Travis Strikes Again: No More Heroes Complete Edition

Gamereactorin Switch-version arvion pääsee lukemaan täällä.

Goichi "Suda51" Sudan No More Heroes -sarja on viettänyt useamman vuoden hiljaiseloa, ja ensi vuodeksi lupailtua kolmososaa pohjustava Travis Strikes Again -sivuseikkailu pyrkii palauttamaan salamurhaajia surmaavan valomiekkanörtin nykykonsoleille. Alkuvuodesta Switchille ilmestynyt peli pääsee kokeilemaan onneaan niin tietokone- kuin PS4-pelaajien keskuudessa.

Metsään vetäytynyt Travis Touchdown joutuu tarttumaan supersäiläänsä, kun antisankari joutuu kohtaamaan menneisyytensä - ykkösosassa kuolleen salamurhaajatyttärensä kohtalon kostava Badman hyökkää Travisin kimppuun. Kaksikko tempautuu käsirysyn seurauksena Death Drive MK-II -pelikonsolin uumeniin, jonka pelieeposten läpäisystä kuitenkin saattaa löytyä ratkaisu tyttären henkiin herättämiseen.

Nämä retrohenkiset pelit muodostavat Travis Strikes Againin ytimen - luvassa on ylhäältä kuvattua mäiskintää, Tron-henkisillä virtuaaliajokeilla kaahailua ja oikeasti aika viihdyttävä visual novel -peleistä inspiroitunut tekstilaatikkopainotteinen hupailu. Taistelupainotteisemmissa kentissä ongelmaksi muodostuvat kuitenkin tasojen pituudet ja mätkinnän monotonisuus. Putkimaiset kentät eivät tarjoa juurikaan mitään tutkimisen mahdollisuuksia, vaan karut tasot etenevät tylsästi taistosta toiseen. Ylävinkkelistä kuvatut taistelut eivät tunnu hämmentävästi ollenkaan No More Heroes -skeneen kuuluvilta - sarjalle ominainen verinen väkivalta on jätetty kokonaan pois, ja pikselivastustajat haihtuvat kuollessaan tylsästi pois.

Pelin valikoissa tapahtuva roolipelimäinen hahmonkehitys, jossa uusia tasoja ostetaan kokemuspisteillä, tuntuu sekin vähän vieraalta emosarjan suoraviivaiseen konseptiin nähden. Valomiekkaan ladataan sentään elinvoimaa heiluttamalla Dualshockia tavalla, joka tuo pelisarjaan muinoin perehtyneelle vuosikymmenen takaiset Wiimote-vemputukset mieleen. Äänimaailma on sentään kaikessa kaoottisuudessaan kohdallaan, ja pelimusiikkivetoinen soundtrack pelittää kivasti toiminnan taustalla. Hahmomallit ja karut kentät ovat teknisesti varsin yksinkertaisia No More Heroesin rosoiselle tyylille uskollisesti, mutta tasojen sarjakuvamaiset välianimaatiot kielivät yllättävän kovista tuotantoarvoista. Esteettiset ratkaisut ovatkin sitten kohdillaan, sillä tasot tarjoavat ajoittain sinänsä mielikuvituksellisia suunnitteluratkaisuja, jotka jäävät kuitenkin rutiininomaisen napinhakkauksen alle. Sitä vastoin esimerkiksi luettavat nettiartikkelit ovat kivan rosoisen näköisiä ja omituisia lukuelämyksiä, joissa huumorin kukka vähän pääsee avautumaan.

Valitettavasti edellä mainituista välianimaatioista päästään nauttimaan todella harvoin, ja No More Heroes -sarjalle ominainen tarinankerronta jää niin ikään toiminnan jalkoihin. Ainakin itselleni kahjo tarina on ollut yksi kokonaisuutta kannatteleva elementti No More Heroes -sarjassa, ja Travis Strikes Again suoriutuu omasta tarinoinnistaan luvattoman löperösti. Neljättä seinää rikotaan sangen rutiininomaisesti, ja sarjalle ominainen nokkeluus ja itsetietoisuus loistavat tällä kertaa poissaolollaan. Seikkailun aiemmin Switchillä kokeneita houkutellaan palaamaan seikkailun pariin parilla uudella pelattavalla hahmolla sekä uusilla t-paidoilla, joita voi pueskella Travisin päälle.

Travis Strikes Again: No More Heroes ei onnistu pitämään emosarjaan liitetyistä ominaisuuksista ja vahvuuksista kiinni, ja ilmeisen uudistusmielinen seikkailu kesyyntyy napinhakkaamisesta koostuvaksi mätkinnäksi. Suda51:n hengentuotoksista kiinnostuneiden kannattaa tutustua mieluummin kahteen ensimmäiseen No More Heroes -seikkailuun, kun taas yläkulmasta kuvattuihin laadukkaisiin roolipelimätkintöihin mieltyneiden sopii perehtyä esimerkiksi vastikään ilmestyneeseen Children of Mortaan.