Velvet Assassin

Päähenkilö Violette Summer kyllä pohjautuu löyhästi ranskalaissyntyiseen Violette Szaboon, joka operoi hieman samaan tapaan toisen maailmansodan aikana Ranskassa. Toisen tehtävänsä jälkeen Szabo vangittiin ja tapettiin, ja olisin jossain määrin toivonut, että Velvet Assassinin päähenkilölle olisi käynyt samoin.

Olen valmis myöntämään, että hiiviskelypelit ovat lempilapsiani, silloin kun ne vain on saatu toimimaan. Metal Gear Solidin kaltaiset pelisarjat ovat nostaneet kuitenkin riman niin korkealle, ettei kunnollista kilpailijaa niille ole löytynyt miesmuistiin. Legendaarinen Hidden & Dangerous sai anteeksiantamattoman mekaniikkansa ja taktisuutensa ansiosta aikaan hyviä tuloksia pistäessään PC-pelaajat hiippailemaan toisen maailmansodan melskeissä. Velvet Assassin saa kyllä pelaajan ylikierroksille, mutta täysin vääristä syistä. Enkä ole aivan varma onko se aikaa hidastava efekti sittenkään hyvä ratkaisu.

Velvet Assassin esittelee naispäähahmonsa tyypillisen tapaan, puolipukeissa ja sängyssä makaamassa. Kun pakolliset pepunheilutukset ovat ohi, pelaaja tietää Lara Croftin saaneen jälleen uuden kilpailijan, ainakin jos pelin kehittäjiin on uskomista. Itse en ole aivan vakuuttunut. Vaikka peli ei onneksi ole samoilla linjoilla pikkutuhmalla tissihuumorilla briljeeraavan Onechanbara: Bikini Samurai Squadin kanssa, sisältää se mittavan määrän täysin epäoleellista naisanatomiaa, ilman minkäänlaisia syitä tai perusteita. Ellei morfiiniriippuvuutta lasketa sellaiseksi.

Pelissä edetään tehtävästä toiseen suorittaen sellaisia sodan kannalta tärkeitä tehtäviä kuten kaasunaamarin hankkimisia, tai komentajien salamurhia. Ampuminen on harvoin vaihtoehto, sillä ilmeisesti aseet olivat tiukassa noina aikoina, puhumattakaan luodeista. Tiedättehän, niistä joita viuhui tuolloin ilmassa noin kuusi vuotta putkeen. Hyvä on, Velvet Assassin on kuitenkin hiippailupeli, ja sitä tulee kohdella sellaisena. Tuntuu silti uskomattomalta, että joissakin tehtävissä pelaajan käytössä saattaa olla noin yksi luoti, ja silläkään harvemmin osuu mihinkään. Ilmeisesti kommandokoulutuksen aikana tähtäysharjoitukset eivät olleet kovin korkealla prioriteettilistalla. Neiti Summerin ampumisyritykset ovat kuin puukkohippaa pimeässä. Vihollisen pää saattaa kyllä olla jyvällä, mutta luodin lentoratadan ennakointiin tarvitaan vähintään tohtorin paperit fysiikassa.

Kun ampuminen on käytännön syistä jätetty laskuista pois, ainoaksi järkeväksi tavaksi lähestyä vihollista jää toiminta pimeydestä käsin, kuten nopeat salamurhat. Perinteisesti hauskinta tämänkaltaisissa peleissä on ollut reitin suunnittelu, sekä vihollisten kulkureittien tarkkaileminen, jolloin sarja nopeita kurkunviiltoja yön pimeydessä ja varjoihin palaaminen on äärimmäisen nautinnollista.

Velvet Assassininissa Violetten kätkeytyminen pimeyteen kuvataan eräänlaisella purppuraisella hehkulla, jolloin hän on turvassa. Joskus. Natseilla nimittäin tuntuu olevan jonkinlainen kuudes aisti, jolla he näkevät pimeimpiinkin soppiin. Tyypillinen salamurha meneekin pelissä ikävän typerästi reisille. Violette näkee vihollisen, tutkii ympäristöä ja valitsee sopivimman tavan poistaa vihollisen päiviltä. Pelaaja rohkaisee mielensä ja toteuttaa suunnitelmansa, ja ruumiista lähtevä ilkeä rusahdus hälyttää läheiset vartijat paikalle. Violette pakenee varjoihin ja purppurainen hohde kertoo, että kaikki on hyvin. Näin siis teoriassa, sillä vartijat jotka eivät koskaan nähneet salamurhaajasta vilahdustakaan avaavat tulen suoraan kohti. Pelaajaparka ajattelee vian olevan hänessä ja yrittää uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan, kunnes jostain syystä vartijoiden supernäkö ei havaitsekaan Violettea. Miksi se kerta oli erilainen? Ei voi tietää.

Kuten sanottua, Violette ei osaa ampua. Mutta kuinka moni on kuullut vakoojasta, joka ei omaa myöskään minkäänlaisia lähitaistelutaitoja? Tämä tekee esimerkiksi tilanteet, joissa pitäisi hoidella kaksi vartijaa kerralla hankaliksi. Toiseen on osuttava luodilla, jotta Violetella on edes teoreettinen mahdollisuus selviytyä toisesta. Jos tämä ei toimi, viimeinen mahdollisuus on käyttää morfiinia, joka hidastaa aikaa. Velvet Assassinin mukaan morfiinilla on myös seuraavia vaikutuksia ihmiskehoon: se vähentää vaatteita, erityisesti naisilla.

En tiedä, onko aivojen hengästyminen mahdollista, mutta tämän arvion kirjoittamisen jälkeen olen ainakin lähellä sitä. En edes viitsi aloittaa puhumaan ääninäyttelystä, joka kuulostaa siltä että joku on tunkenut näyttelijöiden suut täyteen kiviä. Tai mitäänsanomattomasta graafisesta ilmeesta. Peli tarjoaa jonkinlaista tyydytystä oikein menneistä salamurhista, mutta rikkinäinen mekaniikka pilaa ilon puolet ajasta. Saatat pitää Velvet Assassinista, jos omaat tiiliskiven kärsivällisyyden, mutta tämäkin on vain teoriaa. Järkevät pitäytyvät Metal Gear Solidin parissa ja odottavat Saboteuria, josta povataan seuraavaa kunnollista hiippailua.