Mosaic

Krillbiten Mosaic on kummallinen peli, jos sitä nyt edes peliksi voi kutsua. Kyseessä on ehkä ennemminkin simulaatio puuduttavan harmaasta arjesta. Pelaajan täytyy yrittää taistella nykypäivän suuria ongelmia, kuten yksinäisyyttä, masennusta ja merkityksettömän työn aiheuttaman elämän oravanpyörää vastaan päivästä toiseen.

Pelaaminen tapahtuu pelkästään hiirtä liikuttamalla ja vasenta nappia naputellen. Hiukan klassisten "osoita ja klikkaa" -seikkailupelien tapaan hiirellä näytetään suuntaa, mihin hahmoa halutaan liikuttaa ja pidetään nappia pohjassa, jotta hahmo etenee. Matkan varrella tasoihin saattaa tulla joitakin mielenkiinnon kohteita, jotka peli merkkaa erillisillä huomioikoneilla. Näitä ikoneita klikkaamalla hahmo tekee erilaisia toimintoja, kuten laittaa valot päälle, pesee hampaat, auttaa kissan puusta ja niin edelleen. Liikkumisen lisäksi pelissä on niin sanottu työntekovaihe, jossa pelaajan pitää täyttää mystisen järjestelmän keskiössä oleva ydin jonkinlaisilla sähköimpulsseilla.

Mosaicissa on viisi päivää pelattavana, jotka tyypillisen arjen mukaisesti eivät juuri eroa toisistaan. Aamulla herätään puolikuolleena, tehdään aamutoimet koomassa ja mennään töihin myöhässä. Kiinnittäessä kuitenkin huomiota ympäristöön pelaajalla on mahdollisuus hiukan rikkoa rutiineja ja yrittää saada irrotettua hahmo yhteiskunnan luomista painostavista kahleista. Oikea ja valoisa elämäkin on olemassa, kunhan vain osaa katsoa mahdottomuuksia lupailevien mainosten, jatkuvan kiireen ja tyhjänpäiväisten kännykkäsovellusten ohi.

Mosaicin yksinkertaistettu ja persoonallinen ilme vangitsee todella tehokkaasti käsittelemiensä aiheiden tunnelman. Maailma on synkkä ja monotoninen, joka oikein painostaa liikkumaan virran mukana. Peli piirtelee vaikuttavasti hypnoottisia näkymiä ihmismassoista sekä suoria, vahvoja linjauksia massiivisista rakennuksista. Ilmettä on osattu tehostaa upeasti ammattimaisella valon käytöllä ja vahvalla sävytyksellä, josta hyvänä esimerkkinä toimivat luonnollisen valon yritykset työntyä läpi paksun teollisen ankeuden. Hahmosuunnittelu on myös kaikessa yksinkertaisuudessaan mielenkiintoista, sillä hahmojen oudot mittasuhteet ja elottomat kasvot vahvistavat pelin sanomaa todella tehokkaasti.

Äänisuunnittelu on mitä mainioin. Pehmeät pulputusäänet kännyköissä ja ankean maailman monijakoinen melusaaste saa kiinnittämään peliin kunnolla huomiota. Minimalistinen äänimaailma istuu täydellisesti nähtyyn kuvaan ja tehostaa pelillistä kokemusta suunnattomasti.

Mosaic on kaikessa mystisyydessään upea pelillinen kokemus ja huomattavasti nokkelampi ja tärkeämpi kannanotto kuin alkuun voisi tästä kummajaisesta luullakaan. Tärkeää sanomaa ei paasata, vaan pelaajalle annetaan mahdollisuus itse löytää tiensä läpi harmaan arjen parempaan elämään. Peli saa miettimään omiakin elämänvalintoja ja toimii hyvänä muistutuksena siitä, mikä oikeasti on tärkeää. Hauskana bonuksena pelattava mobiilipeli BlipBlop on julkaistu oikeaksikin applikaatioksi, ja kaikessa järjettömyydessään se on hämmentävän koukuttava niin pelin sisällä kuin oikeastikin. Hatunnosto Krillbitelle!