Romance of the Three Kingdoms XIV

Romance of the Three Kingdoms -sarja on historialtaan eräänlainen outolintu, sillä se perustuu 1300-luvulla kirjoitettuun kirjaan. Siinä kerrotaan Han-dynastian sisäisistä valtakamppailuista ja sen hajoamisesta ensimmäisten vuosisatojen aikana. Mukana on valtava määrä historiallisia hahmoja ja erilaisia juonenkäänteitä. Romance of the Three Kingdoms -sarja on kertonut näitä tarinoita jo vuosikymmenien ajan, joten sisällöltään uusin 14. osa ei tee suurta eroa edeltäjiinsä.

Romance of the Three Kingdoms XIV (ROTK 14) on suuren mittakaavan strategiapeli, jossa on tarkoitus yhdistää Han-dynastian alueet oman lipun alle teräksen avulla. Tämä ei ole kovinkaan yksinkertaista, ja siitä pitävät huolta kilpailevat hallitsijat. Mistään staattisista asetelmista ei ole kyse, sillä yhden pelin aikana ehtii nähdä kuinka kuningaskuntia syntyy ja kuolee. Sotimisen parissa vietetään suurin osa ajasta. Tämä poikkeaa jonkin verran aikaisemmista osista, joissa painotettiin myös henkilöiden välisiä suhteita. Nyt nämä on siirretty selkeästi taka-alalle, ja pääpaino on suuren mittakaavan kahinoinnissa.

Strategisten suunnitelmien näyttämönä nähdään Han-dynastian aluetta kuvaava valtava kartta, joka on jaettu pienempiin alueisiin. Jokaisen alueen keskuksena nähdään joko pienempi kyläpahanen tai suurempi kaupunki. Näitä keskuksia valloittamalla kyseisen alueen saa liitettyä omaan kasvavaan kuningaskuntaan, ja sen myötä kasvatettua omia tulovirtojaan.

Pelin talous nojaa yksinkertaisesti kolmeen resurssiin, jotka ovat raha, ruoka ja sotilaat. Jokainen valloitettu alue tuottaa näitä vaihtelevassa suhteessa, mutta periaatteessa mitä suurempi alue on, sitä enemmän se näitä tuottaa. Hieman ärsyttävästi kuitenkin pelkästään keskuksena toimivan kylän tai kaupungin valloittaminen ei anna vielä alueelta täysiä tuloja, vaan alueen kaikki kolkat täytyy käydä koluamassa omalla armeijallaan, jotta ne kuuluisivat pelaajan alueeseen. Vaihtoehtoisesti kyseiselle maapläntille voi määrätä hallitsijan, joka käännyttää hitaasti maailmankolkat tahtonsa alle.

Sotaretkiä suunnitellessa täytyy ensisijaisesti ottaa huomioon se, kuinka suurella joukolla lähtee matkaan, millaisen muodostelman joukolleen asettaa, millaisessa maastossa tarvotaan, ja kuinka vahvoja sotavoimia sattuu olemaan lähistöllä. Vääristä arvioinneista rangaistaan poikkeuksetta rankalla kädellä, joka voi johtaa valtaviin tappioihin taistelukentillä.

Sotajoukon koko on yksi tärkeimmistä päätöksistä, sillä se vaikuttaa suoraan sen voimaan taisteluissa. Suurempi voima syö myös enemmän muonaa, joten aina massiivisten sotavoimien marssittaminen ei ole mahdollista. Ruoan loppuessa sotilaiden motivaatio romahtaa, ja käytännössä koko suuri sotajoukko voidaan helposti pyyhkäistä olemattomiin. Armeijan koko ei ole ainoa tärkeä päätös, vaan myös sen muodostelma vaikuttaa siihen, mitä sillä voi tehdä. Osa muodostelmista on parempia valloittamaan alueita, osa puolestaan soveltuu puolustukseen liikkuvuuden kustannuksella ja niin edelleen. Muodostelmaa ei voi vaihtaa marssimisen aikana, mikä on todella outo suunnittelupäätös. En näe mitään syytä siihen, miksei armeija voisi vaihtaa halutessaan puolustuksesta hyökkäykseen tarpeen niin vaatiessa. Nyt koko porukka pitää marssittaa aina johonkin kaupunkiin, muodostaa uudelleen ja lähettää uudestaan matkaan.

Maasto ja läheiset sotajoukot ovat myös kriittisiä asioita armeijan hengissä säilymisen kannalta. Vuoret ja vesistöt luovat luonnollisia esteitä etenemiselle, mutta samalla ne tarjoavat myös turvaa vihollisten suunnittelemilta iskuilta selustaan. Viholliset ovat hyvin aggressiivisia ja pyrkivät kyllä katkaisemaan pelaajan sotilaiden huoltolinjat. Samaa strategiaa kannattaa pyrkiä soveltamaan itsekin, sillä viekkaudella voi voittaa helpommin suurempiakin kahakoita.

Sotien lisäksi mukana on myös hieman diplomatiaa, tosin sen rooli tuntuu todella rajoitetulta. Muille hallitsijoille voi esimerkiksi lähettää lahjoja voitelemaan kuningaskuntien välisiä suhteita, tai heidän kanssaan voi pyrkiä liittoutumaan. Välillä kuitenkin tuntuu, että näillä suhteilla ei tunnu olevan suuremmin väliä. Mikäs sen mukavampaa kuin yhtäkkiä saada kuulla, että aikaisemmin täysin ystävällisesti käyttäytynyt liittolainen päättikin vallata sinulta kaupungin ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Niinpä onkin parempi suhtautua kaikkiin vastustajiin koko ajan vihamielisinä huolimatta siitä, olivatko suhteet hyvät vai huonot.

Romance of the Three Kingdoms XIV on muuttanut selkeästi sarjan suuntaa enemmän sotastrategiapelien suuntaan. Kaikenlaiset henkilöiden väliset suhteet on siirretty selkeästi taka-alalle sotimisen tieltä. Toisaalta tämä antaa pelille oman suunnan, mutta toisaalta se myös karsii pois paljon mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Tuloksena on strategiapeli, joka kyllä ajaa asiansa, mutta ei oikein onnistu nousemaan parhaimpaan loistoonsa. Ehkäpä se XV sitten hioo pois tässä nähdyt särmät? Nykyisellään ROTK 14 tuntuu hieman väliinputoajalta.