Suomi
Gamereactor
arviot
Journey to the Savage Planet

Journey to the Savage Planet

Korpimaiden koluaminen ruohonjuuritasolla on huvittavaa puuhaa

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Gamereactorin aiemman arvion voi lukea täältä.

Vapaamuotoiset resurssienkeruu- ja selviytymispelit ovat nostaneet päätään viimeisten vuosien aikana. Henkilökohtaisesti kuitenkin pelit kuten No Man's sky (Hello Games, 2016) ja Astroneer (System Era Softworks, 2016) tuntuvat jäykiltä ja puuduttavilta. Typhoon Studios yrittää lähestyä tyylilajia rennommin ja humoristisemmalta kantilta pelillään Journey to The Savage Planet.

Neljänneksi parhaaksi palkittu tähtienvälinen tutkimusyritys, Kindred Aerospace, lähettää tutkijoita pitkin tähtiä selvittämään avaruuden salaisuuksia. Pelaaja on yksi näistä tutkijoista, jonka tutkimisen kohteeksi päätyy planeetta ARY-26. Tehtävänä on selvittää, olisiko planeetasta ihmisten asutukseksi ja samalla tutkia, millaisia aarteita ja yllätyksiä planeetta pitää sisällään.

Journey to the Savage Planetissa päällimmäisenä ideana on liikkua ensimmäisen persoonan perspektiivistä katsottuna pitkin planeettaa ja kerätä tietoa skannailemalla kaikkea mahdollista. Vastaan tulee niin eläviä ötököitä, kasveja kuin muinaisia rakennelmia ja kallisarvoisia mineraaleja. Kerätty tieto mahdollistaa parempien tavaroiden kehittelyn, joiden avulla taas tutkiminen helpottuu ja etenee aikaisemmin ulottumattomissa oleville alueille.

Tämä on mainos:
Journey to the Savage PlanetJourney to the Savage PlanetJourney to the Savage PlanetJourney to the Savage Planet

Pelissä eteneminen on selkeää, sillä mukana tuleva tekoäly huolehtii kaiken höpötyksensä lomassa, että päämäärät ovat tiedossa ja kompassissa näkyvillä. Osa tutkittavista kohteista vaatii pientä pulmanratkaisutaitoa, mutta lähinnä Journey to The Savage Planetissa on kyse nopeatempoisesta seikkailusta ja huumoripitoisesta kevyestä toiminnasta. Pelin parissa vierähtää helposti tunti jos toinenkin, mutta pidemmälle mentäessä on huomattavissa, että sisältö alkaa hieman toistamaan itseään. Myös niin sanotut pomotaistot on venytetty liian pitkiksi ja alkavat hiukan tympiä.

Tyypillinen ohjaus kattaa liikkumisen lisäksi hyppelyn ja liukumisen juoksun avulla. Pelaaja voi myös tarjota avokämmentä tai avaruusmonoa kaikelle planeetan elolliselle ja elottomallekin vastaantulijalle. Tutkimustyön myötä taidot kehittävät hahmoa muun muassa hyppimään korkeammalle tai vaikka käyttämään ampuma-aseita ja muita hyödyllisiä työkaluja. Vieraan planeetan luonto tarjoilee varsin monipuoliset ja samalla kummalliset resurssit kaikenlaisen jännän kyhäilyyn ja hyödyntämiseen.

Ohjaus on yllättävän hyvällä mallilla ottaen huomioon, kuinka paljon toiminnasta pääsääntöisesti hypitään. Välillä huomasin tosin, ettei juoksukäsky mennytkään perille, jolloin hyppy meni pieleen. Nämä pienet poikkeukset eivät vähäisyytensä vuoksi kuitenkaan olleet suuremmaksi ongelmaksi. Yleisesti toiminnot on sijoitettu loogisesti ohjaimen nappeihin, ja eteneminen on kaikin puolin sujuvaa.

Tämä on mainos:
Journey to the Savage PlanetJourney to the Savage PlanetJourney to the Savage PlanetJourney to the Savage Planet

Journey to the Savage Planet sisältää myös hieman odottamattomasti yhteistyöpelitilan. Tämä on sinänsä outo ratkaisu, sillä pelin kantavana teemana on juurikin olla lähetettynä tutkimaan vierasta planeettaa yksin. Kaverin voi kutsua kuitenkin mukaan seikkailuun, jolloin samaisesta toiminnasta tulee jaettua toimintaa.

Peli ei tuntunut reagoivan seikkailijoiden tuplaukseen vaan piti vaikeustasonsa alkuperäisellä tasolla. Ainoa näkyvä muutos on, että yhteispelissä hahmon menettäessä energiansa, ei kuolema korjaa saman tien niin kuin yksin pelattaessa. Kuoleman sijaan käynnistyy laskuri, jonka aikana toinen pelaaja voi vielä herättää kaverin henkiin. Toinen pelaaja pystyy siis etenemään täysin vapaasti siitä, missä peliin hänet kutsunut pelaaja oli menossa. Yhdessä eteenpäin päätavoitteiden vieminen ei kuitenkaan hyödytä loppupelissä kuin pelin isännöimää pelaajaa. Vaikka kuinka toinen pelaaja suorittaisi tehtäviä ja kehittäisi laitteitaan moninpelissä, ei näistä saavutuksista ole tietoakaan hänen palatessa omaan yksinpeliinsä. Kannattaa siis pitää huoli siitä, että juuri sinä olet aina kutsumassa kaveriasi peliisi, eikä toisin päin. Journey to the Savage Planetilla ei kuitenkaan ole ongelmia jakaa niin sanotulle kakkospelaajalle Xbox-saavutuksia. Tämä on sinänsä hupaisaa, sillä näin pelaajalla voi olla saavutus päivitetystä tavarasta, mitä hänellä ei kuitenkaan omassa pelissä edes ole.

Journey to the Savage PlanetJourney to the Savage PlanetJourney to the Savage PlanetJourney to the Savage Planet

Teknisesti Journey to the Savage Planet ei ota itseään turhan tosissaan. Yleisilme on sopivan näyttävää ja huoliteltua täyttämään kreisin tarinan puitteet. Vieras värikylläinen planeetta piirtyy kaikissa pastelliväreissä kirkkaasti ja on pullollaan mitä kummallisempia luomuksia. Olioiden design on huvittavan omaperäistä ja juuri älyvapaan toteutuksen myötä piristävää. Pelin repäisevää menoa komppaa myös rohkea kumarrus 80- ja 90-luvun tietokoneajalle ja mainos-TV:lle, mikä kulminoituu avaruusaluksella nähtäviin videoviesteihin Tellukselta.

Pelissä tuntuisi olevan hiukan optimoinnin puutetta, sillä pelattaessa Xbox One X huutaa kuin syötävä ja vesiputouksen läpi kävely aiheutti useasti koko laitteen sammumisen ylikuumenemisen takia. Huomiona sanottakoon, että esimerkiksi The Division 2 pyörii 4K-resoluutiolla mukisematta samaisella koneella. Muuten peli kyllä rullaa ihan kivasti, tosin moninpelissä oli huomioitavissa pientä tökkimistä muutamaan otteeseen.

Äänipuoli on myös hyvin linjassa pelin humoristisen ulosannin kanssa. Planeetta pulputtaa ja suhisee varsin omaperäisesti. Oliot päästelevät kiehtovan laajalla skaalalla omaperäisiä ääniä, jotka istuvat olioiden muotoihin ja ulkonäköön kuin nenä päähän. Ääninäyttely on lennokasta, mutta onnistuu pysymään hyvän maun puolella. Ärsyttävät ylilyönnit ja alapäähuumori on osattu pitää suurimmaksi osaksi pelistä poissa, josta tulee iso plussa.

Journey to the Savage Planet osoittaa, että korpimaiden koluaminen on hauskaa puuhaa jopa ruohonjuuritasolla. Värikkäässä planeetassa riittää ihmeteltävää, ja jonka flora ja fauna ihastuttavat persoonallisella ulkoasullaan. Yleensä puuduttava tavarankeruumekaniikka on osattu pitää maltillisella tasolla ja ennen kaikkea selkeänä, joka helpottaa pelistä nauttimista. Journey to the Savage Planet tietää rajansa ja osaa sukkuloida omassa luokassaan ammattitaitoisesti pientä sisällön kierrätyksen aiheuttamaa turrutusta ja yhteistyöpelitilansa epäloogisuutta lukuun ottamatta. Kyllä tämä on varteenotettavaa viihdettä erityisesti tyylilajin ystävien keskuudessa.

Journey to the Savage PlanetJourney to the Savage PlanetJourney to the Savage Planet
HQ
HQ
HQ
07 Gamereactor Suomi
7 / 10
+
Omaperäinen tyylittely, sopiva tasapaino keräilyn ja seikkailun välillä, reipas huumori, selkeä eteneminen
-
Hiukan optimoimaton ohjaus, toistaa itseään pidemmän päälle, yhteistyöpelin turhuus/kummallisuus, venytetyt pomotaistot
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä



Ladataan seuraavaa sisältöä