Close to the Sun

Close to the Sunin maailmassa tiedemies Nikola Tesla on rakentanut valtavan kokoisen laivan, jolla sitten voi purjehtia ja tehdä tiedettä muiden häiritsemättä. Pelintekijät ovat itse painottaneet, etteivät he koeta pelillään matkia Boshockia, mutta vertailun tekeminen on välttämätöntä. Tunnettu taiteellinen tyyli muistuttaa kovasti Bioshockia.

Sama pätee myös tarinaan ja siihen, miten se kerrotaan. Peli aloitetaan journalisti Rose Archerina, joka saa mysteerisen lapun siskoltaan Adalta. Hän tekee duunia Teslan aluksella Helioksella. Alukselle päästessään Rose löytääkin tyystin tyhjän aluksen täynnä ruumiita.

Sen kummemmin tarinaa paljastamatta sanon, että se tarjoilee joitakin kiinnostavia ideoita vaihtoehtoisesta historiasta. Tässä versiossa Tesla on eristänyt itsensä ja yhteisönsä muusta maailmasta Heliokselle toteuttaakseen tieteellisiä ideoitaan. Mitä jos Tesla käyttikin varallisuutensa kylmään sotaan kilpailijansa Thomas Edisonin kanssa? Tällaisia pohtii Close to the Sun.

Harmillisesti Close to the Sun ei käsittele teemojaan riittävän syvällisesti, mikä on todella sääli. Pelillä on kestoa 5-6 tuntia, ja lisäksi mukana on kerättävää tavaraa kaikkiaan 10 chapterissa ja yhdessä prologissa. Tämä ei anna henkilöhahmoille ja maailmalle riittävästi tilaa kehittyä. Nikola Tesla itse vain vilahtaa ruudulla, ja jopa Rosen ja Adan keskinäinen suhde jää turhan pintapuoliseksi. Tarina käydään läpi salamavauhtia, ja lopputekstien rullatessa on jäljellä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Esimerkiksi Helios-aluksen tuho sivuutetaan nopealla kommentilla sivulauseessa.

On silti sanottava, että kehittäjien Heliokselle luoma epätoivoinen tunnelma on upeasti toteutettu. Meno vaihtelee tiivistunnelmaisen pelottelun ja hiljaisen surun välillä. Tarina aukeaa myös ympäristöä tutkimalla, kun pelaaja löytää lisätietoa paperilapuista. Näin menneisyyden haamut saavat oman sanansijansa.

Kauhun huippukohtina ovat takaa-ajokohtaukset, joita tapahtuu pelaamisen aikana aina silloin tällöin. Nämä osiot voisivat olla vaikuttavia, koska pelaajalla ei ole asetta. Hommassa on vain yksi paha pulma: takaa-ajokohtaukset vaativat oikea-aikaista nappien painelua, joka ei aina toimi liian nopean reaktioaikavaatimuksen vuoksi. Tämä johtaa samojen pätkien pelaamiseen yhä uudestaan ja uudestaan yritys ja erehdys -tunnelmissa. Tämä tuhoaa kaiken kiireen ja kauhun tunnelman.

Helios on visuaalisesti oikein kaunis katsella. Alus on rakennettu vuoden 1897 luksus-tyyliin. Peli on lineaarinen, joten avoimen maailman elkein ei pääse paikkoja tutkimaan. Silti nurkkia kannattaa nuohota kerättävän tavaran perässä. Ympäristöön on onnistuttu luomaan uhkaava ja siten pelottava tunnelma.

Lisäksi pelin mittakaava onnistutaan välittämään pelaajalle. Tarjolla ei ole pelkkiä kapeita käytäviä, sillä esimerkiksi konehuone ja teatteri ovat avoimempia. Kauhu muodostuu siitä tietämättömyydestä, kuka onkaan pelaajan kanssa samassa huoneessa.

On harmillista, että Bioshockin vertaukset ovat väistämättömiä Close to the Sunissa. Tämä johtuu siitä, ettei vertaus tee oikeutta Close to the Sunille. Olisi ollut hyvä, jos peli olisi antanut tarinalleen enemmän aikaa kehittyä ja syventyä. Suosittelen silti kokeilemaan Close to the Sunia, sillä siihen luotu maailma on vaikuttava.