Concrete Genie

Ennen niin iloinen ja eläväinen kylä nimeltä Denska on lähes autioitunut synkkyyden takia. Jatkuvan kiusauksen kohteena oleva kylän asukki Dash pakenee ympärillä olevaa surkeutta muistelemalla hyviä aikoja ja piirtelemällä luonnosvihkoonsa. Kun Dash yllättäen menettää piirroksensa, hänelle apuun tulee mystinen henki. Hengeltä saadun taikasiveltimen kanssa Dash aloittaa maalaamalla matkan sivujensa takaisin saamiseksi ja kylänsä pelastamiseksi pimeyden kourista.

Kolmannen persoonan perspektiivistä koettavassa Concrete Geniessä pelaaja ohjailee vapaasti Dashia läpi pienen kylän. Tarkoituksena on sytyttää kylän valoja maalailemalla erilaisia kuvia talojen seinille, jolloin synkkyys väistyy tieltä. Keräämällä ympäri aluetta levinneitä Dashin piirroksia pelaaja saa uusia kuvia maalattavaksi, joita tarvitaan etenemiseen. Pelin hyvin kevyitä pulmia ratkotaan maalattujen henkiapureiden avulla, jotka auttavat pelaajaa erilaisin voimin esimerkiksi käynnistämään sähkölaitteita tai siirtelemään raskaita tavaroita.

Concrete Genie hyödyntää Playstationin ohjaimen liiketunnistusta osana peliä. Kaikki maalailu tapahtuu hauskasti liikuttelemalla ohjainta, jolloin sivellin liikkuu. Vaikka pelaaja itse päättää mihin hän maalaa ja millä kuvioilla, peli rajoittaa vapaan piirtelyn annettuihin muotoihin. Näin pelissä pysyy kaunis estetiikka, ja tyypillisiltä kirkkovene-tägeiltä säästytään.

Vaikka maalailu Concrete Geniessä onkin ihan palkitsevaa ja erityisesti näyttävää puuhaa, tuntuu se silti hiukan vajanaiselta ydintoiminnalta. Kun kylä on muutaman tunnin suhimisen jälkeen maalattu, oudon epätasapainoisesti pelissä aktivoituu täysin uusi tila. Kaduilla samoamisen ja huolettoman maalailun sijaan pelaajan pitää alkaa skeittailla ympäri kylää ja ampuilla taikaväreillä pahoja henkiä. Tällä selkeästi synkemmällä tunnelmalla viedään peli päätökseen. Vaikka pelillinen anti on edelleen ihan mielekästä, yllättävä toiminnallinen muutos kesken kaiken tuntuu vähintäänkin oudolta. Miksi näitä kahta erilleen esiteltyä toimintaa ei voitu yhdistää yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi?

Concrete Genie kirjaimellisesti loistaa ulkoasullaan. Pelin grafiikka on ihanan sielukasta yhdistellen sarjakuvamaista ilmettä kolmiulotteiseen maailmaan. Lopputulos on todella lämminhenkinen ja käsintehdyn näköinen animaatioseikkailu. Hahmoissa on runsaasti persoonaa, ja pieni idyllinen kylä on täynnä tyylikkäitä yksityiskohtia. Dashia pulmissa auttavat henkiolennot ovat myös todella suloisia ja hauskoja, koska niitä saa vapaasti koristella. Peli käyttää vahvasti erilaisia efektejä ilmeensä luomiseen. Hohtavat partikkelipilvet, räikeät värit ja valot varjoineen luovat todella satumaisen tunnelman.

Concrete Genien mainostaminen VR-kokemuksena on hiukan harhaanjohtavaa. Itse pääpeliä ei voi kokea olleenkaan virtuaalikakkuloiden läpi, vaan päävalikosta voi valita erillisen VR-kokemuksen. Tässä tilassa pelaaja pääsee pelin teeman mukaisesti ja yhden pelin henkiolennon opastuksella maalailemaan erilaisia pintoja ja myös tyylikästä kolmiulotteista maisemaa. Varsin lyhyt kokemus on onneksi erittäin näyttävä. Jo pelissä havaittu samainen miellyttävä tunnelma on vahvasti läsnä vedellessä hohkaavia maaleja pinnoille. Erityisesti kolmiulotteisen maailman luominen erilaisten kasvien ja muiden luonnon antimien kanssa on kauneinta VR-toimintaa pitkään aikaan.

Äänipuoli on myös viimeisen päälle hiottu. Tasokas ääninäyttely yhdistettynä rikkaaseen äänimaailman pitää kivasti tunnelmaa yllä. Erityisesti henkiolentojen ääntely jää vahvasti mieleen otusten suloisesti kujerrellen ja terhakkaasti ähisten.

Teknisesti vaikuttava Concrete Genie ei tule ongelmitta. Liian hitaasti käyntiin lähtevä ja oudon tasapainoton pelillinen toteutus haiskahtaa jonkinlaisille tuotannollisille ongelmille. Ei käy kuitenkaan kieltäminen, etteikö visuaalisesti näyttävä maalailu olisi miellyttävän rentoa puuhaa ja sopivan lyhyenä (noin neljän tuntia) sympaattinen pelikokemus on lähinnä positiivinen.