Mega Man Zero/ZX Legacy Collection

Punainen miekkamies Zero teki ensiesiintymisensä Mega Man X -sarjan ensimmäisessä pelissä vuonna 1993. Hahmo sai välittömästi runsaasti suosiota, vaikka pelaamaan Zerolla ei päässytkään vasta kuin vuonna 1997, Mega Man X4:ssa. Tämän jälkeen Zero olikin vakionaama koko Mega Man -kaanonissa ja sai lopuilta oman pelinsä vuonna 2002 Gameboy Advancella.

Kokoelma koostuu neljästä Zero-sarjan pelistä, sekä Nintendo DS:lle julkaistuista ZX- ja ZX Advent -peleistä. Pelejä ei ole julkaistu isoilla konsoleilla ennen tätä Japanin ulkopuolella, joten jos pelit menivät käsikonsoleilla ohi, nyt on viimein tilaisuus tarkastaa, mistä Zero on oikein tehty.

Pelit ovat monella tavalla samankaltaisia X-sarjan kanssa, tosin tietenkin omilla pikku jipoilla. Zero kantaa mukanaan Z-Saber-miekkaansa, mutta povarista löytyy myös Buster-aseen pistooliversio etäältä taistelua varten. Suurin ero onkin rakenteessa. Zerot eivät noudata perinteistä Mega Man -kaavaa valittavine pomoineen ja kenttineen. Sen sijaan Zero lähetetään suorittamaan erilaisia tehtäviä ympäri kompaktia pelimaailmaa. Virkistävänä muutoksena pomohirviöt ovat monipuolisempia kuin Mega Man -sarjassa, eivätkä pitäydy perinteisessä hahmokeskeisyydessä. ZX-kaksikko lisää pakettiin vielä vapaasti tutkittavan hieman Metroidilta haiskahtavan maailman.

Mitä vaikeustasoon tulee, pelit ovat juuri sitä mitä Mega Man -sarjan peleiltä voi odottaakin ja vielä hieman päälle. Erityisesti kaksi ensimmäistä Zero-peliä ovat suorastaan pirullisen vaikeita. Onneksi Legacy Collection lisää pari pientä helpotusta matkaan. Nyt pelit on mahdollista pelata läpi tarinaan keskittyvällä Casual-vaikeustasolla, ja tärkeimpänä lisänä tallennuspisteiden määrää voi halutessaan lisätä. Tallennuspisteet toimivat samalla myös loputtomina eläminä. Tämä helpottaa pelejä paljon, sillä alkuperäisten pelien tallennussysteemi oli hieman kömpelö ja pakotti pahimmillaan juoksemaan kenttiä läpi uudestaan ja uudestaan, kun pomohirvitykset paiskasivat Zeron kenttään.

Visuaalisesti pelit on paketoitu yhteen alkuperäisessä muodossaan, mitä nyt muutama valinnainen filtteri on heitetty mukaan silmiä helpottamaan. Edes filttereistä ei ole liiemmälti apua, sillä kun käsikonsoligrafiikat heitetään isolle ruudulle, ne näyttävät suorastaan karmeilta. Pelialueesta näytetään vähän, mutta spritet ovat kookkaita, joten eteenpäin näkee usein aivan liian vähän. Paikoitellen etenemistään joutuu arvuuttelemaan, kun eteenpäin vievää tasoa ei ruudulla näy edes ylhäällä tai alhaalla. Musiikki on tosin mainiota ja ohjaus on Capcomin tapaan terävän tarkkaa. ZX-pelit hyötyvät DS:n isommista ruuduista ja kasvaneista tehoista, eikä niiden äärellä silmät joudu lainkaan yhtä koville kuin Advance-pelien kanssa. Pelasin pelit Playstation 4:llä, mutta uumoilisin, että kokoelma on parhaimmillaan Switchillä käsikonsolimuodossa pelattuna. Grafiikat vain yksinkertaisesti sopivat paremmin pienelle ruudulle.

Muiltakaan osin peleihin ei ole lisäilty turhia. Jos et kerta kaikkiaan saa tarpeeksesi perinteisestä Mega Man -konseptista, Zerot ovat ilmeinen hankinta, tai ainakin sen jälkeen, kun muut kokoelmat on pelattu puhki. Aika ei ole ollut etenkään grafiikoiden osalta näille peleille hellä, mutta pelattavuus on silti edelleen kohdillaan, ja pelikuusikko seisoo tanakasti omilla jaloillaan. Alkuperäisille peleille tai X-sarjalle ne eivät silti pärjää, mutta mikäpä pärjäisikään?