Raging Loop

Kemcon kauhuileva niin sanottu visuaalinen romaani Raging Loop on ollut saatavilla japaniksi Steamissa vuodesta 2017 lähtien, mutta nyt julkaisija PQube on saattanut maailmalle englanniksi tehdyn version, jota pelasin Nintendo Switchillä.

Haruaki Fusaishi on jättänyt menneen elämänsä taakse, ja elää nyt tien päällä moottoripyöränsä kanssa. Huoltoasemalta hänet ohjataan läheiseen Yasumizun kaupunkiin, jossa kaikki ei olekaan kohdallaan. Pian Haruaki huomaa kaupungista poistumisen olevan mahdotonta, sillä kaikkea ympäröi paksu usva. Näin Haruaki tempautuu mukaan paikalliseen traditioon nimeltä Feast, jossa joka yö kaduilla kulkee ryhmittymä nimeltä Wolves, ja tappaa yhden ihmisen. Nämä jahtaajat ovat kuitenkin päivällä piiloutuneena muun kaupunkiyhteisön sekaan.

Muitakin rooleja on. Esimerkiksi Crow'n tehtävänä on kertoa, onko päivän hirtetty ruumis ollut eläessään ihminen vai Wolf. Spider voi valita yhden ihmisen, jota suojelee seuraavana yönä Wolvesin jahdilta. Monkey puolestaan pystyy tunnistamaan toisen Monkeyn, ja Snake on ehkä se kaikkein tärkein. Kirjoittamalla nimen muistiin yöllä, on sitten mahdollista selvittää seuraavana päivänä, onko kyseinen henkilö ihminen vai Wolf.

Tarina etenee siis vainoharhaisissa merkeissä ryhmän yrittäessä selvittää, kuka heistä onkaan Wolf. Näissä tilanteissa homma pelaa samoin kuin Danganronpassa, jolloin ystävät kääntyvät toisiaan vastaan syytökset lentäen. Syytökset sitten perustuvat joko ennakkoluuloon tai todistusaineistoon.

Pelaaja ei pysty vaikuttamaan Feastien kulkuun. Itse asiassa pelaaja pystyy vaikuttamaan hyvin vähän mihinkään Raging Loopissa, sillä kyseessä on poikkeuksellisen lineaarinen visuaalinen romaani. Keskusteluja kuunnellaan japaniksi, ja luetaan tekstimuodossa englanniksi.

Pelaajan on kuitenkin huomioitava ne niin sanotut loopit, joista puhutaan jo pelin nimessäkin. Loppuratkaisuja on useita, ja monet niistä ovat huonoja päättyen pelaajan hengenlähtöön. Mutta samalla saa käyttöönsä avaimia pelin avainkohdissa käytettäväksi. Näin pääsee katselemaan uusia tarinan sivuoksia (eli siis looppeja).

Toisin sanoen ensimmäinen läpipeluukerta päästää näkemään Feastin alusta loppuun, ja sitten otetaan uusi kierros ja kokeillaan jotain muuta kokonaista looppia. Joissakin kohdissa hypätään takaisin tiettyyn kohtaan, mutta muutaman kerran pelaaja passitetaan melkein kokonaan takaisin alkuun. Tämä alkoi jonkin verran sapettaa. Ensin luodaan tunnelma melkein loppuun pääsemisestä, ja sitten laitetaan aloittamaan kylmästi melkein kokonaan alusta.

Tarina etenee ennalta määrättyä polkua, ja pelaajan on käytettävä hyväkseen aiemmin hankittua tietoa päästäkseen parempaan lopputulokseen Feastissa. Esimerkiksi yksi dialogivalinta saattaa johtaa siihen, että pelaaja pääsee itse hengestään Feastissa. Sitten otetaan uusiksi, ja koetetaan valita jotain muuta. Se oikea vastaus on yleensä se, jota ei osaa heti odottaa.

Turvassa herääminen ei tarkoita ruusuilla tanssimista, sillä se tarkoittaa, että joku muu on joutunut uhriksi. Kuolleita ruumiita ei näytetä, mutta tummasävyinen tyyli verisine kuvineen tekee pelistä painostavan alusta loppuun. Ja jos rikkoo pelin sääntöjä, "korruptio" tulee ja tekee selvän pelaajan ruumiista.

Suurin osa pelistä on hyvin hiljaista, ja ajoittain on tyystin äänetöntä. Tämä tietysti tekee ne muutamat äänitehosteet entistäkin tehokkaammiksi. Toisin sanoen tunnelman luonti on onnistunut loistavasti. Kaupungista ei voi lähteä niin kauan kuin usvaa on, ja tuntemattoman pelko yhdessä kummallisten rituaalien kanssa tekevät pelistä hyvin jännitteellisen. Väkivaltaa on harvoin, mutta siksi se tuntuu aina merkitykselliseltä.

Henkilöhahmot ovat yksityiskohtaisia ja omaleimaisia. Jokaisen rooli (Snake, Crow ja niin edelleen) muuttuu riippuen siitä, mitä looppia sattuu kulloinkin pelaamaan. Näin pelaaja oppii epäilemään kaikkia. Visuaalisen romaanin tekeminen pelottavaksi ei ole helppoa, mutta juuri siinä Raging Loop on onnistunut.