémon Detective Pikachu onnistuu tuomaan keräilemiseen ja voittamiseen keskittyvään Pokémon-maailmaan täysin uusia tuulia - Ash Ketchumia ja tämän pyrkyryyttä ei jää juurikaan ikävä, vaikka leffa toisaalta tarjoileekin jatkuvasti ovelia viittauksia Ashin ja kumppanien seikkailuihin. Kofeiinipärinöissään suulaaksi riehaantuvan Pikachun ja uivelon Timin dialogi on parhaimmillaan varsin nokkelaa, ja esimerkiksi Mr. Mimen kuulustelu on yksi leffan hauskimmista ja myös rohkeimmista kohtauksista.

Valitettavasti näyttelijävalinnat tuntuvat olevan leffassa vähän sinnepäin. Sanavalmiin Pikachun itsetietoiset ja vitsikkäät repliikit sopivat Reynoldsin suuhun kuin nenä päähän, mutta äänirooliin olisi kannattanut ehkä valita joku vähemmän tunnistettava tulkitsija; itse ainakin kuulin Deadpoolin koko ajan Pikachun puhuessa. Toisaalta taas faneja silitellään harkitusti myötäkarvaan, kun se oikea ja alkuperäinen Pikachu eli Ikue Ōtani pääsee välillä ääneen tunnetuimmassa roolissaan - ainoastaan leffan päähenkilö näet ymmärtää Pikachun "puhetta". Päähenkilön ja tämän seuraan aisapariksi liittyvän Kathryn Newtonin näyttelijänlahjat eivät riitä leffan keskushenkilöiden rooleihin, ja Bill Nighy vetää pahistulkintansa suoraan liukuhihnalta.

Valitettavasti Pokémon Detective Pikachu ei uskalla aivan laskea brändiin liittyvistä odotuksista irti, vaikka leffan alkupuolella ravistellaankin pölyjä pahimpien Pokémon-konventioiden päältä. Elokuva muuttuu näet jälkipuoliskollaan varsin tyypilliseksi maailmanpelastustarinaksi, ja edellä mainittu salaliittoteoria paljastuu jopa Pokemon-mittarilla todella epäuskottavaksi kuvioksi, jonka valottuminen aiheuttaa outoine juonenkäänteineen melkoisia päiden pudistamisia. Leffan päättävä loppurymistely on sekin varsin tuttua huttua, joka toisaalta näyttää Blu-ray-kiekon erinomaisen kuvanlaadun myötä varsin komealta toimintajaksolta - moista efektiannosta en olisi osannut odottaa alun dekkarimenon perusteella. Myös Pokémon Detective Pikachun puolivälissä käynnistyvä Inception-henkinen menomeininki loksauttaa leuan jos toisenkin.

Legendary Studios on pannut luovat voimat liikkeelle Ryme Cityn luomiseksi, mutta valitettavasti leffan visuaalinen ilme ei ole täysin yhtenäinen. Harmillisesti ongelmat liittyvät itse taskuhirviöihin, joiden toteuttamisessa paineet ja odotukset ovat luonnollisesti olleet kovimmillaan - monet Pokémonit näyttävät jopa pehmolelumaisilta ja kaikkea muuta kuin elävän näköisiltä karvaturreilta, ja esimerkiksi Mewtwo ja Squirtle-kilpparit taas ovat todella muovisen oloisia tuttavuuksia. Eläimellisempään suuntaan taipuva hahmosuunnittelu on toiminut esimerkiksi petomaisen pelottavaksi tyylitellyllä Charizardilla ja söpöllä Pikachulla.

Rob Lettermanin ohjaama taskuhirviöleffa tarjoilee antoisat nostalgiaöverit Pokémonien ystäville - muotivillitykseen perehtyminen on käytännössä välttämätöntä leffasta nauttimiseksi. Kokonaisuus jää valitettavan kompromissihenkiseksi mutta parhaimmillaan varsin ovelaksi Pokémon-elokuvauniversumin pelinavaukseksi, joka kuuluu myös videopelileffojen harvajäseniseen kärkikastiin. Lisämateriaaleissa nähdään kiinnostavia dokumentteja Pokémon-maailman toteuttamiseen liittyen, Reynoldsin väsynyttä läppää sekä interaktiivinen Detective Mode, jonka myötä leffan yksityiskohdat aukenevat katsomisen ohessa.