Millainen peli syntyy, jos Populouksen kaltaisista avoimen maailman jumalapeleistä tunnettu Peter Molyneux laitetaan suunnittelijaksi, mutta joku katsoo lopputuloksen perään ja puhaltaa pilliin, kun ominaisuuksia alkaa olla liikaa? Islanders on pieni ja söpö rakentelupeli, jossa rakennetaan satunnaisgeneroituja saaria täyteen erilaisilla rakennuksilla, kuten huviloilla ja torneilla. Rakennukset tuottavat erilaisia pistebonuksia ja -miinuksia ympärillä olevien rakennusten perusteella. Keräämällä pisteitä pelaaja pystyy avaamaan lisää rakennuksia, ja kun pisteitä on kasautunut tarpeeksi, voi seuraavaan saareen siirtyä. Sinänsä pisteitä kriittisempi resurssi on saarella oleva tila, sillä arpakoneesta syntyvä kenttä saattaa sisältää hyvinkin vähän yhtenäistä rakennuspinta-alaa.
Pelimekaniikka on hyvin yksinkertainen, mutta sitäkin nautinnollisempi. Kaupungin rakentaminen tiiviiksi on tyydyttävää tetrispalikoiden asettelua. Rakennusten asettelussa on muutamia kikkoja, jotka on helppo oppia - esimerkiksi kaupungin peruspalikkoina toimivat talot ja huvilat kannattaa rakentaa erillisiksi kaupunginosiksi. Tämä johtuu siitä, että jotkin erikoisrakennukset, kuten sirkus, antavat pisteitä ainoastaan toisesta lähistöllään olevasta asutustyypistä. Toisaalta pisteiden maksimoiminen voi vaatia paljonkin kokemusta, jotta kaupunkirakenteeseen osaa jättää alkuvaiheessa oikean kokoisia aukkoja tulevia massiivisia pistepotteja varten. Vaikka kentän maasto onkin satunnainen, on Islanders viime kädessä hyvin taitopohjainen peli.
Tunnelmaltaan Islanders on hyvin rauhoittava, sillä hempeä taustamusiikki ja pastellinsävyinen maailma laskevat pelaajan omaan maagiseen maailmaansa. Vaikka saari rakentuu täyteen peltoa ja temppeliä, ei kaduilla näy ihmisiä. Selkeä ja pelkistetty grafiikka jättää paljon mielikuvituksen varaan. Tämä on varmasti monessa mielessä hyvä valinta, sillä tuntuma on kevyt ja napakka ja tunnelma on samalla yksinkertaisen kaunis. Kenttien nakuttelu on ihanaa hermolepoa myyttisen oloisessa unimaailmassa.
Tällaiset pelit tehdään usein mobiililaitteille, mutta Islandersissa on olennaista pikselintarkka rakennusten sijoittaminen ja pyörittely ideaalisen sijainnin löytämiseksi. Yhdistelmä tällaista tarkkuutta ja rakentamisen peruuttamattomuutta voisi olla äärimmäisen turhauttava pienellä kosketusnäytöllä. Valitus tarkkuusnysväyksestä onneksi kuultiin, sillä viimeisimmissä päivityksissä myös undo-painike lisättiin mukaan.
Islanders ei ole hengeltään ja teemaltaan kilpailullinen. Pisteiden kerryttäminen vaikuttaa ainoastaan seuraavaan saareen siirtymiseen, mutta usein arpaonnen tuottaessa miellyttävän kentän sen rakentaa mielellään täyteen sen sijaan, että syöksyisi siihen seuraavaan tukalan pieneen vuoristosaareen. Seuraavaan saareen siirtyminen vaatii kasvavan määrän pisteitä, ja käytössä on vain rajallinen määrä rakennuksia. Rakennuksia saa käyttöönsä lisää keräämällä riittävästi pisteitä, mutta ennen pitkää pisteitä ei kerry tarpeeksi, jolloin rakennukset loppuvat kesken ja peli päättyy. Tunnelmapelaajalle kierroksen pisteseuranta on jopa turha, ja halutessaan kaupunkia voi rakentaa myös pisteettömässä hiekkalaatikkomoodissa.
Laajuudellaan Islanders ei häikäise: esimerkiksi kaikki erilaiset rakennustyypit on nähty parissa tunnissa. Kaikeksi onneksi kehittäjä on julkaissut päivityksiä, joissa on lisätty sisältöä muutamien uusien rakennustyyppien verran. Toisaalta itse huomasin palaavani pelin pariin yhä uudestaan, sillä se toimii ennemmin Pasianssin kuin SimCityn korvikkeena. Kun Islanders maksaa vitosen verran ja tuottaa mielihyvää puolen tunnin annoksina, on se ehdottomasti hintansa väärti. Vaikuttaa siltä, että GrizzlyGames on tiennyt hyvin haluamansa lajityypin, minimalistisen kaupunginrakentelun, ja toteuttanut sen erinomaisella huolellisuudella. Pelikokemus tuo kovasti mieleen Applen tuotteet - pelaaminen on selkeää, yksinkertaista ja toimivaa - ainoastaan vastaava hintalappu puuttuu.