Punch-Out!!

Punch-Out!! ei ole varsinaisesti jatko-osa, vaan enemmänkin paranneltu versio edellisistä osista. Toisin sanoen, sarjan nyrkkisankari Little Mac on edelleen 17-vuotias märkäkorva, ensimmäinen ammattilaisottelu edessään. Peruspeli ei ollut pelattavuudeltaan vähimmissäkään määrin rikki, joten vanhojen pelien rakenne ja pelattavuus on otettu uuteen peliin sellaisenaan ja lähdetty rakentamaan kokonaisuutta paremmin nykypäivän standardeja vastaavaksi. Uusille tulokkaille luvassa on rutkasti oivaltamisen riemua, mutta konkareitakaan ei hyljeksitä.

Visuaalisesti peli on pistetty kokonaan uusiksi ja jälki on varsin hienoa katseltavaa. Punch-Outin omalaatuinen persoonallisuus pääsee värikkään ja selkeän tyylin ansiosta tosissaan esille. Vastaantulevat kamppailijat eivät nimittäin ole mitään tavanomaisia körmyniskoja vaan joukossa on esimerkiksi ruusua suussaan kantava espanjalainen hurmuri Don Flamenco, raakaa kalaa mutusteleva Bear Hugger sekä limpparia alati latkiva venäläinen mörssäri Soda Popinski. Erinomaisen animoinnin ansiosta tutut hahmot näyttävät eläväisemmiltä kuin koskaan ja kiitos erätauoilla kuultavien one-linereiden, hahmojen persoonat korostuvat entisestään. Hahmot vieläpä hölisevät äidinkielellään ja vaikkapa Von Kaiserin saksankielisistä kommenteista irtoaa runsaasti hupia. Uusia vastustajia mukana on ainoastaan yksi, viileästi tanssahteleva mutta kovaa lyövä Disco Kid. Pelistä löytyy myös hyvä annos itseironiaa, parhaana esimerkkinä valmentajan loistava viittaus erääseen netissä pitkään kiertäneeseen polkupyörävitsiin. Huumorin kukka kukkii pelissä edelleen kirkkaasti ja sopii mainiosti pelin sinänsä lupsakkaan tunnelmaan.

Realismia Punch-Outista on turha hakea. Pelin selkärankana on vastustajan liikkeiden ulkoa opettelu ja tämän heikkouksien hyödyntäminen, mikä kuulostaa tylsältä tasan siihen asti kunnes peliä ensimmäisen kerran pääsee itse kokeilemaan. Yleensä nimittäin vastustajan liikesarjat on opittu varsin nopeasti mutta niistä hyötyminen käytännössä vaatii usein salamannopeita refleksejä ja virheetöntä ajoitusta. Tarkkaan ajoitettu lyönti palkitaan superlyöntiin oikeuttavalla tähdellä tai parhaassa tapauksessa peräti kertatyrmäyksenä. Erinomaiset kontrollit pitävät huolen siitä, että turpiin tulee vain omien virheiden ja panikoinnin seurauksena. Vain muutamaa ohjaimen nappia hyödyntävän pelattavuuden ansiosta peli pureutuu selkäytimeen alta aikayksikön. Wii-versioon on lisätty myös mahdollisuus liikeohjaukselle, jossa nunchaku ja wiimote hoitavat lyönnit ja ohjaintatti liikkumisen. Liikeohjaus toimii kyllä moitteetta, mutta parhaimmillaan peli on silti NES-tyyliin ohjain poikittain pelattuna.

Perinteinen urapeli on lyhyt ja haastava, mutta sellaisenaan se ei olisi enää riittänyt pelin pääsisällöksi. Niinpä urapelin läpäistyn jälkeen pelaajan tulee myös puolustaa mestaruusvyötään. Samat vastustajat marssivat edelleen vastaan, mutta jokainen on oppinut uusia temppuja ja vaihtanut taktiikoitaan. Tällä tavoin myös kokeneelle konkarille on luvassa uutta opeteltavaa. Uran lisäksi jokaisen vastustajan voittamisen jälkeen pelin harjoitustilaan aukeaa kolme kamppailijakohtaista haastetehtävää, joiden päihittämiseen pitääkin raapia päätä jo tosiaan. Miten esimerkiksi pamauttaa Von Kaiser kanveesiin alta minuutin? Tai miten onnistuu kruunun poistaminen King Hippon päästä? Haasteissa Punch-Outin puzzle-elementti on huipussaan ja palkitsee hienosti kärsivällisen ja tarkkaavaisen pelaamisen. Huhut kertovat mestaruusvyön puolustamisen jälkeenkin löytyvän uutta pelattavaa, jos sinne asti joskus onnistuu pääsemään. Pelattavaa riittää joka tapauksessa reippaasti.

Peliin on laitettu mukaan myös yksinkertainen kaksinpelivaihtoehto, jossa kaksi Little Macia ottaa toisistaan mittaa jaetulla ruudulla. Osumat kerryttävät ruudulla näkyvää mittaria, jonka täytyttyä toinen Mac kasvaa ruudun kokoiseksi Giga Maciksi. Giganyrkkeilijän iskut tekevät tuplasti vahinkoa, mutta ovat myös helposti väistettävissä. Jostain kumman syystä kaksinpelissä ei ole mahdollisuutta käyttää muita pelin hahmoja, joten Glass Joe vastaan Mr. Sandman -matsi jää tälläkin kertaa näkemättä. Kaksinpeli on muutenkin turhan oloinen lisä, sillä matsit ovat yksipuolisia eikä niitä jaksa tahkota kovin kauaa. Peli ei myöskään hyödynnä internetin ihmemaata mitenkään. Sääli, sillä esimerkiksi maailmanlaajuiset ranking-listat olisivat lisänneet pelin käyttöikää huomattavasti.

Punch-Out!! on hassu tapaus. Vaikka pelimekaniikkaan ei merkittäviä lisäyksiä ole tehty, peli viihdyttää ja koukuttaa edelleen käsittämättömän vahvasti. Pelaaminen on hauskaa nopeiden refleksien ja hoksottimien yhdistämistä ja mitä pidemmälle peli etenee, sitä hikisemmiksi taistelut muodostuvat. Sarjan uudistaminen on tehty hyvällä maulla ja harkiten, minkä ansiosta peli on sarjan kirkkaasti paras osa. Pelaaminen on julmetun hauskaa, tekemistä ja haastetta piisaa ja kun alkuperäinen tunnusmusiikkikin on tallella, on vanhalla pelurilla hyvä olla. Ja mitä enemmän peli tuoreimman osansa myötä kerää uusia ystäviä ympärilleen, sen paremmaksi olo muuttuu.